Rakennettu Ympäristö 3/15
53
KHO:n päätöksiä
Kellarien määrä
Lainsäädännön muutokset
Poikkeamisen tarve ja edellytykset
KHO 20.4.2015
Vuosikirja KHO:2015:62
■
■
Helsingin rakennuslautakun-
ta
hylkäsi (5.6.2012) hakemuksen
saada poiketa asemakaavasta si-
ten, että paritaloon rakennettaisiin
toinen kellarikerros.
Helsingin hallinto-oikeus
(7.11.2013) hylkäsi valituksen.
Korkein hallinto-oikeus
myön-
si valitusluvan ja hylkäsi valituksen.
Perusteluja
(osittain lyhennet-
tyinä): Helsingin kaupungin raken-
nusjärjestyksen, jonka sisäasiain-
ministeriö on vahvistanut 13.8.1963
ja joka oli voimassa asemakaavan
hyväksymisen aikaan, mukaan
päällekkäisiä osittain tai kokonaan
maanalaisia kellareita sai rakentaa
enintään 6 metrin syvyyteen saak-
ka tontille vahvistetun alimman
kulmapisteen korkeusasemasta,
jollei maistraatti erityisestä syys-
tä kaupunginhallitusta kuultuaan
myöntänyt poikkeusta.
Kumotun rakennusasetuksen
75 §:n mukaan rakennukseen sai
rakentaa kellarikerroksen. Erityi-
sestä syystä voitiin sallia kahden
päällekkäisen kellarikerroksen ra-
kentaminen. Mitä edellä oli säädet-
ty, ei sovellettu, jos kellarin raken-
tamisesta oli asemakaavassa toisin
määrätty.
MRL 115.2 §:n mukaan kellari-
kerros sijaitsee kokonaan tai pää-
asiallisesti maanpinnan alapuolel-
la. Asemakaavassa voidaan sallia
useamman kuin yhden kellariker-
roksen rakentaminen.
Poikkeamisen tarvetta on arvi-
oitava rakennushankkeen toteut-
tamisajankohtana voimassa olevan
lainsäädännön perusteella. Raken-
nusasetuksen 75 §:n (930/1989)
säätämisen jälkeen yhtä useamman
kellarikerroksen rakentaminen on
ollut mahdollista ainoastaan erityi-
sestä syystä tai jos se onollut asema-
kaavassa nimenomaisesti sallittua.
Asemakaavassa ei ole kellari-
kerrosten määrää koskevia mää-
räyksiä. Sen vuoksi edellytyksenä
toisen kellarikerroksen rakentami-
selle on, että yhtiölle myönnetään
poikkeus hakemuksen ratkaise-
mishetkellä ja edelleen voimassa
olevasta MRL 115.2 §:n säännök-
sestä. Sillä, että hanke olisi ehkä
aikaisemmin ollut mahdollista
toteuttaa ilman nyt tarvittavan
poikkeamisen myöntämistä, ei ole
oikeudellista merkitystä. Rakenta-
mista aikaisempaa enemmän ra-
joittavan lainsäädännön antami-
nen ja sen soveltaminenmyöhem-
min vireille tulleisiin hakemuksiin
ei ole Suomen perustuslain 15.1
§:n omaisuudensuojasäännöksen
vastaista.
Kunnalla, joka vastaa alueiden
kaavoittamisesta, on oikeus pai-
nottaa poikkeamisharkinnassaan
tärkeinä pitämiään maankäytölli-
siä perusteita. Hakemuksen hyl-
kääminen perustuu lautakunnan
näkemykseen hyvästä ja sopivas-
ta rakentamisesta. Hakemukseen
suostuminen puolestaan merkit-
sisi sitä, että myös muille vastaa-
vassa asemassa oleville tulisi yh-
denvertaisuuden vuoksi myöntää
poikkeamislupa toisen kellariker-
roksen toteuttamiseen. Tämä olisi
omiaan johtamaan alueen kaavoi-
tuksellisen perusratkaisun muut-
tumiseen ajan myötä. Hakemuk-
sen hylkääminen ei siten ole ollut
lainvastaista eikä se myöskään ole
yhdenvertaisuusperiaatteen vas-
taista. Yhtiöllä on mahdollisuus
käyttää tonttia ja rakennustaan
asemakaavan mukaiseen tarkoi-
tukseen.
Toimituksen huomautuksia
Rakennusluvan saanut 2-kerrok-
sinen ja yhden kellarin käsittävä
paritalo sijoittuu rinteeseen. Lou-
hinnat ulotettiin lupapäätöksestä
poiketen niin syvälle, että kellarin
alle jäi lähes 3 metrin korkuinen
tila. Viranhaltija hyväksyi MRA:n
nyttemmin kumotun ja lain puo-
lelle (MRL 150 e §) siirretyn 79 §:n
nojalla tilan ryömintätilaksi.
Ryömintätilaksi hyväksytty tila
haluttiin virallistaa poikkeamisha-
kemuksen kautta kellariksi. Kella-
rille oli esitetty käyttö lämpimänä
askartelu- ja varastotilana. Kaavoit-
taja ei tätä puoltanut.
Valittaja korosti, kuinka tul-
kinta muuttuneesta tilanteesta
asettaa hakijan huonompaan ase-
maan kuin ko. asemakaavan turvin
aiemmin rakentaneet kiinteistön-
omistajat. Valittaja myös vetosi
asemakaavan (1979) ja vuoden
1963 rakennusjärjestyksen oikeu-
dellisesti epäselvään suhteeseen,
kun rakennusjärjestys salli raken-
nuksen perustusrakenteiden ra-
kentamisen yhtä kellarikerrosta
syvemmälle. Vuoden 1979 asema-
kaava ei sisällä määräystä kellarien
määrästä.
Vuoden 1958 rakennuslaki si-
sälsi säännöksen (129 §) raken-
nusmääräysten muuttumisen vai-
kutuksesta rakennuslupaan. Sen
mukaan saatiin rakennuskiellon
estämättä suorittaa rakennustyö,
jota koskeva lupa oli annettu en-
nen kiellon voimaantuloa, mikäli
lupaa ei muutoksenhaun johdosta
kumottu. Laki oli sama, kun ennen
rakennuskiellon voimaantuloa oli
aloitettu rakennustyö, johon ei
tarvittu lupaa lainkaan. Hallituk-
sen esityksessä (HE 101/1998 vp)
todetaan, ettei maankäyttö- ja ra-
kennuslakiin ole otettu asiasta
säännöstä, koska vakiintunutta
hallinto- ja oikeuskäytäntöä ei
ole ollut tarkoitus muuttaa. Mm.
