Rakennettu Ympäristö 4/2016

Rakennettu Ympäristö 4/16

Monta vaihtoehtoista tietä

vähähiiliseen asumiseen

Ekologisesti kestävämpään ja vähähiiliseen asumiseen olisi

monta vaihtoehtoista polkua. Teknologiaan perustuvan lähes

nollaenergiarakentamisen rinnalla myös luonnonmukaisempi vaihtoehto tai

vanhan talon lämmitysjärjestelmän muuttaminen uusiutuvia energiamuotoja

hyödyntäväksi voi viedä samaan lopputulokseen. Ohjaavatko uudet

määräykset liian tekniseen suuntaan?

lmastonmuutos etenee. Ihmiskunta käyttää luon-

nonvaroja puolitoista kertaa jame suomalaiset kol-

me kertaa enemmän kuinmitä maapallo ehtii niitä

tuottaa. Luonnon monimuotoisuus hupenee. Elä-

mäntapamme – asuminen mukaan lukien – eivät ole

kestävällä pohjalla. Oma ja varsinkin lastemme tule-

vaisuus näyttää synkältä.

Viisi keskeistä tekijää

Hiilidioksidipäästöjä tulisi vähentää 80 %, johon tuo-

re ilmastolaki sekä vireillä olevat rakentamisen ener-

giamääräysten muutoksetkin tähtäävät. Asumisen

kohdalla vähennys tarkoittaisi hiilidioksidipäästöjen

nipistämistä nykyisistä 2 700 kilosta 540 kiloon hen-

keä kohden vuodessa. Onko kestävä ja vähähiilinen

asuminen mahdollista nykyisillä tekniikoilla ja asu-

misen mukavuuksilla? Ja onko kiistaakin herättänyt

lähes nollaenergiarakentaminen ainoa tie tähän?

Etsin diplomityössäni

TALO 540 – konseptitalo

ekologisesti kestävämmän elämän näyttämönä

erilai-

sia polkuja vähähiiliseen asumiseen. Laskin konsep-

titalon avulla kuinka eri rakennusmateriaalit sekä il-

manvaihto- ja energiantuotantomuodot vaikuttavat

pientalon elinkaaren hiilijalanjälkeen. Vaikka lasken-

tamenetelmissä on vielä ristiriitaisuuksia, ovat laskel-

mieni suuruusluokka ja suunta selvät.

Havaintojeni mukaan tärkeimmät tekijät vähä-

hiilisempään asumiseen ovat

rakennuspaikan

lisäksi

energiatehokkuus, uusiutuvien energiamuotojen hyö-

dyntäminen, päärakenteiden hiilijalanjälki

sekä

tila-

tehokkuus

eli kuinka väljästi tai tiivisti kodeissamme

asustelemme. Kolmella tekijällä voi kompensoida yh-

den heikomman pyrittäessä pieneen asumisen hiili-

jalanjälkeen.

Tiivistäminen jakaa mielipiteitä

Yhdyskuntien tiivistämisestä on väitelty vilkkaasti. Se

tähtää autontarpeen vähentämiseen. Esimerkiksi Hel-

singin seudun ympäristöpalveluiden koordinoimassa

Julian kaupunki 2035 -tutkimuksessa (2011) VTT ar-

vioi pääkaupunkiseudun eri alueilla asuvien päivittäi-

sestä alueen sisäisestä liikkumisesta aiheutuvia pääs-

töjä. Tutkimuksen mukaan Helsingin Kalasataman

asukkaan liikkuminen aiheuttaisi 410, Suurpellon

asukkaan 720 ja Kirkkonummen omakotialueen asuk-

kaan peräti 1 480 kilon hiilidioksidipäästöt vuodessa.

Tiivistämisen hinta on usein viheralueiden pie-

nentyminen. Yhä sankemmat ihmisjoukot pakkaan-

tuvat ulkoilemaan yhä pienemmille luontoplänteille.

Luontoon kohdistuva kulutus voimistuu. Osa ihmi-

sistä suuntaa virkistymään kaupungin ulkopuolelle –

autolla. Luontoyhteydellä on positiivisia vaikutuksia

niin ihmisten fyysiseen kuin henkiseenkin terveyteen.

Lisäksi kasvillisuus tasaa kaupungissa lämpötilaeroja

niin talvella kuin kesällä. Rakennuspaikan pienilmas-

to voi vaikuttaa jopa 30 % rakennuksen energianku-

lutukseen.

Vähemmän tiiveillä alueilla vehreyden ja luon-

non monimuotoisuuden vaaliminen sekä uusiutuvi-

en energiamuotojen hyödyntäminen on helpompaa

kuin tiiviissä kaupungissa. Ehkäpä tiivis–väljempi -ki-

nastelun sijaan kannattaisi pohtia keinoja vähähiili-

sempään asumiseen kulloisessakin olosuhteissa.

Energiatehokkuutta eri keinoin

Energiatehokkuus on kieltämättä keskeinen ominai-

suus vähähiilisessä ja ekologisesti kestävämmässä

asumisessa. Passiivitalon kokonaisenergiankulutus

on noin puolet tavanomaisen nykymääräykset täyt-

tävän pientalon kulutuksesta. Passiivi- ja lähes nol-

laenergiatalot perustuvat tehokkaaseen ilmanvaih-

don lämmöntalteenottoon. Vertasin diplomityössäni

painovoimaista ja lämmöntalteenotolla varustettua

koneellisen ilmanvaihdon taloja toisiinsa. Painovoi-

mainen ilmanvaihto lisää kokonaiskulutuksen (läm-

mitys, lämmin käyttövesi ja sähkö) päästöjä 15–25 %,

PEKKA HÄNNINEN