Rakennettu Ympäristö 4/2016

Rakennettu Ympäristö 4/16

Julkaisuja

Bauhausin jäljillä

– teollinen rakentaminen

Neuvostoliitossa

talinin kuoleman jälkeen valtaan noussut

Hruštšov käynnisti maailman suurimman ra-

kentamisohjelman puheellaan rakennusalan

kongressissa joulukuussa 1954. Tiiliarkkiteh-

tuuri vaihtui kertaheitolla järjestelmärakentamisek-

si, missä betonielementillä oli keskeinen rooli. Ark-

kitehti

Philipp Meuser

(s. 1969) selvittää 700-sivui-

sessa suurteoksessaan

Die Ästhetik der Platte

tämän

lajissaan ainutlaatuisen rakentamisohjelman lähtö-

kohdat ja tulokset Neuvostoliiton hajoamiseen saak-

ka 1991. Saksalaiset tutkijat ovat dokumentoineet tar-

kasti sekä itäisen että läntisen Saksan vastaavan ajan-

kohdan elementtirakentamista, mutta systemaattista

rakennustypologista ja arkkitehtuurihistoriallista tut-

kimusta aiheesta on vähän. Moskovan, Leningradin ja

Tashkentin tapausesimerkit ovat Berliinissä ja Zü-

richissä opiskelleen Meuserin mukaan yleistettävissä

myös eurooppalaisiin yhteyksiin aikavälillä 1955–1991.

Tutkimuksen tarve on ilmeinen, kun teollisen ra-

kentamisen aikakauden rakennuksia korjataan. Uu-

delleen käytettävää massaa riittää erityisesti Venä-

jällä. Saksalaisella tehokkuudella on jo 90 % entisen

Itä-Saksan jäljellä olevista elementtirakennuksista

saneerattu.

Ensin Englanti, sitten Ranska, Saksa ja Amerik-

ka ja lopulta Le Corbusier muokkasivat rakennuk-

sillaan ja teorioillaan pohjaa teollisen rakentami-

sen läpimurrolle. CIAM:n rooli on laajalti tutkittu.

Amsterdamissa kokeiltiin esivalmisteisilla betoni-

elementeillä rakentamista vuodesta 1923 lähtien.

Saksassa keskeinen henkilö oli Frankfurt am Mai-

nin kaavoitusta johtanut arkkitehti Ernst May. May

oli eräs niistä kolmesta ulkomaisesta avainhenkilös-

tä, joiden asiantuntemusta Neuvostoliitto hyödynsi

elementtirakentamisen kehitystyössänsä, olkoon-

kin, että 30-luvun lopulla May ei enää ollut

politby-

roon

suosiossa. Kaksi muuta olivat Camus-element-

tijärjestelmän kehittänyt ranskalainen Raymond

Camus ja amerikkalainen, Preussissa syntynyt Al-

bert Kahn. Kaikkien kolmen osuus Neuvostoliiton

mittavissa rakennushankkeissa käydään Meuserin

teoksessa perusteellisesti läpi.

Walter Gropiuksen 1919 perustama Weima-

rin Bauhaus loi kulttuurista perustaa systeemira-

kentamiselle erityisesti saksankielisellä kielialueel-

la. Natsi-Saksan suljettua Bauhausin 1933 siirtyivät

sen silloiset johtohenkilöt kuten Mies van der Rohe

USA:aan. Taiteiden rajat ylittävä systeemiajattelu sai

vain lisää kantovoimaa kun kielialue laajeni. Sveit-

Philipp Meuser: Die

Ästhetik der Platte.

Wohnungsbau in der

Sowjetunion zwischen

Stalin und Glasnost.

DOM publishers,

Berlin. 2015. 728 p.

siläisen arkkitehtuuriteoreetikon Hans Schmidtin

osuus DDR:n 1950-luvun teollisen rakentamisen

kehitystyössä on mielenkiintoinen. Schmidt oli

oleskellut Neuvostoliitossa 1930-luvulla ja hänellä

oli suhteita kommunistijohtoon sekä venäjän kielen

taito. Schmidt toimi tärkeänä kulttuurisena välittä-

jänä Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton ja DDR:n sa-

manaikaisissa rakennustypologioiden kehitystyössä.

Meuserin kohteiksensa valitsemat Moskova ja

Leningrad ovat luonnollisia valintoja niiden valta-

van volyymin takia. Tashkent on valikoitunut tut-

kimuskohteeksi suuren osan kaupunkia 26.4.1966

tuhonneen maanjäristyksen vuoksi. Raunioitunut

kaupunki mahdollisti uuden sosialistisen ihanne-

kaupungin suunnittelun.

Meuser konstruoi teoksessaan kymmenosaisen

typologian maailmanhistorian toistaiseksi suurim-

masta tyyppirakennusohjelmasta. Parametreinä hän

käyttää muun muassa suunnittelun ja rakentamisen

eri organisointitapoja, rakentamissarjojen eri nor-

meja, ilmasto-oloja, kerroslukua, kuljetuksia ja asen-

nusmenetelmiä sekä eri valmisosien valikoimaa.

Moskovan ja Leningradin rakennuskombinaatit

kilpailivat keskenään täyttääkseen viisivuotissuun-

nitelmissa asetetut tavoitteet. Asuntokysymys oli

Hruštšovin suurimpia haasteita, varsinkin kun mil-

joonille gulageista vapautuneille piti löytää kiireel-

lisesti edes välttäviä asumuksia. Systeemirakentami-

nen johti runsaassa kolmessakymmenessä vuodes-

sa monien historiallisten kaupunkien täydelliseen

muodonmuutokseen. Monissa Neuvostoliiton suur-

kaupungeissa muodostui vuoteen 1991 mennessä ra-

kennuskannasta jopa 75 % teollisesta rakentamisesta.

Vaikka totaalisen ohjelman tuloksia on kritisoi-

tu ja syytetty monotonisuudesta, niin Meuser pystyy

osoittamaan asuntotypologioiden taakse kätkeyty-

vän vaihtelevuuden. Tashkent on mielenkiintoinen

erityistapaus, jossa Keski-Aasian kulttuurivaikutteita

on tietoisesti hyödynnetty julkisivuarkkitehtuurissa.

Teoksessa on satoja valokuvia, piirroksia ja kaa-

vioita, höystettynä aikakautta valottavalla muulla vi-

suaalisella, arkistojen kätköistä esiin kaivetulla ai-

neistolla. Teoksen aikaansaaminen on vienyt Meus-

erilta 12 vuotta. Teoksen kääntäminen englanniksi

moninkertaistaisi epäilemättä sen lukijakunnan.

Lauri Jääskeläinen