Rakennettu Ympäristö 1/2018

RY Rakennettu Ympäristö 1/18

Hallinnon alasajossa on jäänyt pohtimatta, miksi

olemme rakentaneet julkisiin palveluihin perustu-

van hyvinvointiyhteiskunnan ja mitä sillä on saavu-

tettu. Mikä merkitys on ollut sillä, että julkisen sek-

torin työntekijät ovat koulutettuja ja palvelut tuote-

taan ammattitaidolla, korkein eettisin periaattein?

Valitettavan vähän on esillä esimerkiksi maankäy-

tön suunnittelun ja rakentamisen hallinnon rooli

hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa ja ylläpidossa.

Harvoin muistetaan, että juuri julkisen sektorin

osaamisella, asiantuntemuksella ja yhteiseen hy-

vään pyrkivällä toiminnalla on toteutettu Suomen

kaupungit ja taajamat, sairaalat, koulut ja yliopis-

tot sekä koko infrastruktuuri. Vielä vähäisemmälle

huomiolle on jäänyt se, että alan lainsäädäntö on

normien lisäksi usein asettanut tavoitteita mm. ra-

kentamisen laadun ja sitä kautta hyvinvoinnin pa-

rantamiseksi. Rakentamisen ja asumisen perustaso

ei ole noussut itsestään, vaan juuri normeilla ja jul-

kisen sektorin asiantuntevalla toiminnalla.

Rakenteellinen riippa vai

yhteistyön mahdollistaja?

Virka- ja toimiarkkitehdit VATA-SAFA järjesti

13.11.2017 seminaarin, jossa pohdittiin virkatyön tu-

levaisuutta käynnissä olevan muutoksen kourissa.

Seminaarissa professori

Juha Siltala

muistut-

ti, että verovaroin kustannetun hallinnon ja palve-

lujen alasajo on maailmanlaajuinen ilmiö, joka on

vahvistunut maailman talouden viimeisimmän krii-

sin aikana. Tähän liittyen mm. puretaan valvontaa

ja yksityistetään julkisia toimintoja. Samalla on Sil-

talan mukaan koettu valtava työn murros, työelämä

on muuttunut kovemmaksi ja epävarmemmaksi ja

asiantuntijatyökin on altistunut globaalille kilpai-

lulle. Virkatyön autonomia, johon on sisältynyt sekä

harkintavalta että vastuunotto, halutaan kumota ja

tehtävät pilkotaan esimerkiksi tilaaja-tuottajamal-

liksi. Siltala katsoo tutkimusten osoittavan, että ul-

koistus ja kilpailutus eivät tehosta professionaalisia

palveluita samalla tavoin kuin teollista tuotantoa.

Kuntaliiton kehittämispäällikön arkkitehti

Anne

Jarvan

esityksessä kuultiin, että maankäytön suun-

nittelussa ja rakennusvalvonnassa arkkitehtien ja

muidenkin kunnan viranomaisten rooli on moni-

puolinen vaikkakin organisaatioittain ja hankkeit-

tain muuntuva. Arkkitehti

Aaro Artto

oli tyytyväinen

siitä, että on työssään saanut tukea virkamiehiltä ja

voinut luottaa heidän ajavan yleistä etua. Hän myös

ihmetteli käsitystä siitä, että Suomen normit raken-

tamisessa olisivat tiukempia kuin muissa maissa.

Jarvan ja Arton esitykset sekä käyty keskustelu

osoittivat, että todellisuus on kunnissa tehtävän vir-

katyön osalta Siltalan maalaamaa esitystä optimis-

tisempi. Kunnallisessa demokraattisessa päätök-

senteossa virkatyöllä on edelleen merkittävä osuus;

kaavoituksella ja rakentamisen lupamenettelyllä

luodaan edellytyksiä yhdyskuntien elinkelpoisuu-

delle ja kukoistukselle.

Valtion hallinnossa alasajo sen sijaan edelleen

jatkuu. Erityinen huoli onkin, että suunnittelun ja

rakentamisen ammattilaisia on yhä niukemmin val-

mistelemassa alan lainsäädäntöä. Suunnitteluosaa-

minen on vaarassa kadota niin kaavoituksen ja ra-

kentamisen ohjauksesta kuin rakennusperintömme

vaalimisesta. Mikäli tätä kehitystä haluttaisiin korja-

ta esimerkiksi maakuntauudistuksen yhteydessä, on

jo todella kiire.

Katse virkatyön tulevaisuuteen

Tärkeätä olisi katkaista julkisen sektorin aliarvos-

tuksen kierre ja lisätä yhteistä ymmärrystä virkatyön

merkityksestä ja hyödyistä. Julkisen talouden sopeut-

tamistarpeen ei pidä vaarantaa julkisen sektorin asi-

antuntemusta ja sen oikeusvaltiolle ominaisia vah-

vuuksia, kuten luotettavuutta, puolueettomuutta, en-

nakoitavuutta ja pyrkimystä yhteiseen hyvään. Julki-

sen sektorin todellinen tuottavuus tulisikin osoittaa

uusilla tutkimukseen perustuvilla kustannuslaskel-

milla. Tätä esitti ratkaisuksi myös professori Siltala.

Asuinympäristöämme rakennetaan pala palal-

ta, monia tulevia sukupolvia varten. Rakentajat ja

muu yksityinen sektori toimivat luonnostaan ly-

hyellä tähtäimellä. Ainoa pitkän tähtäimen ylläpi-

täjä on julkinen sektori. Yhdyskuntien tasapainoi-

nen kehitys tarvitsee ehdottomasti näiden molem-

pien toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyö säädösten ja

muiden alan pelisääntöjen tuottamisessa onnistuu,

kun osapuolet oivaltavat ja arvostavat toistensa vah-

vuuksia. Samalla kirkastuu työnjako, joka hyödyttää

kaikkia osapuolia.

Kone Oy:n hallituksen puheenjohtaja

Antti Her-

lin

kuvasi äskettäin juhlapuheessaan, kuinka yhtiön

kasvun ja menestyksen perustana olevat tehokkuus,

laatu ja turvallisuus ovat seurausta vuosikymmeni-

en aikana kehittyneestä standardoinnista eli yhdes-

sä sovituista pelisäännöistä. Vastaavasti rakennus-

alalla yhteisen ymmärryksen lisääntyminen johtaisi

parhaimmillaan siihen, että rakennusyritysten joh-

to hyödyntäisi Herlinin tavoin laatua, kestävyyttä tai

turvallisuutta edistäviä säädöksiä yrityksensä me-

nestyksen tukipilareina. Yhteiset pelisäännöt ovat

rakennusalallakin pitkäkestoisen menestyksen tae.

■

Arkkitehti SAFA

Aila Korpivaara

. Tekniikan

tohtori, arkkitehti SAFA

Erja Väyrynen