Rakennettu Ympäristö 2/2016

Rakennettu Ympäristö 2/16

Huomioita rakennussuojelusta

itärajan molemmin puolin –

tapauksena Viipurin kirjasto

Viipurin kirjaston restaurointi oli pitkä ja monivaiheinen prosessi.

Ensimmäinen konkreettinen restaurointitutkimusretki tehtiin Viipurin

kirjastolle kesällä 1991.

1980-luvun lopulta lähtien kulttuuriyhteistyö Ve-

näjän ja Suomen välillä alkoi helpottua. Suomes-

Alvar Aallon

toimisto

Elissa Aallon

johdolla tut-

ki kirjaston mahdollista korjausta, jopa laajennus-

mahdollisuuksia. Viipurissa arkkitehti

Sergei Kravt-

senko

oli leningradilaisen restaurointi-instituutti

Spetsproektrestavratsijan määräämänä tutkinut kir-

jastoa vuodesta 1987 lähtien.

Kokonaissuunnitelmaa vastaan reklamoitiin

Vuonna 1995 kirjasto listattiin Venäjän Federaation

kulttuurihistorialliseksi muistomerkiksi. Muistomerk-

kistatus mahdollisti periaatteessa paremmat rahoi-

tusmahdollisuudet, mutta ennen kaikkea se tarkoit-

ti, että kaikki suunnitelmat tuli hyväksyttää ennen to-

teutusta Federaation kulttuuriministeriössä. Viipurin

kaupunki sekä Leningradin Oblast rahoittivat vuosi-

en 1996–98 välillä Spetsproektrestavratsija-instituutin

laatiman kirjaston kunnostuksen kokonaissuunnitel-

man. Kokonaissuunnitelma oli sen laatuinen, että Vii-

purin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys ry. rekla-

moi lujasti suunnitelmaa vastaan.

Vuonna 1999 Leningradin Oblastin kulttuuriko-

mitea, Viipurin kaupunki, Viipurin kirjaston Suo-

men restaurointiyhdistys ry (VKR) ja Viipurin kir-

jasto sopivat että Moskovassa hyväksytty koko-

naissuunnitelma tulisi toimimaan sateenvarjona

tarkemmin tehtäville suunnitelmille, joista tuli vas-

taamaan VKR. Järjestely toimi osakohteissa hyvin

aina vuoden 2010 loppuun eikä yksittäisille korja-

uskohteille tarvinnut hakea muita hyväksyntöjä.

Venäläistä kokonaissuunnitelmaa tarkennet-

tiin 2000-luvun lopulla ja kun Venäjän Federaatio

myönsi joulukuussa 2010 noin 6,3 M euron rahoi-

tuksen (255,5 MR) laaditutti Leningradin Oblast vie-

lä tarkennetut suunnitelmat, jotka toimivat jälleen

puitteina VKR:n tekemille korjaussuunnitelmille.

Vuodesta 1994 lähtien suoritettiin kirjastolla

osahankkeiden kunnostuksia suomalaisen restau-

rointinäkemyksen pohjalta. Päällimmäisenä peri-

aatteena oli palauttaa kirjasto sen alkuperäiseen

arvoonsa; alkuperäistä säilyttäen, kerroksellisuut-

ta eli venäläiskorjauksia arvostaen ja samalla arkki-

tehtuurin kannalta oleellisia hävinneitä elementte-

jä palauttaen.

Kaikessa ei menty alkuperäiseen

Restaurointiratkaisut päätettiin aina tapauskoh-

taisesti kokonaisuus huomioiden. Konkretisoiden

tämä tarkoitti mm. sitä, että pilottihankkeena vuosi-

na 1994–95 tehty sisäänkäyntiaulan pääportaan suu-

ri teräslasiseinä kunnostettiin täysin alkuperäisrat-

kaisunmukaisesti siten, että lasiseinän rakenteelliset

ongelmat (kiinteä ulkolasi, avattava sisäpuite) säilyi-

vät. Ongelmat ratkaistiin tarkalla detaljiikalla ja huo-

lellisella ja modernilla tiivistyksellä.

Toisaalta vesikattoja ei eristetty alkuperäiseen

tapaan huokoisin kuitulevyin ja bitumihuovin, vaan

niissä räystäskorkeuksien säilyttämiseksi mentiin

moderneihin eristeisiin ja käännettyjen kattojen

ratkaisuihin. Vanhoissa räystäskoroissa pysymi-

sen vuoksi lämpöeristeenä käytettiin ainoastaan 50

mm:n XPS-eristeitä. Yli kymmenen vuotta asennus-

ten valmistuttua voi todeta ratkaisun toimineen hy-

vin. Kirjaston sisällä pääsalien sisäpuoliset kaide-

järjestelmät rakennettiin lähes alkuperäissuunni-

telmien mukaisina, harvaripaisina. Ainoastaan al-

kuperäinen 75 senttimetrin kaidekorkeus nostettiin

80 senttiin.

Kirjaston pääkerroksissa voitiin toimia pääosin

kirjaston rakennusajan säännöksillä ja rakennusta-

voilla.

Monen Alvar Aallon rakennuksen tapaan kirjas-

to on erilaisten toisistaan poikkeavien tasojen sin-

foniaa, eikä pientä kirjahissiä lukuun ottamatta kir-

jaston eri kerroksiin pääse esteettömästi. Hissikysy-

mystä tutkittiin jo 1990-luvun alusta lähtien. Hissejä

ei rakennukseen ehdotettu eikä tehty, vaan eri taso-

jen välinen kulkeminen hoidetaan tarvittaessa au-

lassa olevalla kuljetettavalla telaketjusiirtimellä.

Tapani Mustonen