Rakennettu Ympäristö 1/2018

RY Rakennettu Ympäristö 1/18

Ilmanvaihto koneistuu

1800-luvun lopun kerrostalossa oli huonekohtainen

uunilämmitys ja painovoimainen ilmanvaihto ulko-

seinäventtiileineen. (Kuva 3) Tähän taloon alkoi tulla

uudenlaista talotekniikkaa. 1900-luvun alku toi vesi-

keskuslämmityksen. Tämä talo olisi oikeastaan riit-

tänyt. Sitä olisi pitänyt kehittää rakennustyyppinä.

Suunta oli toinen. Esimerkiksi radiaattorin kautta

otettu korvausilma ei kelvannut. Monia hyviä inno-

vaatioita painovoimaisen kehittämiseksi syntyi vielä

1970–80-luvuille saakka. Koneilmanvaihto alkoi kui-

tenkin vähitellen, määräysten tukemana syrjäyttää

painovoimaista järjestelmää.

Lämmityslaiteisiin ja painovoimaiseen ilman-

vaihtoon liittyviä keksintöjä riitti Suomessa 1800-lu-

vulta lähtien. Vuonna 1911 oli teknillisen koulutuk-

sen oppiaineeksi säädetty lämmitys- ja ilmanvaihto-

oppi. Vielä 1940-luvun jälkipuoliskolla koulutuksen

ilmanvaihto-osuus sisälsi pääasiassa painovoimai-

sen ilmanvaihdon tekniikkaa. Painovoimainen sai

1950-luvun alussa kilpailijan kun käyttöön hyväk-

syttiin koneellisen poiston yhteiskanavajärjestelmä.

Se vei vähemmän kanavatilaa. Taas oltiin hakemas-

sa lisää lattiapinta-alaa. Ulkoseinäventtiilien ja pys-

tyuunien lisäksi jäi perinnöksi Johnin imuventtiili

Jonnari 1800-luvulta ja arkkitehti

Sigurd Savoniuk-

sen

”Roottori-tuulettaja” 1920-luvulta. Teollisuus ei

ollut kiinnostunut vähiä mekaanisia laitteita tarvit-

sevasta painovoimaisesta järjestelmästä. (Kuva 4)

Lämmön talteenotto

Koneellisen ilmanvaihdon poistoilma luovuttaa läm-

pöään sisään puhallettavalle. Tämä tapahtuu viime

hetkellä ullakolla. Vanhoissa tulisijallisissa lämmi-

tyslaitteissa lämpöä otetaan talteen jo lämmitettä-

vässä tilassa. Myöskään korvausilman esilämmitys ei

ole pelkästään koneilmanvaihdon ”yksinoikeus”. Sa-

tojen vuosien ajalta löytyy tästä esimerkkejä huone-

kohtaisiin lämmityslaitteisiin ja keskuslämmitykseen

liitettynä.

Miksi huoneilmaa pitää imeä ullakolle saakka

ennen kuin siitä otetaan lämpöä talteen? Tiilimuu-

rirunkoisen talon kaikki massiivirakenteet toimi-

vat lämmön talteenottajina lämmitysjärjestelmästä

riippumatta. Uusi asetus kieltää levittämästä epä-

puhtauksia lämmön talteenoton kautta. Painovoi-

maisessa ei tällaista riskiä ole.

Tutkimus tukee massiivirakennetta

Mm. professori

Henrik Ryti

selvitti 1970- ja 1980-lu-

kujen taitteessa rakennuksen massiivisuuden vaiku-

tuksia lämpötalouteen. Hän totesi massiivirakenteen

kyvyn varastoida lämpöä ja hidastaa lämpötilan vaih-

teluita, mistä syystä rakenteelle voitiin sallia suurem-

pi lämmönläpäisykerroin.

Suomen Talokeskuksen kulutusseurannassa

1980-luvulla oli 2 500 kiinteistöä pääkaupunkiseu-

dulla. Kulutus ennen vuotta 1940 valmistuneissa ta-

lossa oli n. 45 kW/m

/a, 1940–1959 valmistuneissa

Kuva 3. Ilmanvaihtouuni, lämmitetty korvausilma.

Mariankatu 11, Helsinki, Axel Hampus Dahlström 1877.

Piirros: Erkki Mäkiö

Kuva 4. Kaksikerroksisen puurakennuksen sydänmuurilämmitys.

Rakennuksen mittainen monikanavaisen pystyuunin sovellutus.

Halkokulutus oli puolet säännöstelyaikana sallitusta. Vuori-

insinööri Rudolf Zeidler Piirlahti, Porvoo1948.