Rakennettu Ympäristö 1/2017

Rakennettu Ympäristö 1/17

ksi pääsuunnista on tietomallipohjaisen

suunnittelun – joka jo on arkea – parempi yh-

distettävyys viranomaisten prosesseihin ja

toisaalta rakennuksen tietomallin sovittami-

nen maastomalliin ja rakennusosamalleihin, infra-

malliin ja maisemamalliin sekä kiinteistönpidon ja

taloushallinnon malleihin. Tavoitteena on skaalau-

tuvasti käyttää tietoja eri mittakaavan suunnittelussa

ja päätöksenteossa, sekä kiinteistön elinkaaren koko

aikana.

Monia hyviä esimerkkejä tietomallipohjaisesta

yhteentoimivuudesta on jo olemassa, lupaproses-

sista aina sähköiseen arkistointiin. Valtavirtaa tämä

ei kuitenkaan ole, eivätkä mallit kaikin osin ymmär-

rä toisiaan. Erityisen tärkeäksi on noussut sitoutu-

minen kansainvälisiin standardeihin kansallisten

ja toimijakohtaisten räätälöintien sijaan. Ilman tätä

digitalisaation hintalappu on nousemassa liian kor-

keaksi.

Yhteiset käsitteet helpottavat

Toisena valtavirtana on yhteentoimivuuden ja kone-

luettavuudenmahdollistaminen käyttämällä yhteisiä

käsitteitä. Yhdessä valmisteltu Kiinteistö- ja raken-

nusalan keskeinen käsitteistö 1.0 julkaistiin Sanas-

tokeskuksen sivuilla viime vuonna. Sanaston käyt-

töönotto eri järjestelmien uudistamisen yhteydessä

parantaa koneluettavuuden mahdollisuuksia – eikä

heikennä ihmislukijankaan mahdollisuuksia, päin-

vastoin.

Sanastotyö jatkuu tarkentuen KIRA-alan toivei-

den mukaisesti rakennusosiin, nimikkeistöihin ja

tehtäväluetteloihin. Se laajentuu, kun käsittelyyn

on tulossa ruotsin- ja englanninkieliset versiot sekä

liittyminen laajempiin yhteisiin sanastoihin. Buil-

dingSmart Finlandin vakiointi-toimialaryhmä on

laajennettu ottamaan haaste haltuun. Kun me kaik-

ki sopivissa nivelvaiheissa otamme käyttöön yhteis-

tä käsitteistöä, helpotamme myöhempiä konversioi-

ta ja siten pienennämme järjestelmien hintalappua.

Trendinhaistelijat ovat jo jonkin aikaa esittä-

neet, että täsmällinen samankaltaisuus on yhteen-

toimivuuden kannalta tarpeetonta, tekniikka pys-

tyy muuntamaan tiedostomuotoja ja sovittamaan

yhteen esim. toimijoiden käyttämiä eri koordinaa-

tistoja, ja tiedonhankinnan muodotkin voivat muut-

tua täysin. Toki. Täsmällisen yhteensopivuuden

vaatimus on usein liian hyvä olevaan tilanteeseen

ja kääntyykin kohtuuttomuudeksi, tällöin paras on-

kin hyvän pahin vihollinen.

Vielä ei olla pistorasiakunnossa

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmien standar-

doinnin kanssa läheinen tilanne löytyymeitä jokaista

läheltä, pistorasioista. Kotikonnuilla voi lähteä ole-

tuksesta, että töpseli sopii pistorasiaan paikassa kuin

paikassa, mutta pidemmälle matkalle lähdettäessä

pitää tarkistaa adapterin tarve. Kotona minulla on

adapteri, jonka pitäisi tarjota yhteensopivuus missä

tahansa maapallolla. Se on aika möhkäle.

Rakennetun ympäristön järjestelmien käyttämät

standardit eivät aivan vielä ole pistorasiakunnossa,

mutta suunta on sama: järkevällä markkina-alueel-

la on järkevää ja kaikkien kustannuksia vähentävää

käyttää standardimuotoja kaikessa tekemisessä.

Arkityössä tarvittava ’adapteri’ kertoo aina riittä-

mättömästä standardoinnista. Arkityössä käytetään

vanhentunutta teknologiaa ja otetaan käyttöön no-

peasti räätälöityjä ratkaisuja, yleensä rinnan uusim-

pien, standardoitujenkin ratkaisujen kanssa. Tämä

on välttämätöntä ja normaalia arjen resurssien opti-

mointia. Tilanne on hyvä, kun tavoitetila on selvillä

ja suunta on kohti avointa ja yhteentoimivaa tietoa.

Tässä hyvän ja parhaan, mahdollisen ja toivotun

välisessä risteyskohdassa olemme nyt. Paljon stan-

dardointia on tehty ja otettu käyttöön, tosin myös

monet väliaikaisiksi ajatellut ratkaisut ovat olleet

välttämättömiä huolestuttavan pitkään. Yhtenä esi-

merkkinä 2000-luvun alussa ELY-keskusten tiedon-

tarpeisiin rakennettu väliaikainen GISALU-järjes-

telmä, jossa tallennettiin pääosin kuntatietoa käsin

digitoiden.

Digitalisaatiota hinnalla

millä hyvänsä?

Rakennetun ympäristön tietojen sähköisen ja konekielisen luettavuuden

lisäämiseksi on meneillään useita kehityssuuntia.

MINNA PERÄHUHTA