Rakennettu Ympäristö 2/2018

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

– Voisi sanoa, että elämä oli usein hiuskarvan va-

rassa. Erilaiset levottomuudet, rosvojoukot ja taudit

olivat arkea. Toki rauhallisempiakin periodeja oli,

mutta yksi erityisen synkkä ajanjakso Euroopan his-

toriassa on 1300-luku.

Ihmisten elämää ja selviytymistä ajatellen pyhi-

mykset olivat erityisen tärkeitä.

– Heidän koettiin ”myötäelävän” arjessa: heiltä

voitiin rukoilla apua ja suojelua monenlaisiin vai-

voihin ja vaaroihin. Kylillä, kaupungeilla ja esimer-

kiksi killoilla oli omat suojelupyhimyksensä. Toden-

näköisesti ihmiset pitivät myös jotakuta pyhimystä

omana erityisenä suojelijanaan.

Jos kaupunkia kohtasi kulkutauti tai muu katast-

rofi, järjestettiin erityisiä pyhimyskulkueita, joissa

kannettiin pyhimysten reliikkejä, laulettiin ja har-

joitettiin katumusta, kuten itseruoskintaa.

– Tyypillisesti jos kaupunkia uhkasi vaara, tär-

keiden pyhimysten reliikit voitiin viedä kaupungin

muureille ja pitää siellä jonkin aikaa. Näin fyysinen

rakenne vahvistui hengellisellä suojavarustuksella.

Rakennusten tulevaisuus?

Ranskassa voidaan olla ylpeitämenneiden vuosisato-

jenmonumentaaliarkkitehtuurista, mutta rakennettu

historiallinen ympäristö on paljon muutakin. Maati-

loja, käsityöläisten asumuksia, aatelisten kaupunkita-

loja ja yhteisiä julkisia tiloja kuten toreja ja aukioita.

Souillacissa tapahtuu nykyään samaa kuin vaik-

kapa meillä Suomessa: ihmiset muuttavat työn pe-

rässä muualle. Sitä mukaa kun väestö vähenee, liik-

keenpito ei enää kannata. Keskustassa näkyykin

useita kauppoja ja liikeyrityksiä, jotka ovat vast-

ikään sulkeneet ovensa. Ja sitä myötä myös taloja

jää tyhjilleen.

Toisaalta monet kivijalkaliikkeet tuntuvat ku-

koistavan: kirjakaupassa on jo aamusta useita asi-

akkaita, pienet lehtikioskit vetävät pistäytyjiä, ja

löytyypä kaupungista turisti-infon lisäksi myös oma

apteekki ja lääkäriasema.

Jos yöpyy Grand Hotel Souillacissa, pääsee sopi-

vasti mukaan ranskalaisen pikkukaupungin historial-

liseen ilmapiiriin. Voi kävellä narisevia portaita ylös

kattotasanteelle asti, ja nauttia

vaikka lasin viiniä. Voi nukah-

taa illalla Saint-Martinin kir-

kon kellon kumahduksiin.

Ja voi ihmetellä sitä, miten

rikasta rakennettua ympäris-

töä ajan kerrostumineen voi

päästä näkemään yhdessä

pienessä kaupungissa.

■

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Eeva Vänskä

Toimittaja. Viestintätoimisto Sivukonttori.

Kuva: Eeva Vänskä

Souillac kasvoi liikenteen risteyskohtaan, kun benediktiiniläismunkit päättivät perustaa paikalle luostarin. Luostarikirkon ylä-

kerroksessa erottuu edelleen aukot, joista saatettiin puolustautua hyökkääjiä vastaan.