Rakennettu Ympäristö 4/2016

Rakennettu Ympäristö 4/16

kokeiltu – oikeaa kysymystä kun ei ainakaan toistai-

seksi haluttu esittää.

Strateginen suunnittelutyökalu

Strategisen suunnittelun nimeen on vannottu pit-

kään. Ihanteena on suunnittelumenetelmä, jossa

muutosten hallinta ja niiden ympäristöllisten, sosi-

aalisten, oikeudellisten jne. vaikutusten arviointi si-

multaanisti kaikilla relevanteilla mittakaavatasoilla

on mahdollista. Paikkatietojärjestelmän avulla tämä

on pitkälti mahdollista, mutta teknistä esitystapaa ja

poliittista prosessia ei ole pystytty loogisesti yhdistä-

mään menettelyyn.

Helsingin yleiskaavan pikseliruudukko on – tai

olisi ollut – oiva väline muutosten jatkuvaan suun-

nitteluun ja hallintaan, mutta kaava sinetöitiin tiu-

koin ryhmäpäätöksin muuttamattomaksi kokonais-

suunnitelmaksi,

blueprintiksi

. Ero on kuin jatkuva- ja

kertalämmitteisen saunan välillä: kertalämmitteinen

viilenee pian käyttökelvottomaksi ja prosessi täytyy

käynnistää alusta.

Kaupunkimallinnus

Digitalisaatio on mahdollistanut hyvin laajojen tie-

dostojen,

Big Datan

, käsittelyn. Rakennussuunnit-

telusta tuttu

BIM

-tuotemalli voidaan laajentaa ko-

konaisten kaupunkien mallintamiseen ja sijoittaa

malliin lähes äärettömästi dataa. Mutta haasteita-

kin väistämättä tulee: miten taataan tietojen toisaal-

ta avoimuus ja toisaalta suojaus, kuka hallitsee sofis-

tikoitua ohjelmistoa ja vaadittavaa työpanosta, mikä

on kaupunkimallien rooli edustuksellisen demokra-

tian ja vuorovaikutuksen vallankäytössä, onko jouk-

koälylle tilaa ja tilausta? Sopimusjärjestelmäkö antaa

kysymyksiin vastauksen?

Kaupunkimallinnuksen yhteydessä törmäämme

usein käsitteisiin kuten älykaupunki

(Smart City)

esineiden internet

(Internet of Things)

, lisätty todel-

lisuus

(Augmented Reality)

, virtuaalitodellisuus

(Vir-

tual Reality)

. Ne kertovat osaltaan digitalisaation ra-

kennettuun ympäristöön – ja osin sen suunnitteluun

– tuomista lisäulottuvuuksista, jotka lukemattomien

apps

-sovellusten kanssa vaikuttavat siihen, miten ra-

kennettua ympäristöä käytetään ja koetaan.

Suunnittelulupa

Neljäs esikuva lakiuudistukselle voisi olla anglosak-

sisten käytäntöjen mukainen suunnittelu- ja hanke-

lupa. Lähtökohtaisesti koko maa ei olisi kaavoitettu,

vaan tarpeita harkitaan tapauskohtaisesti, hankkees-

ta vastaavan aloitteesta.

Se seikka, että vakiintuneilla alueilla ei ole tarkoi-

tuksenmukaista ylläpitää ajantasaista uudisrakenta-

miseen tähtäävää kaavaa ja muuttuvilla alueilla taas

Kuva 2:

‘Innovaatiokaava’-kaavio saattaa näyttää jähmeän byrokraattiselta, mutta nykyisen lainsäädännön noudattaminen edellyttää

monia vaiheita ja kytkentöjä. Oleellista kuviossa on se, että juridis-hallinnolliset välttämättömyydet hoidetaan toisaalta yleispiirteisen ja

toisaalta yksityiskohtaisen suunnittelun virallisissa kaavoissa ja substanssikysymykset la laatuominaisuudet taas ratkaistaan ketterämmin

manuaalien/rakentamisohjeiden sekä sopimuskäytäntöjen avulla. Rakennusvalvonta kytketään tiiviisti hankekaavoitukseen ja koko

kampusalueen suunnittelun ja toteutuksen valmistelusta vastaa keskeisten osapuolten edustajista koostuva elin (’Hoitokunta 2.0’).

Ajallisesti prosessit voivat edetä rinta rinnan, jolloin kokonaisuus voi liikkua nykyistä nopeammin ja joustavammin.

Kuva: A-Konsultit