52
Rakennettu Ympäristö 5/15
KHO:n päätöksiä
ta mahdollistavan asemakaavan
laatimisesta vastanneen yhtiön
näkökulmasta kunnan toiminta ei
varmasti saa ymmärrystä. Herää
kysymys, miksi tuhlattiin resurs-
seja kaavaprosessiin, jos kunnassa
ei ollut tahtoa edistää suunniteltua
hanketta. Poliittisen päätöksenteon
ilmapiiri voi muuttua kesken kaa-
voitusprosessin, ja se on tietysti
toiminnanharjoittajien kannalta
riski, joka pitää tiedostaa, sillä kaa-
voitukseen ryhtyminen ei takaa
aloitetun kaavaprosessin päätty-
Suunnitteluvelvoite yleiskaavan laatimiseksi.
Tuulivoimarakentaminen.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.
KHO 12.8.2015
Julkaistu, muu päätös
Taltio 2160
Diaarinumero 0075/1/14
■
■
A Oy
oli esittänyt kirjeessään
ympäristöministeriölle, että mi-
nisteriö asettaisi
Raaseporin kau-
pungille
ja
Inkoon kunnalle
maan-
käyttö- ja rakennuslain (132/1999)
177 ja 178 §:n mukaisen suunnit-
teluvelvoitteen. Esityksen mukaan
mainitut kunnat tuli määrätä aloit-
tamaan kaavoitusprosessi, jossa
Uudenmaan maakuntakaavassa
tuulivoimarakentamiseen soveltu-
vaksi alueeksi osoitettu merialue
kaavoitetaan maakuntakaavan ja
valtakunnallisten alueidenkäyttö-
tavoitteiden edellyttämällä tavalla
tuulivoima-alueeksi. Ympäristömi-
nisteriö hylkäsi A Oy:n esityksen ja
katsoi, ettei suunnitteluvelvoitteen
asettamiseen ollut laissa säädetty-
jä edellytyksiä. Korkein hallinto-oi-
keus pysytti ministeriön ratkaisun.
Maankäyttö- ja rakennuslain
177 §:n mukaisesti ympäristömi-
nisteriö voi antaa kunnalle mää-
räyksen yleiskaavan laatimiseksi,
jollei kunta huolehdi tarpeellisen
yleiskaavan laatimisesta ja on il-
meistä, että se vaikeuttaa laissa
alueiden käytön suunnittelulle
tai rakentamisen ohjaukselle ase-
tettujen tavoitteiden toteuttamis-
ta. Maankäyttö- ja rakennuslain
178 §:n mukaisesti ympäristömi-
nisteriö voi antaa kunnalle alueen
suunnittelutehtävän hoitamista
koskevia määräyksiä, jos edelly-
tysten luominen tietylle alueen
käytölle on valtakunnallisten aluei
denkäyttötavoitteiden toteuttami-
seksi yleisen edun kannalta erittäin
tärkeää eikä yleiskaavassa ole osoi-
tettu tarpeellista ratkaisua. Arvioi-
taessamaankäyttö- ja rakennuslain
177 ja 178 §:ssä säädettyjen velvoit-
teiden asettamisen edellytyksiä on
otettava huomioon perustuslain
(731/1999) 121 §:ssä säädetyt kun-
nallisen itsehallinnon periaatteet.
Tapauksessa ympäristöminis-
teriö otti ensi kertaa kantaa siihen,
edellyttivätkö valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet ja maa-
kuntakaavan toteuttaminen kun-
nilta yleiskaavan laatimiseen ryh-
tymistä tuulivoimarakentamisen
mahdollistamiseksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain
36 §:n mukaan kunnan tulee huo-
lehtia tarpeellisesta yleiskaavan
laatimisesta ja sen pitämisestä ajan
tasalla. Yleiskaavan laatimiskyn-
nyksen on hallituksen esityksen pe-
rusteluissa katsottu voivan ylittyä
muun ohella silloin, kun kyseessä
on valtakunnalliset alueiden käyt-
töä koskevat intressit. Tuulivoima-
rakentamisen edistäminen kuuluu
kiistatta valtakunnallisiin alueiden
käyttöä koskeviin intresseihin ja
maakuntakaavassa osoitettu tuu-
livoimatuotantoon soveltuvan
alueen varaus tulee olla ohjeena
yleiskaavaa laadittaessa. Kunnalli-
seen itsehallintoon kuuluu harkin-
tavalta kaavoitukseen ryhtymisestä
ja kaavojen sisällöstä. Maakunta-
kaavassa osoitettu aluevaraus ei si-
nällään velvoita kuntaa kaavan laa-
dintaan, vaan ohjaa sisältöä silloin
kun kaavan laadintaan on päätetty
ryhtyä. Tilanteessa, jossa kunta ei
ryhdy suunnittelemaan maakun-
takaavassa osoitettuamaankäyttöä
kuntakaavalla, vaikka sitä jonkun
intressitahon toimesta vaadittai-
siin, ei tarkoita, että kunta olisi
laiminlyönyt 177 § 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla velvollisuu-
den laatia tarpeelliset yleiskaavat.
Valtakunnallisten alueidenkäyt-
tötavoitteiden mukaan maakun-
takaavoituksessa on osoitettava
tuulivoiman hyödyntämiseen
parhaiten soveltuvat alueet. Maa-
kuntakaavassa osoitetulla yksittäi-
sellä tuulivoima-aluevarauksella,
vaikka se olisi laaja, ei kuitenkaan
ole maankäyttö- ja rakennuslain
178 §:n 1 momentissa tarkoitettua
merkitystä tuulivoiman hyödyntä-
mistä koskevan valtakunnallisen
alueidenkäyttötavoitteen toteutta-
mistä kunnan hyväksymään kaava-
päätökseen – puhumattakaan siitä,
että olisi subjektiivinen oikeus saa-
da tietynsisältöinen kaavaratkaisu.
Susanna Wähä
