Rakennettu Ympäristö 6/15
55
KHO:n päätöksiä
(mv 8404). Suunnittelualue kuu-
luu kulttuuriympäristön tai maise-
man vaalimisen kannalta tärkeään
alueeseen (ma 5965). Hallinto-oi-
keudenmukaan alueelle oli osoitet-
tu kolmemaankäyttömuotoa, jotka
tuli kaavoituksessa sovittaa yhteen.
Hallinto-oikeus katsoi, että yleis-
kaavaratkaisussa osoitettu maan-
käyttö ei sanottavasti haittaa tai
muuta toiseksi maakuntakaavas-
sa osoitettuja alueen pääasiallisia
käyttötarkoituksia eli metsätaloutta
ja poronhoitoa. Yleiskaavaratkaisu
ei siten vaaranna maakuntakaavan
keskeisiä ratkaisuja ja tavoitteita
nyt kysymyksessä olevalta osin,
ja maakuntakaava on siten ollut
maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n
1 momentissa säädetyllä tavalla
ohjeena yleiskaavaa laadittaessa.
Hallinto-oikeus perusteli johto-
päätöstä ennen muuta yleiskaavan
suunnittelumääräysten sisällöllä ja
maakuntakaavan metsätalous- ja
poronhoitovaltaista aluetta koske-
van alueen laajuudella.
Yhdyskuntarakenteen ja val-
takunnallisten alueidenkäyttö-
tavoitteiden huomioon ottamis-
ta koskevien valitusperusteiden
osalta hallinto-oikeus lausui, että
Inarijärvi on yksi Inarin kunnan
merkittävämpiä matkailun veto-
voimatekijöitä, mutta järven mat-
kailullinen hyödyntäminen on ollut
toistaiseksi vähäistä. Sijoittamalla
Inarijärvelle suuntautuvanmatkai-
lun palvelut kuntakeskuksen Ivalon
läheisyyteen, valtatien varteen ja
jätevedenpuhdistamon suhteen
taloudellisesti saavutettavalle etäi-
syydelle, turvataan yhdyskunta-
rakenteiden hyödyntäminen niin
hyvin kuin se Inarijärven sijainti
huomioon ottaen on mahdollista.
Olosuhteet huomioon ottaen kaa-
varatkaisu täyttää maankäyttö- ja
rakennuslain 24 §:n 2 momentissa
valtakunnallisten alueidenkäyttö-
tavoitteiden huomioon ottamisel-
le ja 39 §:ssä kaavan sisältövaati-
muksille asetetut vaatimukset yh-
dyskuntarakenteen toimivuuden,
taloudellisuuden ja ekologisen
kestävyyden osalta.
Arviointia
Lappilaisissa kaavoitusta koske-
vissa oikeustapauksissa on usein
sellaisia kaava-alueeseen liittyviä
erityispiirteitä, etteivät valituspe-
rusteisiin saadut tuomioistuimen
kannanotot ole niin yksiselittei-
sesti sovitettavissa muihin kaava-
tapauksiin. Inarin kunnan Ukon-
järven osayleiskaava -tapauksessa
on kuitenkin useampia seikkoja,
joilla voi nähdä olevan yleisempää
merkitystä.
Ensimmäinen huomio liittyy
kaavan laadinnan yleispiirteisyy-
teen. Tapauksessa valittajat vaati-
vat, että ohjelmapalveluiden alue
olisi tullut suunnitella yksityiskoh-
taisemmin. Yleiskaava onmahdol-
lista laatia hyvinkin yleispiirtei-
sesti, erityisesti silloin kun tarkoi-
tus on jatkaa alueen suunnittelua
asemakaavoituksella. Ohjelma-
palveluiden aluetta koskevan kaa-
vamääräyksen perusteella ei vielä
ollut tarkemmin määritelty, min-
kälaista ohjelmapalvelutoimin-
taa alueelle tullaan sijoittamaan,
eikä näin ollen ole voitu selvittää
aluevarauksen vaikutuksia yksi-
tyiskohtaisesti. Siihen ei myöskään
ole MRL 9 §:stä johtuvaa velvoi-
tetta. Yksityiskohtaisten selvitys-
ten tarve väistyy yleiskaavasta, kun
kaavaratkaisu on yleispiirteinen.
Kaavatasojen välistä roolijakoa ei
aina hyödynnetä riittävästi silloin,
kun on tarkoitus joka tapauksessa
edetä asemakaavoitukseen.
Kaavan yleispiirteisellä ratkai-
sulla ja asemakaavoitukseen vel-
voittavalla määräyksellä oli tässä
tapauksessamerkitystämyös selvi-
tysten ajantasaisuuden arvioinnis-
sa. Kaavaa varten laadittu ympäris-
tö- ja maisemaselvitys oli hyväksy-
misajankohtana 10 vuotta vanha,
mutta sen katsottiin silti kaavan
tarkoitus huomioon ottaen ole-
van riittävä. Arvioon vaikutti myös
ELY-keskuksen lausunto, jossa
luontoarvoissa ei ollut arvioitu ta-
pahtuneen muutoksia. Mikäli ELY-
keskus olisi vaatinut selvitysten
päivittämistä, mutta kaava olisi sil-
ti hyväksytty vanhalla selvityksellä,
lienee mahdollista, että selvitysten
riittävyyttä olisi arvioitu toisin.
Toinen seikka, joka kiinnitti
huomiota tässä tapauksessa, liit-
tyy hallinto-oikeuden lausumaan
maakuntakaavan ohjausvaiku-
tuksesta. Valittajat katsoivat, että
osoittamalla RM-1 -alueen maa-
kuntakaavan metsätalous- ja po-
ronhoitovaltaiselle alueelle maa-
kuntakaava ei ole ollut MRL 39 §
1 momentin tarkoittamalla tavalla
riittävästi ohjeena yleiskaavan laa-
dinnassa. Hallinto-oikeus katsoi,
että alueelle oli osoitettu kolme
maankäyttömuotoa (kaavamer-
kinnät M-1, mv ja ma). Jäin miet-
timään, miksei kaavan tulkinnas-
sa hallinto-oikeus (eikä myöskään
KHO) argumentoinnissaan tehnyt
eroa alueen pääkäyttötarkoituksen
(metsätalous- ja poronhoitovaltai-
nen alue), aluetta koskevan kehit-
tämisperiaatemerkinnän (mat-
kailun vetovoima-alue) ja alueen
erityisominaisuutta osoittavan
merkinnän (kulttuuriympäris-
tön ja maiseman kannalta tärkeä
alue) välillä. Pääkäyttötarkoituk-
sia oli nähdäkseni osoitettu kak-
si, metsätalous ja poronhoito. Oh-
jelmapalveluiden alueen sijoitta-
mista tukevana seikkana voi pitää
matkailuun liittyvää kehittämis-
periaatemerkintää, mutta kehittä-
misperiaatemerkinnän ollessa hy-
vin laaja-alueelle kohdistuva en
rinnastaisi sitä edes alueen erityis-
ominaisuutta osoittavaan merkin-
tään. Eri alueidenkäyttöintressien
yhteen sovittamistehtävässä lienee
kuitenkin edelleen merkitystä kaa-
vamerkinnällä, vaikkei siitä ratkai-
sussa erikseen ole kirjoitettu. Joh-
topäätöksestä on joka tapauksessa
helppo olla samaa mieltä. Suun-
nittelumääräyksillä ohjattiin tule-
vaa asemakaavoitusta, jossa edel-
leen on mahdollista asettaa reuna-
ehtoja asemakaavan sisältövaa-
timusten täyttämiseksi erityisesti
maisema-arvojen ja poronhoidon
edellytysten turvaamisessa.
Kolmas huomioni kiinnittyi
valtakunnallisten alueidenkäyttö-
tavoitteiden (VAT) täyttymiseen
yleiskaavassa. Valitusperusteena
käytettiin muun muassa sitä, et-
tei ohjelmapalveluiden alue tu-
keudu yhdyskuntarakenteeseen
osayleiskaavassa osoitetussa pai-
kassa. Kyseinen VATeiden kohta
on jäänyt kovin vähälle huomiolle
oikeuskäytännössä, toisin sanoen
se esiintyy aika harvoin valituspe-
rusteena. Yhdyskuntarakenteen
erilaisuus eri puolilla maata ja
