Rakennettu Ympäristö 2/2016

Rakennettu Ympäristö 2/16

Lausunnolla olevat asetusluonnokset jatkavat

vuonna 2012 valittua suunnitteluun kannustavaa ja

innovaatioiden käyttöä tukevaa säädösten kirjoitus-

tapaa.

”Ehdotuksissa on luovuttu velvoittavista raken-

teiden ns. ”perälauta” U-arvoista. Ehdotukset mah-

dollistavat edelleen myös asuinkäyttöön tehdyn

massiivihirsirakennuksen – vaikkapa painovoimai-

sella ilmanvaihdolla. Määräykset eivät estä myös-

kään yksiainekerroksisen rakenneratkaisun käyttöä

– vaikkapa tiilituotteesta.”

Säädösten tueksi Lehtinen kertoo päivitettävän

sitä laajaa ohje- ja opasmateriaalia, jota ympäristö-

ministeriön verkkosivuilla nytkin runsaasti on.

”Kyseessä on yksi vaihe ja yksi osatekijä käynnis-

sä olevassa rakennetun ympäristön kehittämisessä.

Paraikaa työstetään kansallista energia- ja ilmas-

tostrategiaa sekä ilmastolain mukaista keskipitkän

aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaa. Samalla

odotamme mielenkiinnolla jo uusia tulossa olevia

komission revisioehdotuksia esimerkiksi rakennus-

ten energiatehokkuusdirektiivin ja energiatehok-

kuusdirektiivin osalta.”

Rakennustasolla osapuolet jo aikaisin

yhteistyöhön

Vapausastetta energiatehokkuusdirektiivissä löytyy

hiukan, sillä se ei määritä lukuarvoa lähes nollaener-

giatalolle. EU:n jäsenmaiden tuleekin itse määrittää

oma tasonsa, koska ilmasto, kansalliset rakentamis-

käytännöt kustannuksineen ja uusiutuvien energian-

lähteiden saatavuus paikallisesti vaihteleva

t merkittä-

västi eri maissa.

Nollaenergiatalon suunnitteluun löytyy erilai-

sia ohjeita, oppaita ja tutkimuksia. Kuitenkin nolla-

energiarakentamisen tietämys ja tuntemus on opin-

näytetyössään vuonna 2015 asiaa selvittäneen

Suvi

Nivakosken

mielestä vielä vähäistä alan ammatti-

laistenkin keskuudessa. Kaikille rakennusprojek-

tin sidosryhmille tulisi saada riittävä koulutus, jotta

taataan ammatillinen osaaminen.

Energiatehokkaiden rakennusten suunnitte-

lun kokonaisvaltaisuuden johdosta Nivakoski pi-

tää välttämättömänä rakennushankkeessa mukana

olevien osapuolten mukanaoloa jo varhaisessa vai-

heessa.

Suunnitteluvaiheessa on hyvä huomioida mah-

dolliset lisäykset ja muutokset rakennustekniikassa.

Rakennusliikkeiden ja taloteknisten laitteiden val-

mistajien ja toimittajien välinen yhteistyö on välttä-

mätöntä saada toimivaksi.

Esimerkiksi rakennusliikkeet voisivat tarjota ko-

konaisratkaisuja rakennuksista ja talotekniikan jär-

jestelmistä. Taloautomaation kehittämisellä on kes-

keinen ja kasvava rooli rakennusalalla.

Tämän hetken tavoitteena on tutkia ja kehittää

lähes nollaenergiarakennusten energiatehokkuut-

ta. Lähitulevaisuudessa määritetään lähes nolla-

energiataso ja sen mukaisten energiatehokkaiden

rakennusten määrä kasvaa. Tällöin energiatehok-

kuutta on mahdollista tutkia tarkemmin. Tärkeää

on myös tutkia, miten lähes nollaenergiarakenta-

miseen päästään ja miten korjataan olemassa ole-

vaa rakennuskantaa niin, että energiansäästötavoit-

teet saavutetaan.

Ratkaisuja tehtävä jo ennen asemakaavaa

Jos rakennustasolla uuden oppimisen tarve on suu-

ri, on tilanne vähintäänkin yhtä haastava kaavoituk-

sessa. Kaava on instrumentti, jolla vaikutetaan alue

rakentamiseen ja energiatehokkuuteen, mutta kaa-

voittajat eivät tunnu haluavan ottaa vastuuta itsel-

leen.

”Useat kaavoittajat eivät mielestään tiedä tar-

peeksi energia-asioista, eikä heidän koulutuksensa

tue energiainfran suunnittelua. Heillä ei ole myös-

kään organisoitua täydennyskoulutusta uusista uu-

siutuvan energian ratkaisuista. Kaavoittajan vas-

tuulla on tehdä perusteltuja kaavaehdotuksia päät-

täjille. Tätä varten kaavoittajan pitää pystyä päi-

vittämään säännöllisesti osaamistaan”, muotoilee

tilannetta Green Building Council Finlandin asian-

tuntija Jessica Karhu

Hän pitää kaavoitusta niin voimakkaana työka-

luna, että sen pitää sallia joustavasti erilaiset ener-

giaratkaisut. Kaavoituksella ei saa sitoutua johonkin

tekniseen ratkaisuun, joka vanhenee käsiin 10 vuo-

dessa.

”Uudenlaisten uusiutuvan energian pientuotan-

totapojen ja niin sanottujen hybridisähkö- ja -ener-

giaverkkojen leviäminen voi vaatia kaavoittajalta

uutta osaamista niiden mahdollistamiseen ja tar-

vittaessa tukemiseen kaavoituksen keinoin”.

Kaavoittajat kokevat,

että he eivät tiedä

tarpeeksi energia-asioista

eivätkä esimerkiksi saa

tietoa energialaitosten

infrasuunnitelmista. Aina

ei edes tiedä keneltä tai

milloin pitäisi kysyä.