Rakennettu Ympäristö 1/2017

Rakennettu Ympäristö 1/17

Vastine

tavia ja oikeusturvaa murentavia. Todettakoon täs-

sä vaiheessa, ettei Kuikan naapurikiinteistöillä ollut

hankkeeseen huomauttamista, joten hakuprosessin

arvokiistat liittyvät yksinomaan rakennus- ja kau-

punkitaiteeseen. Ja kun vanhaa taloa ruvetaan ko-

rottamaan, kiistat ovat kiihdyttävämpiä kuin uudis-

rakentamisessa.

Hämmentäviä hybridejä

Kuikan korotussuunnitelma perustuu ajatukseen,

jossa ensimmäinen korotuskerros jatkaa saumatto-

masti julkisivun rappauspintaa ja sen arkkitehtonisia

aiheita vapaasti tulkiten, niitä myötäillen ja korosta-

en. Toinen korotuskerros on näkymätön kadun kulki-

jalle, ja sen motiivi on saada aikaan pakahduttavista

merinäkymistä ja auringosta nauttivat terassit. Van-

han arkkitehtuurin saumaton myötäileminen, Hel-

singin korotettujen talojen luontevin ja yleisin tapa,

on aiheuttanut kaupunginmuseon, kaupunkikuva-

neuvottelukunnan (KNK, jossamuseollakin on edus-

tus) ja ELY:n pohdinnoissa harmaita hiuksia ja tuot-

tanut värikästä sanastoa. Kaupunginmuseon mu-

kaan julkisivua “venytettäisiin”, KNK:n lausumana

“Rakennuksen eheä hahmo ja jugend-arkkitehtuu-

rin tunnistettavuus kärsisivät ja korotuksen piirteet

sotkeutuisivat uusien rakennusten [sic] vaikutukses-

ta hämmentäväksi hybridiksi. Oleva tilanne on nykyi-

sellään eloisuudessaan luonteva ja arkkitehtuuri tu-

kee ympäristön historiallisen kehityksen luettavuut-

ta” (KSV:n edustaja jätti lausuntoon eriävän mielipi-

teen). Tällainen käsitys tuntuu olettavan, että kadun

kulkija paitsi hämmentyy, myös jotenkin häiriintyy

tai kärsii lähes fyysisesti, jos rakennettu ympäristö

ei koostu selkokielisistä, yksiselitteisen kirkkaista ja

aikojen kuluessa muuttumattomina säilyneistä yksi-

köistä. Näin se aliarvioi kulkijan kykyä lukea kaupun-

gin kerroksellisia, kiehtovia ja monipolvisia viestejä

ja historian kulun merkkejä. Alkuperäistä jatkamalla

syntyvä arkkitehtoninen ”valhe” korotetaan näin lä-

hes rikosoikeudellisen valheen tasolle.

Vaihtoehtoisia totuuksia kaupunkitaiteesta

Hernesaarenkadun ainoan korttelin sivu on pitkä, ja

Kuikan talo on sen räystäslinjassa ainoa selvä lovi.

KNK:n lausunnon mukaan sen “julkisivun edessä

avautuva, 2000-luvun lopulla rakennettu Eiranrannan

alue motivoi julkisivurintaman monimuotoisuutta ja

mittakaavallista vaihtelua”. KNK:n näkemyksen mu-

kaan Eiranrannan monimuotoisen ja rakeisen koko-

naisuuden taustaksi sopii siis parhaitenmonimuotoi-

nen kortteli, ja että tämän korttelin monimuotoisuus

syntyy, kun yksi talo poikkeaa muuten suorasta räys-

täslinjasta ja korttelin eheästä kappalemaisuudes-

ta. Opintojeni ja urani aikana olen ymmärtänyt, että

havaintomme ja niihin liittyvät taiteelliset elämykset

toimivat päin vastoin: Eiranrannan omaleimaisuus

korostuu, kun sen taustana on mahdollisimman rau-

hallinen kortteli. Ja vaikka Hernesaarenkadun räys-

täslinja suoristuisikin Kuikan talon korottamisella,

klassismin, myöhäisjugendin ja 70-luvun rasterijul-

kisivun vuoropuhelun tuloksena tuskin syntyisi tässä

tapauksessa pelättyä (mutta muuten niin ihanana pi-

dettyä) töölöläisen yhtenäistä kaupunkikuvaa.

KNK:n lausunnon ontuvimpia keppihevosia

on Eira, itsenäinen kaupunginosa, joka ei millään

muotoa kuulu Kuikan talon lähipiiriin: “Kun vielä

otetaan huomioon korttelin toisesta päästä alkava

jugend-tyylistään tunnettu Eiran huvila-alue (RKY

2009, sekä rakennukset että ympäristö suojeltu ase-

makaavassa), on eheän ja selkeän jugendtalon säi-

lyttäminen umpikorttelin osana perusteltua”. Ei-

ran paremmin tuntevat tietävät, että se ei ole huvi-

la- vaan pienkerrostaloalue, ja että sen vähemmän

eheässä mutta ihanassa kokonaisuudessa on jugen-

din lisäksi runsaasti vaikkapa klassismia, funkista ja

”sotkuisia hybridejä”. ELY:n mukaan Kuikan talo ”si-

jaitsee näkyvästi kaupunkikuvassa”. Tämäkin on pit-

käksi venytettyä, juridisesti mielenkiintoista todelli-

suutta. Tosielämässä Kuikan talo sijaitsee syrjäises-

ti hiljaisen Hernesaarenkadun uloimmassa päässä,

Eiranrannan katveessa. Se ei rajaudu aukioon eikä

vilkkaaseen läpikulkukatuun, kuten lausuntoa lu-

keva oikeusoppinut voisi tuomionsa tueksi päätellä.

Syytetyn penkillä

Arkkitehdille tällaiset prosessit ovat kivuliaita, nöy-

ryyttäviä ja turhauttavia ennen kaikkea sen takia, että

pyrkimyksissään viaton taide viedään painajaismai-

sen ahdistavasti syytetyn penkille, keskelle juridiikan

kiemuroita. “Hankkeeseen ryhtyvälle”, tässä tapauk-

sessa pienelle taloyhtiölle, hakumittelöt ovat häm-

mentäviä. Helsingin kaupunki, jonka luulisi olevan

hankkeessa kaikin puolin tukeva ja neuvova taho,

hahmottuukin yhden yksikön sijaan jakomielisenä

kaksikasvona, joka toisaalta tukee, kannustaa, myön-

As. Oy Kuikka, Hernesaarenkatu 15.

Kuva: Helsingin kaupungin karttapalvelu