Rakennettu Ympäristö 2/2018

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

Löytöretkeni

arkkitehtuuriin

ja Amerikkaan

Arkkitehtitoimiston töiden ohessa

kävin kesäisin taideleirillä Hailuo-

dossa ja iltaisin Taideteollisessa

korkeakoulussa, jossa olin opiskel-

lut aikaisemmin. Harrastukset joh-

tivat kiinnostukseen jatko-opinnoista.

loitin arkkitehtiopinnot Teknillisessä kor-

keakoulussa ”vallankumouksen” jälkeen

1969. Kyllästyin ikkunoiden ja ovien piirtä-

miseen; harrastukseni vei kiinnostumaan

arkkitehtuurin ja taiteen suhteesta ja hain Asla-Ful-

bright-stipendiä Yhdysvaltoihin.

Haaveena ulkomaille

En ollut ensimmäistä kertaa lähdössä ulkomaille;

opiskeluaikana olin kesän arkkitehtitoimistossa Eng-

lannissa ja lähes vuoden Yhdysvalloissa. Afrikassa

olin puoli vuotta keräämässä aineistoa diplomityö-

täni varten.

America Center -kirjaston luetteloita tutkimal-

la päätin pyrkiä Columbian, Yalen ja Harvardin yli-

opistoihin sekä MIT:hin. Pääsin kaikkiin muihin

paitsi en Harvardiin, jossa ei ollut sopivaa ohjelmaa;

olinhan jo Suomessa suorittanut Master-tutkinnon.

Kartasta näin, että Yalen yliopisto olisi mukavassa

paikassa meren rannalla New Havenissa, Connec-

ticutissa, vain 130 kilometrin päässä New Yorkista.

Siellä saattaisi päästä purjehtimaankin!

Uusi maailma

Liberaaleina itseään pitävien ystävieni asenteet olivat

ristiriitaisia: miksi opiskelisin arkkitehtuuria Ameri-

kassa? Meitä oli samaan aikaan opiskelemassa neljä

arkkitehtia – kaikki naisia, jotka olivat aikaisemmin

opiskelleet tai työskennelleet ulkomailla. Eikä tämä

ollut uutta – monilla suomalaisilla arkkitehdeilla on

ollut kontakteja Yhdysvaltoihin; onhan se ollut Chi-

cagon pilvenpiirtäjien ajoista lähtien modernin ark-

kitehtuurin eturintamassa.

Yalen yliopiston arkkitehtikoulussa on kak-

si linjaa, Master of Architecture, M. Arch., ja Mas-

ter of Environmental Design, MED. Aloitin kahden

muun opiskelijan kanssa syksyllä 1979 kaksivuoti-

sen MED-ohjelman, jonka arkkitehti

Charles Moo-

dekaanina ollessaan oli perustanut vuonna 1967.

Hänen Princetonin yliopistossa tekemänsä väitös-

kirja oli ensimmäinen

Gaston Bachelardin

arkki-

tehtuurin fenomenologiaan perustuva tutkimus.

Moore halusi laajentaa arkkitehtuurin ja ympäris-

tön käsitettä: “ympäristö” ei arkkitehtuurin opetuk-

sessa ja praktiikassa tarkoittanut vain fyysistä ym-

päristöä, vaan päämääränä oli laajentaa arkkiteh-

tisuunnittelun prosessia sisältämään tutkimus- ja

suunnittelumetodologioita arkkitehtuurin oppialan

muodostamisessa. Vastaavanlaisia eri alojen opin-

tokokonaisuuksia oli perustettu muuallakin, mutta

Yalen MED-ohjelma oli ensimmäinen Master-tut-

kintoon tähtäävä itsenäiseen tutkimukseen ja kir-

jalliseen lopputyöhön perustuva opinto-ohjelma.

Amerikkalainen yliopistojärjestelmä tuntui aluk-

si erikoiselta: M. Arch.-tutkintoa oli opiskelemassa

sellaisia, joilla oli alempi Bachelor-tutkinto neljä-

vuotisesta collegesta vaikkapa englanninkielessä

tai kirjallisuudessa. Näille Yalen M. Arch.-tutkinto

oli kolmevuotinen, mikä on todella vaativaa joll-

ei aikaisemmin ole kokemusta piirtämisestä. Niille

jotka olivat opiskelleet viiden vuoden pituisen ”pro-

fessional” Bachelor-tutkinnon pääineenaan arkki-

tehtuuri, M. Arch.-tutkinto oli kaksivuotinen.

Opiskelun arkipäivää

Opiskelu oli tiivistä, jopa rankkaa Otaniemen ”vallan-

kumouksen” jälkeiseen aikaan verrattuna. Kirjastot

olivat auki keskiyöhön ja piirustusaleissa oli aina va-

Yalen yliopiston arkkitehtikoulu, nykyisin Rudolph Hall, nimetty

suunnittelijansa Paul Rudolphin mukaan. Huomiota herättänyt

rakennus valmistui 1963, jolloin Rudolph oli koulun dekaani.

Kuva: Pirkko-Liisa Schulman

PIRKKO-LIISA SCHULMAN