54
Rakennettu Ympäristö 5/15
KHO:n päätöksiä
rakentamista koskevan rakennus-
luvan myöntämisen yhteydessä.
Kaupunkisuunnittelulauta
kunnan päätöksessä on MRL
171.1 §:ssä tarkoitettuna erityisenä
syynä hakemukseen suostumiselle
mainittu asumisolojen parantami-
nen. Asiakirjoista ilmenee, etteivät
asunnot täyttäisi ilman kattoikku-
noita valoisuudeltaan MRL:ssa ja
Suomen rakentamismääräysko-
koelmassa asuinhuoneelle asetet-
tuja vaatimuksia. Poikkeaminen
on siten edellytyksenä suunnitel-
tujen asuntojen ottamiselle asuin-
käyttöön. Kun otetaan huomioon
rakennushankkeella tavoiteltava
kaupunkirakenteen tiivistäminen,
joka on kaupungin tavoitteiden
mukaista, ja asiassa eri vaiheissa
esitetyt vaatimukset, ei erityisen
syyn olemassaoloa ole aihetta ar-
vioida toisin kuin kaupunkisuun-
nittelulautakunta.
Toimituksen huomautuksia
Ullakon muuttamiseksi asuinkäyt-
töönmyönnettiin alun perin raken-
nuslupa huhtikuussa 2010. Luvan
myöntämisen hetkellä oli voimassa
ullakkorakentamisen mahdollista-
va alueellinen poikkeamispäätös
vuodelta 2009. Alueellinen poik-
keamispäätös ei sisällä poikkeamis-
ta rakennuksen suojelua koskevista
kaavamääräyksistä. Alueelliseen
poikkeamispäätökseen liittyi oh-
jeellinen karttaliite, jossa Helsin-
ki on jaettu ullakkorakentamisen
rakennustaiteellisten, kulttuuri-
historiallisten ja kaupunkikuval-
listen arvojen säilyttämistä koske-
vien ehtojen tulkinnan kannalta eri
kaupunkikuvallisiin vyöhykkeisiin.
Karttaliitteessä kyseinen Pitkänsil-
lanranta ja Säästöpankinranta oli
sisällytetty alueeseen U3, jonka
alueella kattopintoihin ei saa avata
uusia ikkunoita.
Alueella voimassa olevassa
asemakaavassa (vuodelta 1996)
rakennusta (1926) koskee suoje-
lumääräys sr-1. Erillisellä luvalla
(2011) vuonna 1967 tehty punainen
peltikatto muutettiin alkuperäisen
kaltaiseksi vihreäksi savitiilikatoksi.
Elokuussa 2011 asuntoyhtiö
haki muutoslupaa kuuden uu-
den lapeikkunan rakentamiseksi
ullakkoasuntoihin. Ikkunoiden
ulkopintaan asennetaan kiinteä
säleikkö. Rakennuslautakunta
myönsi haetun luvan (30.8.2011).
Rakennuslautakunta piti uusia ul-
lakkoikkunoita tarpeellisina, jotta
jo lainvoimaisen luvan nojalla ra-
kennettavat ullakkoasunnot saavat
kohtuullisesti päivänvaloa. Raken-
nuslautakunta, samoin kuin kau-
punkikuvaneuvottelukunta ja kau-
punkisuunnitteluvirasto, katsoivat,
etteivät uudet ikkunat tärvele vesi-
katon arvoa tai tyyliä.
Uudenmaan ELY-keskus
valitti
rakennuslautakunnan päätöksestä.
Helsingin hallinto-oikeus
kumo-
si (24.8.2012) rakennuslautakun-
nan päätöksen. Hallinto-oikeuden
päätöksen mukaan hanke (kuusi
lapeikkunaa) edellytti poikkeamis-
päätöstä.
Taloyhtiö haki poikkeamispää-
töstä, jonka vuorostaan kaupun-
kisuunnittelulautakunta myön-
si helmikuussa 2013.
Helsingin
hallinto-oikeus
kumosi (6.3.2014)
ELY-keskuksen valituksesta kau-
punkisuunnittelulautakunnan
poikkeamispäätöksen. Helsingin
kaupunginhallitus valitti hallinto-
oikeuden päätöksestä KHO:een,
joka saattoi kaupunkisuunnittelu-
lautakunnan päätöksen voimaan.
Vuosikirjaratkaisu sisältää kan-
nanottoja, jotka tullevat vaikutta-
maan ainakin Helsingin kaavoitus-
käytäntöihin. Mitä itse toimivaltaan
tulee, niin KHO:n ratkaisun lyhen-
neselostuksessa otetaan kantaa läh-
tökohtatilanteeseen. Kyseinen, liha-
voitettu teksti kuuluu seuraavasti:
”Kaupungin rakennusval-
vontaviranomainen, jolla oli toi-
mivalta asiassa, oli myöntänyt
hanketta vartenpoikkeuksen ase-
makaavan suojelumääräyksestä,
jossa oli muun ohella kielletty
vesikaton rakennustaiteellisen
tai kulttuurihistoriallisen arvon
tai tyylin tärveleminen”.
Virke viittaa rakennuslautakun-
nan päätökseen 30.8.2011. Päätök-
sellään rakennuslautakunta edellä
selostetun mukaisesti myönsi la-
peikkunoille luvan katsoen, ettei-
vät ne tärvelleet vesikaton arvoa tai
tyyliä. Koska nyt annetussa KHO:n
ratkaisussa ei enää ollut kysymys
ko. rakennuslautakunnan päätök-
sestä, ei KHO siihen ratkaisussaan
luonnollisestikaan ota enempää
kantaa. Lyhenneselostuksesta
voi tehdä johtopäätöksen, jonka
mukaan lapeikkunoiden toteutta-
minen ei välttämättä olisi mitään
poikkeamislupaa alun perin edel-
lyttänyt. Hiukan epäselväksi asia
kuitenkin nyt jää.
Mielenkiintoinen on KHO:n
analyysi suojelumääräyksen, sr-1,
sisällöstä. Määräyksen mukaan
kysymyksessä on rakennustaiteel-
lisesti ja kulttuurihistoriallisesti
arvokas rakennus. Rakennusta ei
saa purkaa eikä siinä saa tehdä sel-
laisia korjaus- jamuutostöitä, jotka
tärvelevät rakennuksen, sen julki-
sivujen, vesikaton tai sisätilojen
rakennustaiteellista tai kulttuuri-
historiallista arvoa tai tyyliä. Mikä-
li rakennuksessa on aikaisemmin
suoritettu tällaisia toimenpiteitä,
on rakennus korjaus- tai muutos-
töiden yhteydessä pyrittävä kor-
jaamaan rakennuksen tyyliin hyvin
soveltuvalla tavalla.
Muun muassa punaisen pelti-
katon muuttamisella vihreäksi sa-
vitiilikatoksi tavoiteltiin aiemmin
tehdyn vesikattomuutoksen kor-
jaamista enemmän alkuperäisen
kaltaiseksi.
Korkein hallinto-oikeus on tar-
kastellut sr-1 -suojelumääräystä
ja toteaa, ettei sr-1, toisin kuin sa-
malla kaava-alueella käytetty kaa-
vamääräys sr-2, viittaa kaupunki-
kuvaan määräyksen suojelemana
arvona. Tästä seuraa, että toimen-
pidettä tarkastellaan lähtökohtai-
sesti itse rakennuksen ominaisuuk
sien kautta. Tosin KHO arvioi, että
kaavamääräyksen suojeluarvojen
arvioinnissa on ko. rakennuksen
itsensä lisäksi otettava huomioon
se, miten rakennus liittyy raken-
nustyyliltään ja historiallisesti vie-
reisiin rakennuksiin.
Helsingin kaavoituskäytännös-
sä on sr-1 suojelumääräystä pidet-
ty voimakkaampana kuin vaikkapa
sr-2 suojelumääräystä. Jatkossa
jouduttaneen kaavamääräysten
sisältöä kehitettäessä ottamaan
