Rakennettu Ympäristö 6/15
13
ovat ne asettuneet osaksi kokonaisuutta. Mittakaa-
va on pysynyt ehyenä. Uudempi rakennus on aina
kädenojennus paikalla entuudestaan olleille. Mitta-
kaavan taju on läsnä.
Kööpenhaminalaisessa katurakennusten rinta-
massa on mm. ullakkorakentamisen kanssa pyöri-
välle byrokraatille stimulantti. Arkkitehti
Nils Hol-
scher
kollegoineen on suunnitellut asuintilakoko-
naisuuden, jonka ominaispiirre on olla skaalaltaan
ambivalentti. Iso mittakaava on kohdallaan ja ym-
päristö on siksi riittävän ehyt, mutta osatekijöitten-
sä rohkeuden takia kokonaisuus on provokatori-
nen. Rakennuspari on julistuksellinen paikan sa-
nelemassa mittakaavassa. Hanke todentaa väitteen,
että ison mittakaavan ollessa hallinnassa voi sen si-
sällä riehua varsin vapaasti – sikäli kuin osaa. Koko-
naisuus on vesilasi. Ilman vesilasissa olevia myrsky-
jä on ympäristö turruttavaa. Herätteitä pitää sallia
syntyä silloin, kun sellaisen tekijäksi löytyy osaaja.
3. Materiaali
Joensuun kampusalueen materiaalivalikko on soin-
nikas. Nöyristelevä, saati monotoninen se ei sil-
ti ole. Tiilipinnat eri rakennuksissa poikkeavat toi-
sistaan hallitusti. Riitasointuja ei ole. Tapa käyttää
metallirakenteita kertoo rakentamisajankohdista.
Alueella yhtäkkiseltä tuntuva puurakennus, Metla,
voisi olla provokaatio, mutta sitä se ei ole. Raken-
nuksen puupinnat ovat rouheat samalla tavalla kuin
alkaneella vuosituhannella tehdyt tiilipinnat ovat.
Vaikka materiaalit biologisesti ovat erilaiset, sitoo
niiden pintojen tuntu ne toisiinsa. Omintakeinen
materiaalisymbioosi tuottaa näennäisen solidiin
rakennuskokonaisuuteen identiteettitekijän, tun-
nistetavan paikan.
Arkkitehdit
Anne Lacaton
ja
Philippe Vassal
ovat käsitelleet pariisilaisen kulttirakennuksen kaut-
taaltaan triviaalirakentamisesta poiketen. Vuonna
1937 valmistunut modernin taiteen museo, Palais
de Tokyo, on peruskorjattu sisätiloiltaan suunnit-
telijoilleen tunnistettavalla tavalla materiaalivali-
kolla, rautakauppakamalla, jota hinta ei rasita. Voi-
kin todeta, että materiaalit eivät ole osa rakennus-
ta, vaan ne ovat osa rakennuksessa tapahtuvaa, ala-
ti varioituvaa toimintaa. Esillä oleva talotekniikka,
kaapelit ja muu vastaava sälä laskee kynnystä ottaa
tilat luovasti haltuun. Omaperäisen rento museo-
kokemus on synnytetty materiaalien rooleilla.
Tämän hetken rakennusmateriaalien ajan kuva
on arkkitehti
Rem Koolhaasin
toimiston suun-
nittelema Prada-säätiön kulttuurikeskus Milanos-
sa. Kirjo on runsas. Koettu ja kekseliäisyys haasta-
vat tosiaan. Kultapintaa siellä, metallipitsiä ja ro-
soa täällä. Uusrakentuvalla alueella rakennuksen
käyttäjää kuvaten on runsaus osuvaa. Taituruus
ja materiaalien dynamiikka tuottaa ympäristöstä
mestariteoksen siinä määrin, että toiminnan sisältö
saattaa tulla sivuutetuksi. Se ei haittaa, sillä rentous
ja sallivuus ovat paikoin riittävästi läsnä.
MATERIAALI. Joensuun kampuksen tunnistettavuus on tiili. Paikalla oleva Metla kuvaa puurakentamisen ulottuvuutta.
Käsittelytapa kokoaa materiaalit ympäristöä eheyttäväksi tekijäksi. Pariisin Palais de Tokyon vankat kuoret kätkevät sisäänsä
kontrastin, tärkeilemättömät roinat. Prada-säätiön kulttuurikeskus Milanossa vyöryttää materiaalista runsautta, josta poimittu
alumiini, kulta ja valo ovat ajan hermolla nyt. Rakentamisen materiaalivalikko on kuva ajasta.
Kuvat: Ulla Vahtera
