Rakennettu Ympäristö 4/2016

Rakennettu Ympäristö 4/16

Mitä lainsäädäntö onkaan muuta kuin normeja

(käskyjä, kieltoja ja lupaehtoja) ja sopimusjärjestel-

miä (menettelytapoja ja prosesseja)? Normit ovat tyy-

pillisesti laatukriteerejä, joista ei noin vain sovi luo-

pua. Esimerkiksi turvallisuusnormeja on vaikea ky-

seenalaistaa – mutta ’worst-case scenario’-normi-

suma johtaa helposti kohtuuttomuuksiin. Laadun

varmistamisen sopimusmenettelyin taas pelätään

luovan kiemuraisen sopimusvyyhdin juristikunnan

ratkaistavaksi.

Ajassa soi…

Vain muutos on pysyvä. MRL-uudistuksessa puhu-

taan –muunmuassa – valta- ja vaikutussuhteista, pu-

hutaan maan sisäisestä eriytymisestä, puhutaan käy-

täntöjen keventämisestä.

Rakennuslainsäädäntö muuttuu yhteiskunnallis-

ten murrosten mukana, ja digitalisaatio rinnakkais-

ilmiöineen edustaa eittämättä vahvaa murrosta. Pe-

lisäännöt rakentamisen kentällä ovat muotoutuneet

hierarkkisiksi. Rakennuslain käskyvalta oli selkeästi

ylhäältä alas. MRL pyrki tasapainottamaan hallintaa

alhaalta ylös –vuorovaikutusta vahvistamalla. Tuleva

”rakennuskaari” pyrkinee toimimaan tasaisellamaalla

(kuva 1). Eheyttäminen, tiivistäminen, tehostaminen

ja muuntojousto edustavat interventiota olevaan ym-

päristöön ja edellyttävät yhteensovittamista ja vuoro-

vaikutusta eri tavalla kuin uudiskaavoituksen ohjauk-

seen tähdännyt rakennuslaki ja osin vielä MRL.

Viime vuosina on maamme voimakas maantie-

teellinen eriytyminen työpaikkarakenteen, uudisra-

kentamisen ja asuntomarkkinoiden suhteen noussut

pinnalle. Ohjaus- ja valvontatarve on erilainen kasva-

villa tai muuttuvilla alueilla ja toisaalta hiipuvilla tai

vakiintuneilla alueilla, mikä perustelee myös säädös-

ten ja käytäntöjen eriyttämistä paikassa ja ajassa.

Vaadittava selvitysurakka on suosittu norminpur-

kukohde. Varsinkin maankäytöltään vakiintuneilla

alueilla suojeluun tai uudisrakentamisen rajoituk-

siin tähtäävien, usein käsiin vanhenevien selvitysten

vaatiminen koetaan turhaksi. Muutkin prosessuaali-

set käytännöt pakottavat pitkiin perättäisiin vaiheisiin

rinnakkaisten sijasta. Prosessin pitää olla tolkullisessa

suhteessa projektiin.

Neljä mahdollista polkua

Innovaatiot MRL:n puitteissa

On helppo kehitelläMRL:n puitteissa tai sen pohjalta

vaihtoehtoisia suunnitteluformaatteja – kuten kaava-

runkoa, periaatekaavaa, innovaatiokaavaa – tai käy-

tänteitä joista sana ’kaava’ puuttuu – ja vakuuttavas-

ti osoittaa niiden paremmuus nykykäytäntöön ver-

rattuna. Digitaalisen tiedonhallinnan aikana siihen

olisikin mahdollisuuksia aivan eri tavalla kun kos-

kaan ennen.

Aalto-yliopiston tutkijoiden lanseeraaman ’periaa-

tekaavan’ lähtökohtana on havainto, että nykyiset kaa-

vatasot toimivat ohjaavuudeltaan heikosti. Normatii-

visten ja osin strategisten tavoitteiden toteuttamista

voidaan ohjata sitovasti, mutta varsinkin operatiivis-

ten tavoitteiden ohjausvaikutukseen kaivataan jousta-

vuutta. ’Periaatekaavassa’ kunta voisi määrätä

toimin-

nallisista periaatteista

lähinnä sanallisesti, varmistaa

kestävyysperiaatteet

lähinnä laskennallisin keinoin ja

täsmentää

kaupunkikuvalliset periaatteet

lähinnä kar-

tografisesti. Sen perusteella hankevastaava laatisi ’ra-

kennuskaavan’ rakennuslupaharkinnan pohjaksi.

Samoihin aikoihin kehitellyt ’Otaniemen Kokoku-

va’ -koordinointi- ja visualisointityökalu sekä ’inno-

vaatiokaava’ (kuvat 2 ja 3) sisältävät yhteneväisiä piir-

teitä. Toimeksiantajien tavoitteena on ollut hanke-

suunnittelun sovittaminen pragmaattiseen, jatkuvasti

ajan tasalla pidettävään ”kokonaisjatkumoon”. Olisi-

ko ’innovaatiokaava’ ollut oikea vastaus kysymykseen

tarkoituksenmukaisesta ohjausjärjestelmästä, ei ole

flat – to-and-fro

Kuva 1:

1990-luvun pilapiirroksessa

oltiin huolestuneita ruohonjuurien

elinvoimaisuudesta, kun hierarkia-

pyramidi käännetään ylösalaisin.

Seuraavassa lainuudistuksessa

siirryttäneen pelaamaan tasamaalle

(top–down

➞

bottom–up

➞

flat – to-and-fro).