71 / 76
Rakennettu Ympäristö 1/17
71
Vastine
Korotushanke Hernesaarenkatu 15:
Reunahuomautuksia asian ytimestä
RY:n numerossa 4/2016
Lauri Jääskeläinen
käy läpi
As. Oy Kuikan korotushankkeen haku- ja oikeuskä-
sittelyä lopulliseen tuomioon asti (s. 64–65). Syytet-
ty, itse suunnitelma, ei saa jutussa juurikaan puheen-
vuoroa, joten aiheesta on syytä jatkaa. Tapauksen si-
vujuonteet myös kertovat kiehtovasti vaihtoehtoisis-
ta totuuksista, virkakäytäntöjen, suojelukysymysten
ja hakuprosessien haja-arvoisesta ja tulehtuneesta
vyyhdestä. Rakennustaiteesta nyt puhumattakaan.
Pitäisikö tällaisiin hommiin edes ryhtyä?
As. Oy Kuikka oli ennen korotusajatusta teettänyt ta-
loonsa ullakkosuunnitelmat, jotka eivät suojelumää-
räysten puristuksessa johtaneet hohdokkaisiin tulok-
siin. Avomerikin olisi tarjolla, mutta vähäiset ikkunat
joutuisi keskittämään pihan puolen taivasnäkymiin.
Kaupunkisuunnitteluviraston (KSV) rohkaisemana
ja kannustamana avautui kuitenkin mahdollisuus
tutkia talon korottamista, sillä “maitohammas” kort-
telin rivissä antoi siihen poikkeukselliset edellytyk-
set. Tässä vaiheessa liityin hankkeeseen tekemään
poikkeamishakemusta ja alustavaa suunnitelmaa.
Innostuin haasteesta, sillä olin juuri tutkinut Helsin-
gin arkisten talojen onnistuneita ja vähemmän on-
nistuneita korotuksia perusteellisesti
Kolmas Helsin-
ki
-kirjaani varten. En olisi ryhtynyt työhön, ellen olisi
nähnyt korottamiselle erinomaisia lähtökohtia. Olin
myös tutkimusteni perusteella vakuuttunut siitä, että
korotettujen talojen historiallinen perinne on yhtä
erottamaton ja kiehtova osa helsinkiläisarkkitehtuu-
rin henkeä kuin alkuperäisinä säilyneiden talojen. Ja
että korotuksen voi myös tehdä hellästi, alkuperäistä
arkkitehtuuria suuresti kunnioittamalla.
Taideluoma
Rakennusmestari
H. Sillanpään
1911 suunnittelema
myöhäisjugendtalo on ajalleen tyypillinen, vaatima-
ton ja sympaattinen. Vastaavia on Helsingissä vaikka
kuinka, mutta tämä lienee ainoa, jota voi vielä luon-
tevasti korottaa. Siitä on siis mahdotonta saada kau-
punginmuseon ounastelemaa ennakkotapausta, jon-
ka jälkeen mille tahansa talolle – varsinkin jugendta-
lolle – voi tehdämitä tahansa. Kuikan talo on suojeltu
1960-luvun raivopäisen purkuvimman jälkiaalloissa,
ei niinkään poikkeusyksilönä, vaan osana kattavaa ja
kiireellistä suojelutarvetta.
Korotushankkeesta valittanut Uudenmaan ELY-
keskus nimitti taloa “itsenäiseksi taideluomaksi”
ja “taideteokseksi”. Hyvällä tahdolla näin voi näh-
dä minkä tahansa kaupungin arkirakennuksen,
mutta asiasta päättäville juristeille ja poliitikoille
näin ylisanaiset virkalausunnot ovat harhaanjoh-
Hernesaarenkatu 15, nykytila ja korotussuunnitelma. Arkkitehtitoimisto Juha Ilonen 2013.