Rakennettu Ympäristö 1/2018

RY Rakennettu Ympäristö 1/18

tävä uusi vaatimus koski rakennuskatselmusinsti-

tuutiota. Hallinnollisen ja paloteknisen asiantunte-

muksen lisäksi tuli katselmuksissa olla läsnä ”läänin

eli kaupungin arkkitehti, missä sellainen löytyy”.

Katselmusmiehistö on toiminut esikuvana kau-

punkikuvallisia kysymyksiä arvioiville neuvottelu-

kunnille, toimikunnille ja vastaaville. Johtosääntö

Helsingin kaupungin julkisivupiirustusten tarkas-

tustoimikunnalle vahvistettiin kaupunginvaltuus-

ton toimesta vuonna 1924. Velvoite julkisivupii-

rustusten tarkastukseen sisältyi vuoden 1917 ra-

kennusjärjestykseen.

Aina vuoteen 2000 saakka,

jolloin maankäyttö- ja rakennuslain myötä Helsin-

gin rakennusjärjestys uusittiin, säädettiin julkisi-

vutarkastuksen perusteista rakennusjärjestystasol-

la.

Kun Helsinki siirtyi 1.6.2017 pormestarimalliin

ja neljään toimialaan, poistui kaupunkikuvaneu-

vottelukuntaa koskeva säännöstö myös rakennus-

valvonnan johtosäännöstä eikä instituutiosta tullut

mainintaa kaupungin hallintosääntöön. Asia aihe-

utti keskustelua muun muassa Arkkitehtiuutisissa.

Uutta kaupunkikuvatyöryhmää saatiin odottaa aina

loppuvuoteen 2017.

”Tyydyttää kauneuden kohtuulliset vaatimukset”

Vuoden 1931 asemakaavalakia täydensi asetuksen

luontoinen rakennussääntö (1932). Rakennussään-

tö oli varsinaisesti ensimmäinen valtakunnallinen,

sisällöllisesti rakentamisen esteettisen vaatimusta-

son sisältänyt säädös.

Rakennusluvan edellytyksis-

tä säädettiin rakennussäännön 31 §:ssä. Rakennus-

sääntö koski kaupunkeja ja kauppaloita sekä maa-

seudun taajaan asuttuja alueita. Haja-asutusluon-

toinen maaseutu jäi sääntelyn ulkopuolelle, kunnes

laki rakentamisesta maaseudulla tuli voimaan vuon-

na 1949.

Rakennussäännön 31 §:n mukaan oli rakennus-

lupa-anomusta tutkittaessa otettava huomioon, että

rakennuksen ulkonäkö niin muotoon kuin julkisi-

vuun ja katon kattamiseen käytettävän aineeseen

nähden tyydyttää aistikkuuden ja kauneuden koh-

tuulliset vaatimukset, huomioon ottaen sekä raken-

nuksen sellaisenaan että sen aseman ja läheisyydes-

sä olevat muut rakennukset. Myös tuli ottaa huomi-

Rakennuksen kauneus – osa

rakentamisen lupaedellytyksiä

Rakentamisen kauneus on vuosisatojen ajan ollut osa rakentamisen

sääntelyä. Rakennetun ympäristön kauneus todentuu maankäytön

suunnittelun kautta ja rakennuslupaharkinnassa.

uotsin valtakunnan

vuoden 1734 lain ra-

kennuskaari koski sekä harvalukuisia kau-

punkeja että ensisijaisesti laajaa maaseutua.

Koska kaupungeissa hallinto oli pitkälti por-

variston käsissä, sisälsi rakennuskaari kaupunkien

osalta lähinnä vain valtuuttavan säännöksen.

Rakennuskaaren 29 luvun mukaan huoneiden

rakentamisesta kaupungeissa säädetään erikseen,

samoin kuin siitä, mitä muutoin kaupungin hyödyk-

si ja kaunistukseksi on vaarinotettava. Yleisen lain-

säädännön jäätyä vaillinaiseksi paikattiin kaupun-

kien rakentamisen sääntelyn puutetta rakennusjär-

jestyksillä. Pääkaupungiksi vuonna 1812 korotettua

Helsinkiä varten annettiin ensimmäinen rakennus-

järjestys vuonna 1825. Esikuvana käytettiin Turun

vuoden 1823 rakennusjärjestystä. Intendentinkont-

torin johtajaksi noussut

Carl Ludvig Engel

julisti

pyrkimyksekseen ”levittää parempaa arkkitehtuu-

ria ja hyvää makua sekä enemmän tietoa käsityöläi-

sille”.

Vaikka kaupunkien rakennusjärjestysten tärkeä-

nä tavoitteena 1800-luvulla oli edistää paloturval-

lisuutta muun muassa velvoittamalla käyttämään

rakennusmateriaalina keskeisimmillä paikoilla ki-

veä ja säätämällä katujen leveyksistä, oli niissä mo-

nia hyvään arkkitehtuuriin kannustavia säännöksiä.

Niinpä Helsingin vuoden 1825 rakennusjärjestys

edellytti, että julkisivut kattoineen, kattolistoineen

ja ikkunoineen ovat säännölliset ja suhdalliset.

Suomen suuriruhtinaskunnan kaupunkeja kos-

keva yleinen rakennussääntö annettiin asetuksena

vuonna 1856. Rakennusjärjestykset oli päivitettävä

vastaamaan rakennussäännön vaatimuksia. Merkit-

LAURI JÄÄSKELÄINEN

Vuonna 1841 puretun Kärsämäen vanhan puukirkon lähet-

tyville rakennettiin Panu Kailan idean pohjalta 1700-luvun

rakennusmenetelmin uusi Paanukirkko. Kirkko valmistui

vuonna 2004 suunnittelijan arkkitehti Anssi Lassilan joh-

dolla. Lassila sai vuoden 2017 Arkkitehtuurin valtionpal-

kinnon. Hänen muita tunnettuja töitään ovat muun muassa

Jyväskylän Puukuokka (Arkkitehtuurin Finlandia-palkinto

2015) ja Kuokkalan kirkko (yhdessä Teemu Hirvilammin ja Jani

Janssonin kanssa). Kärsämäen Paanukirkko sijaitsee vasta-

päätä Suomen maantieteellistä keskipistettä nelostien varrella.