47 / 76
RY Rakennettu Ympäristö 2/18
47
teen usein itsessään, minkä lisäksi toimivat konk-
reettisena levähdyspaikkana pitkällä matkalla.
Kirkon vaikutus
Alun perin kaupungin kasvua selittää uskonto, sillä
benediktiiniläismunkit saapuivat alueelle 900-luvul-
la ja perustivat luostarin. Aikanaan juuri benediktii-
niluostarit olivat feodaalisen Euroopan voimateki-
jöitä, eivät vain kirkollisia organisaatioita, vaan myös
maallisen vallan käyttäjiä.
1100-luvulla Souillaciin perustettiin suuri luos-
tarikirkko aidattuine alueineen. Kirkon ylimpiin
kerroksiin rakennettiin rivistö ampuma-aukkoja. Se
kertoo hyvin, millaisia aikoja elettiin.
Itse rakennuksen ympärille kasvoi vähitellen
munkkien suljettu asuinyhteisö. Muurien sisäpuo-
lelle pääsi viiden portin kautta, ja tässä vaiheessa
Souillac sai kaupungin statuksen.
Marika Räsänen kertoo, että asutus keskittyi kes-
kiajalla kyliin ja kaupunkeihin.
– Roomalaistaustaiset kaupungit sijaitsivat jokien
laaksoissa tai tasangoilla ja keskiajalla perustetut kau-
pungit kukkuloilla. Rakennuskantaan kuuluivat usein
kaksi- tai jopa kolmikerroksiset niin sanotut keskiluo-
kan talot, joissa asui kauppiaita ja käsityöläisiä.
Mitkä seikat sitten määrittivät keskiajalla tilan
kokemista?
– Monenlaiset asiat, mutta yksinkertaistetusti
henkilön tausta ja status muodostuivat määrääviksi.
Esimerkiksi uskonnolliset tilat saattoivat olla hyvin
erottelevia. Maallikoilta, ja erityisesti naisilta, evät-
tiin moniin uskonnollisiin tiloihin pääsy.
– Toisaalta, jos ajattelemme tilaa laajemmin, eli
ei vain rakennettuja sisätiloja, jälleen maallikkojen
tilallinen kokemus voidaan nähdä varsin rajoittu-
neena. Suurin osa tavallisesta väestöstä ei matkus-
tanut juurikaan kotikylänsä ulkopuolella.
Sotia ja lisää sotia
Satavuotisen sodan aikana englantilaiset valloittivat
Souillacin, minkä jälkeen kaupungista tuli protes-
tanttien kohde uskonsodissa.
Satavuotinen sota koostui useista erillisistä yh-
teenotoista 116 vuoden aikana Englannin ja Rans-
Keskiaikaisen Souillacin lumoissa
Ajan kerrostumat saavat näkyä
Souillacin keskiaikainen pikkukaupunki eteläisessä Ranskassa herää uuteen
arkiaamuun raukeana. Vaikka raitti levittyy hiljaisena, tilanne ei aina ole ollut
sama. Selvitimme, millainen kaupunki oli ennen ja miten siellä elettiin.
S
ouillacin ilmapiirissä on jotain erityistä: yh-
distelmä vanhaa ja uutta, uneliaisuutta ja ta-
vallisten ihmisten arkea. Tätä nykyä kaupun-
ki menettää enemmän asukkaita kuin sinne
muuttaa, mutta edelleen voi nähdä merkkejä entis-
ajan hyörinästä ja alueen merkityksellisyydestä.
Väylien edut ja haitat
Ei ole sattumaa, että Souillac kasvoi Dordogneen,
eteläiseen Ranskaan. Kaupungin läpi soliseva Dor-
dogne-joki toimi luonnon muovaamana kulkureitti-
nä, ja sitä pitkin viikingitkin saapuivat ja ryöstelivät
asukkaita. Myös Borrèze-jokea pitkin pääsi Souilla-
ciin, joten se oli varmasti hyökkääjien mielestä otol-
linen ryöstelyn kohde.
Kaupunki rakentui hitaasti kahlaamon kohdalle,
ja kasvoi. Kautta vuosisatojen jokia käytettiin kaup-
pareitteinä. Kauppiaat pysähtyivät Souillacin koh-
dalla yleensä tammipuulastissa. Puusta valmistet-
tiin tynnyreitä viininviljelijöiden tarpeisiin.
Ei siinä kaikki, sillä tärkeä maantie Pariisis-
ta Toulouseen kulki Souillacin läpi. Kun nyt seisoo
Toulousen tiellä, voi kuvitella aasien vetämien kär-
ryjen kitinän ja hevosten hirnunnan kapealla tiellä.
Auto tulee vastaan, mutta se tuntuu olevan väärässä
paikassa ja ajassa.
Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti
Ma-
rika Räsänen
sanoo, että tärkeä lähtökohta alueen
rakennuskantaa ajatellessa on roomalaisten juurien
tunnistaminen.
– Osa eurooppalaisista kaupungeista syntyi jo
roomalaisaikana, jolloin niiden rakenteessa saattoi
säilyä roomalaisen kaupungin katuverkostoa tai ra-
kennuskantaa. Kuitenkin osa kaupungeista, kuten
Souillac, syntyi keskiaikana.
Merkittäväksi Souillacin teki sijainti Santiago de
Compostelaan johtavan pyhiinvaellusreitin varrella.
– Tällaisia kaupunkeja on Ranskassa runsaasti.
Ne tarjosivat tärkeän paikallisen pyhiinvaelluskoh-
EEVA VÄNSKÄ
Vasemmalla Saint-Martinin kirkon torni.
Kirkko toimi kaupungintalona vuosina 1829-1985.