Rakennettu Ympäristö 1/2018

RY Rakennettu Ympäristö 1/18

Suurilla kaupungeilla, erityisesti Helsingillä, on

tietysti monessa suhteessa erilaiset vaatimukset ja

enemmän asioita sovitettavaksi kuin pienemmillä,

esimerkiksi torikeskeisen rakenteensa säilyttäneel-

lä kaupungilla. Parhaissa tapauksissa on kuitenkin

koosta riippumatta myös suurissa kaupungeissa

löydetty yhteys kaupunkihistoriaan ja viritetty van-

haa tuttua rakennetta uuteen uskoon, nykyajan vaa-

timusten mukaisiksi.

Taajaman koon ohella kaupunkikohtaiseen ti-

lanteeseen vaikuttaa kaupungin asema ympäris-

töönsä eli talousalueeseensa nähden sekä sen ke-

hityssuunta. Suuri osa palkituistakin kaupungeista

on väestöään menettävällä alueella, joidenkin osal-

ta myös ympäröivä välitön taajama supistuu (Kot-

ka, Kouvola, Kajaani, Imatra, Kemi). Tämä tuottaa

eroja varsinkin nopeasti kasvavien taajamien kans-

sa, joita tosin on palkituista toistaiseksi aika vähän.

Myös sillä, millainen on keskustaajaman ja kunnan

alueen välinen suhde, on merkitystä: suurimmissa

taajamissa kehittäminen ei ole yksin keskuskunnan

käsissä ja toisaalta monissa kunnissa on useita pe-

rinteisiäkin keskustoja.

Viisi periaatetta kehittämiseen

Palkintotoimikunnan periaatteena on ollut julkis-

taa vain kulloinenkin voittaja ja tällä tavalla varmis-

taa kilpailun kannustavuus. Voittajan osalta päätöstä

on kuitenkin aina perusteltu muun muassa kohteen

opettavuuden ja esimerkillisyyden, kehittämisen jat-

kuvuuden turvaamisen, monipuolisuuden, virikkei-

syyden, omaleimaisuuden ja laatutason sekä orga-

nisoinnin kautta. Toimikunnan puheenjohtajana on

toiminut 1999–2003 Kuntaliiton yliarkkitehti

Ritva

Laine

ja sen jälkeen johtava konsultti, ekonomi

Mat-

ti Mare

Arkkitehti

Erja Väyrynen

tiivisti uusia kaupun-

kialueita koskeneessa väitöskirjassaan (TKK 2010)

viisi käytännön periaatetta kaupunkialueiden ver-

kottunutta kehittämismallia varten. Nämä periaat-

teet soveltuvat myös olevien keskustojen kehittämi-

seen, koska ne ovat nimenomaan yhteistyökohtei-

ta: 1) prosessi on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen

koko verkoston laajuisesti, 2) uudet ideat käsitel-

lään prosessissa järjestelmällisesti ja niitä kehite-

tään hyödyntäen organisaatioiden välistä oppimis-

ta, 3) prosessin yhtenäisyys varmistetaan, 4) ver-

kostoa kannustetaan yhteistyöhön ja 5) verkosto si-

toutuu tavoitteiden toteutuksessa pitkän tähtäimen

laatuun.

Tarkastelen RY Rakennettu Ympäristö -lehden

kolmessa seuraavassa numerossa julkaistavassa jut-

tusarjassa palkittuja kaupunkikeskustoja kommen-

toiden palkintotoimikunnan aikanaan käyttämiä

perusteita. Artikkelit on jäsennetty em. tavalla kes-

kustaa ympäröivien taajamien koon mukaan kol-

meen kokonaisuuteen: 1) suuret kaupungit, 2) kes-

kisuuret sekä 3) pienehköt kaupungit.

■

Tekniikan tohtori, arkkitehti SAFA

Aulis Tynkkynen

. Elävät kaupunkikeskustat ry:n

palkintoraadin jäsen.

Viitteet:

Heikkilä, Santasalo, Silvferberg (1994), Pohjoismaisia kävely-

keskustoja (Tukholma, Linköping, Örebro, Malmö, Lund, Jönköping,

Västeros, Norrköping, Nyköping, Upsala, Göteborg, Oslo, Drammen,

Kööpenhamina, Odense, Alborg, Arhus, Fredrikshavn ja Hilleröd),

Ympäristöministeriö

Heikkilä, Santasalo, Karppinen (1996), Suomalaisia kävelykeskustoja

(Pietarsaari, Pori, Hämeenlinna, Tammisaari, Kerava, Oulu, Jyväskylä,

Tikkurila, Kokkola, Helsinki, Kuopio, Tapiola), Ympäristöministeriö

Heikkilä, Karppinen, Santasalo (1998), Parempi kaupunkikeskusta

(seitsemän kaupunkikeskustan kehittäminen: Hämeenlinna,

Kajaani, Lieksa, Lohja, Rovaniemi, Seinäjoki, Uusikaupunki),

Ympäristöministeriö