Rakennettu Ympäristö 4/2016

Rakennettu Ympäristö 4/16

Antti Ahlavan

kanssa arkkitehtitoimistoa nimeltän-

sä

Zürich Helsinki

. Mäkynen innostui myös asumi-

sesta Kalkbreitessa, minne hän onnekkaasti suures-

ta määrästä hakijoita pääsi. Sveitsiläisestä suunnit-

telukäytännöstä Mäkynen toteaa, kuinka insinöörit

ovat rakennushankkeiden suunnittelussa mukana

alusta lähtien. Rakennusten omistus on keskittynyt

ammattimaisille toimijoille, joilla on intressiä pi-

tää rakennukset kunnossa. Rakennuskustannukset

ovat kalliissa Sveitsissä Suomea suuremmat. Kalk-

breiten kohdalla ei otettu yhtä pääurakoitsijaa, vaan

osuuskunta teki itse jokaisen urakoitsijan kanssa so-

pimukset. Toimintatapa edellytti kahta päätoimis-

ta sopimusneuvottelijaa, mutta johti parempaan

lopputulokseen. Rakennuskustannukset nousivat

75 miljoonaan Sveitsin frangiin (70 milj. euroa) eli

asuntoa kohti yli 700 000 frangiin. Sadan neliön per-

heasunnon kuukausivuokra on parituhatta frangia

(vajaa 2 000 euroa). Mäkynen arvioi, että vastaavan-

tasoisesta asunnosta vapailla markkinoilla pitäisi

maksaa vuokraa tuhat frangia enemmän.

Freilager

Alue on nimensä mukaisesti ollut alun perin tulliva-

paa varastoalue, aidattu eräänlainen kielletty kau-

punki. Zürichin kaupunki päätti ottaa alueen erääksi

kehittämiskohteeksi. Itsestään selvästi uudeksi käyt-

tötarkoitukseksi tuli asuminen, ja tällä kertaa nimen-

omaan vuokra-asuminen.

Zürcher Freilager

AG perustettiin v. 2008 toteut-

tamaan noin 800 vuokra-asunnon ja 200 opiskelija-

asunnon kokonaisuus. Maapohja on yhtiön omis-

tuksessa. Alusta saakka on julkisia ulkotiloja pidetty

tärkeänä avauksena, jotta aiemmin kaupunkilaisilta

suljettu alue saadaan eläväksi osaksi urbaania koko-

ehdoin maata yhdistyspohjaisille, osuuskuntatyyp-

pisille organisaatioille. Neljännes Zürichin asunto-

kannasta kuuluu tällä hetkellä näille voittoa tuotta-

mattomille yhdistyksille, joiden jäseneksi kuka ta-

hansa voi pyrkiä.

Kalkbreite

Union Kalkbreite

on esimerkki zürichiläisestä asun-

to-osuuskuntarakentamisesta. Vajaa sata asuntoa

käsittävä kokonaisuus rakentui raitiovaunuvarikon

päälle vuosina 2012–14. Kaupunki halusi, että ratik-

kahalli säilyy, mikä johti vuosia kestäviin neuvotte-

luihin, ennen kuin tarjouskilpailu kohteesta avattiin.

Reunaehdoksi asetettiin myös asukkaiden hiilijalan-

jäljen minimoiminen. Union Kalkbreite pärjäsi kol-

men muun tarjoajan kesken sisällyttämällä ehdo-

tukseensa asuntojen lisäksi parikymmentä erilaista

kulttuurin, lähiruoan ja kaupan tilaa. Vasta tämän

jälkeen oli vuorossa arkkitehtikilpailu. Arkkitehtikil-

pailun juryyn otettiin edustajat myös rakennuspai-

kan naapurustosta. Kilpailun voitti Müller Sigrist -ni-

minen toimisto.

Rakenteiltaan Kalkbreite on todellinen hybridi.

Raitiovaunuhallin säilyminen edellytti massiivisia

betonipilareita ja pitkää, 45 metrin teräksestä teh-

tyä eräänlaista siltarakennetta. Välipohjat ovat beto-

nista ja julkisivut puuelementtirakenteisia. Eristee-

nä on puukuitu.

Myös tilojensa osalta voi rakennusta pitää hybri-

dinä. Erikoista on luonnollisesti jo se, että pihakan-

nen alta löytyy suuri raitiovaunuvarikko. Noin kah-

densadan asukkaan lisäksi rakennuksessa työsken-

telee päivittäin sama määrä ihmisiä. Eräs heistä on

suomalainen, Zürichissä yli 10 vuotta asunut arkki-

tehti

Tommi Mäkynen

. Mäkynen pyörittää yhdessä

Kalkbreiten sisäpihalle noustaan katutasolta jyrkkiä portaita pitkin. Pihakannen alta löytyy raitiovaunuhalli.