22 / 44
2 2
| KO R J A U S R A K E N TA M I N E N
tiapinnan alapuolella, Malmivaara havainnollistaa.
Aina rakenteita ei pääse lainkaan tutkimaan ja silloin tarkas-
taja yleensä suosittelee tekemään jatkotutkimuksia. Esimerkiksi
talvella kattorakenteita voi olla mahdotonta käydä tarkastamas-
sa. Malmivaara on törmännyt sellaiseenkin tilanteeseen, ettei tar-
kastajaa ole päästetty tutkimaan jotain tilaa.
VALESOKKELEISSA PALJON VAURIOITA
Kuntotarkastaja tekee kierroksen myös rakennuksen sisäpuolel-
la. Jos esimerkiksi rännit purkavat vettä johonkin kulmaan, sii-
hen kiinnitetään huomiota sisälläkin. Samoin vesipisteelliset tilat
ja mahdolliset riskitekijät – valesokkelit, kattoikkunat, värimuu-
tokset rakenteen pinnassa – tarkastetaan huolellisesti.
Malmivaara arvioi, että noin 60 prosentissa valesokkeliraken-
teita on kosteusvaurioita. Etenkin 1960- ja 70-luvun asunnoissa
käytettiin paljon valesokkeleita. Niiden aiheuttamaa korjausvel-
kaa ei yleensä huomioida asunnon myyntihinnassa.
– Ihmisille tulee usein yllätyksenä myös kuntotarkastuksen
rajallisuus ja pintapuolisuus.
Eniten asuntokauppariitoja aiheuttavat Malmivaaranmukaan
piilovirheet, joita ei ole havaittu kuntotarkastuksessa, sekä väärin
tulkitut tarkastusraportit. Esimerkiksi kosteusmittaukset ovat
haastavia, koska niitä tehdään lähinnä pintakosteusmittarilla,
joka ei kerro mistä kohtaa rakennekerros on kostunut.
– Yksi suuri huoli on se, että meidän tehtävänä insinöörei-
nä olisi kirjoittaa kuntotarkastuksen loppuraportti ymmärret-
tävään muotoon, mutta onnistutaanko siinä? Mielestäni näin ei
aina tapahdu.
SUORITUSOHJETTA EI NOUDATETA
Isoimpana kipupisteenä Malmivaara pitää kuitenkin sitä, että
kuntotarkastajan suoritusohjetta ei juurikaan noudateta, eikä
sitä myöskään valvota.
– On hassua, että kuntoarviopuolelle tehtyä suoritusohjetta
noudatetaan aika hyvin, mutta kuntotarkastuksessa näin ei ta-
pahdu. Se johtuu ehkä siitä, että kuntoarvioita tekevät ammat-
tilaiset ammattilaisille ja kuntotarkastuksia voi tehdä kuka ta-
hansa, hän vertaa.
Kuntotarkastajan suoritusohje ei ole Malmivaaran mielestä
myöskään ajan tasalla. Se on päivitetty viimeksi vuonna 2007,
mutta etenkin sisäilma-asioiden tutkimisessa on tapahtunut ke-
hitystä tämän jälkeen.
– Kuntotarkastajat löytävät usein esimerkiksi maanvastaisista
betonirakenteista merkittäviä epätiiveyskohtia. Rakenteiden vuo-
tokohdat olisi hyvä tutkia sen vuoksi merkkisavulla.
– Myös paine-erot tulisi mitata, mutta sitäkään ei nykyisen
suoritusohjeen mukaan tarvitse tehdä. Korvausilman saanti on
monta kertaa liian vähäistä, eikä korvausilmaa johdeta hallitus-
ti korvausilmalaitteiden kautta sisälle.
ENNAKKOKORJAUKSET YLEISTYVÄT
Kuntotarkastuksen lopputulos Malmivaaran mukaan vain har-
voin tyydyttää asuntokaupan osapuolia, koska tarkastuksissa tulee
vastaan erinäisiä asioita, joilla voi olla vaikutusta kauppahintaan.
– Kun tulin alalle oli tyypillistä, että kuntotarkastus tehtiin
tiistaina ja kaupat keskiviikkona. Jos löytyi jokin vika, sitä tuskin
oli otettu huomioon hinnoittelussa ja muussa prosessissa. Tänä
päivänä vähän yli puolet omakotitalon omistajista tekee onneksi
etukäteen kuntotarkastuksia, hän arvioi.
– On hienoa, että on herätty tekemään ennakkoon korjauk-
sia. En nyt tarkoita vain pintaremonttia, vaan sellaisia korjauk-
sia, että kaikki on oikeasti kunnossa, kun laitetaan hintalappu
rakennukseen. Miksei rakennuksiltakin voisi vaatia autojen ta-
paan myös määräaikaishuoltoja?
Savumittausten avulla voidaan tutkia ilmanvaihdon toimivuutta.
Sadevedet on johdettu omalle tontille niin sanotun sivuheiton avulla.
K U N T O TA R K A S T U K S E T