Rakennettu Ympäristö 2/2018

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

Suunnittelukurssin kritiikkitilaisuus 1981. Professori Vincent

Scully vasemmalla, vieraileva professori Aldo Rossi kolmas

vasemmalta.

James Gamble Rogers suunnitteli Yalen yliopiston keskei-

simmät rakennukset ”CollegiateGothic” –tyyliin, kutenHGS, Hall

of Graduate Studies, vuodelta 1932, jossa asuin opiskeluajan.

Kuva: Pirkko-Liisa Schulman

lot. Olin ajatellut ”harrastaa” mielenkiintoisia kursse-

ja vuoden ajan, mutta tutkinto pitikin rakentaa tiukasti

ohjelman mukaan ja kurssit piti suorittaa saman luku-

kauden aikana, muuten tuli merkintä opintorekisteriin

ja stipendi loppui. Nykyisin Yalen arkkitehtikoulun lu-

kukausimaksu on n. 50 000 dollaria lukuvuodessa, jo-

ten harvalla olisikaan varaa ylimääräisiin vuosiin.

Amerikkalaisissa yksityisissä huippuyliopistois-

sa humanistiset perusopinnot ovat pakollisia ja

opiskelijoilla oli sellaisia perustietoja, joita en ollut

Suomessa saanut. Arkkitehtuurifilosofiaa opetti fi-

losofian professori, ei asiaa harrastava arkkitehti. Fi-

losofiset käsitteet, eri filosofien ja koulukuntien erot

olivat minulle uusia.

Postmodernismi oli vallannut koulun ja kansain-

väliset tähtiarkkitehdit vierailivat opettajina kol-

men viikon intensiivijaksoilla. Dekaanina toimi

Ce-

sar Pelli

, joka oli

Eero Saarisen

toimistossa Michi-

ganissa suunnitellut modernit, mutta Yalen perin-

teiseen ympäristöön sopivat Ezra Stiles and Morse

College -rakennukset. Minulla oli onni saada toisek-

si ohjaajakseni legendaarinen taidehistorian pro-

fessori

Vincent Scully

, jota

Philip Johnson

kutsui

”vaikutusvaltaisimmaksi arkkitehtuuriopettajak-

si koskaan”. Hänen kurssinsa

Introduction to Art

oli

koko yliopiston suosituin kurssi. Alallaan arvostet-

tuna ja vaikutusvaltaisena Scully puolusti kiihkeäs-

ti historiallisten rakennusten ja ympäristön säilyttä-

mistä yli 60-vuotisen uransa aikana. Hän nosti esil-

Robert Venturin

arkkitehtuurin sekä edesauttoi

Louis Kahnia

saamaan ensimmäisen merkittävän

suunnittelutyönsä, Yalen yliopiston taidegallerian.

Osaksi Vincent Scullyn ansiosta kirjallisen loppu-

työni aihe vaihtui käsittelemään Suomen ja Yhdys-

valtojen kansallisen arkkitehtuurityylin muodostu-

mista 1900-luvun vaihteessa.

New Havenin todellisuus

New Haven kuuluisan yliopiston kotikaupunkina oli

hämmentävä. Vuonna 1701 perustetun Yalen veh-

reä Cambridgen yliopiston tyylinen kampus on kes-

kellä kaupunkia. Massiiviset 1950-luvulla rakennetut

moottoritiet jakavat kaupungin ja eristävät sen me-

restä. Teollisuus oli muuttanut etelävaltioihin, työt-

tömyys korkea ja koski kipeästi suurta osaa afrikka-

laisamerikkalaisia. Turvallisuuden takia vartija lähti

iltaisin saattamaan vain parin korttelin matkan ark-

kitehtikoulusta asuntolaan.

New Haven oli presidentti

Lyndon Johnsonin

ensimmäinen mallikaupunkiprojekti ”sodassa köy-

hyyttä vastaan”, joka sai kymmeniä miljoonia osa- ja

liittovaltion varoja kaupungin uudelleenrakentami-

seen. Kokonainen kaupunginosa jyrättiin matalaksi

ja 8 000 köyhää asukasta ja yli 2 000 liikeyritystä kar-

kotettiin.

Charles Moore

suunnitteli sinne paljon

kehutun ja arkkitehtilehdissä julkaistun asuinalu-

een, jonne ei kuitenkaan rakennettu palveluja. Täy-

dennysrakentaminen jäi kesken Vietnamin sodan

viedessä rahoituksen. Ylläpidon puutteessa talot

ovat rapistuneet ja alueesta on tullut hylätty slum-

mi. Sinne minut lähetettiin ensimmäisenä harjoi-

tustyönä haastattelemaan yksinhuoltajaperhettä.

Amerikkalaiset opiskelutoverini olivat kauhuissaan

ja minut vastaanottava perhe hämillään saadessaan

ulkomaisen vieraan.

Amerikkalaisissa yksityisissä

huippuyliopistoissa humanis-

tiset perusopinnot ovat pakol-

lisia ja opiskelijoilla oli sellaisia

perustietoja, joita en ollut

Suomessa saanut.