45 / 52
KO R J A U S R A K E N TA M I N E N
|
4 5
monen metrin korkeudessa.
– Meillä on ketterä organisaatio. Eilen
viimeksi oltiin toimitusjohtaja ja hallituk-
sen puheenjohtaja yhdessä telineillä työ-
välineet kädessä, Ylönen naurahtaa. Hä-
nenmukaansa käsityövaltaisella alalla kyl-
lä pärjää, kunhan arvioi riskit oikein, käy
urakkaneuvottelut huolella ja tekee pitä-
viä tarjouksia.
– Tilaajalle pitäämyös osata tarjota edul-
lisempia vaihtoehtoja. Miksi asentaa kallis
italialainen valonlähde, jos täysin vastaa-
va kotimainen on tarjolla puolta halvem-
malla, hän ihmettelee.
OSAAVILLE TÖITÄ TARJOLLA
Töitä kyllä riittäisi Ylösen mukaan uusil-
lekin tekijöille, mutta koulutusta alalle ei
ole juuri tarjolla. Fasetin yrittäjäveljekset
Janne ja
Samuli Ylönen
tuntevat tilan-
teen, sillä he käyvät restaurointi- ja kon-
servointialan oppilaitoksissa arvioimassa
opinnäytetöitä. Yksi hyvä vaihtoehto olisi
oppisopimuskoulutus, joka toimii monis-
sa Euroopan maissa hyvin.
–Osaavan työvoiman puute on alan suu-
rin haaste. Suomessa oppisopimusjärjestel-
omanlaisensa. Uusia asioita tulee 26 vuo-
den kokemuksesta huolimatta vastaan joka
viikko, Ylönen korostaa valaisinkorjauk-
sen erityisluonnetta.
Ylönen painottaa työn käsityövaltai-
suutta. Korjaajan pitää tietää miten kirja-
sinmetalli, pronssi tai messinki käyttäyty-
vät, mitä juotetaan hopealla, mitä kaasul-
la sekä tuntea oikeat käsittelylämpötilat ja
hitsausmateriaalit. Vanhan metallin pin-
takäsittely on vielä oma lukunsa, etenkin
kun vanhoja aineita ei niiden myrkkypi-
toisuuden takia ole enää saatavilla.
– Myös purkaminen sekä irrotus ja
kiinnitys ottavat aikansa. Osia voi olla rik-
ki tai niitä voi kadota vuosien saatossa.
Puuttuvat osat pitää usein valmistaa ja si-
tä varten rakensimme oman metallivers-
taanmuutama vuosi sitten. Kaikki työ teh-
dään omana työnä, alihankintaa ei käytetä.
Hidas, erityisosaamista vaativa työ ei
kaikille sovi ja alan yrittäjiä onkin niukasti.
Tarjousten tekoon liittyvä riskikin voi pe-
lottaa, sillä tarjouslaskelman joutuu arvioi-
maan usein lattiatasolta. Tämä siitä huoli-
matta, että arvioijalle ennestään tuntemat-
tomat entisöintikohteet roikkuvat katosta
mä pitäisi uudistaa ja tehdä huomattavas-
ti joustavammaksi. Pahimmassa tapauk-
sessa nykyinen järjestelmä estää halukkai-
ta ja motivoituneita henkilöitä pääsemään
ammattiin, Ylönen kertoo omiin kokemuk-
siinsa viitaten.
Eivätkä entisöintityöt tähän lopu, sillä
koko ajan työn alle tulee entistä nuorem-
pia valaisimia tyypillisine materiaaleineen.
Muovi ja erilaiset akryylit asettavat korjaa-
jille jo nyt uusia haasteita.
– Suomi on pullollaan
Alvar Aallon
suunnittelemia valaisimia, jotka tulevat jo
monissa korjauskohteissa vastaan. 1970- ja
80-luvuilta löytyy paljon hyviä valaisin-
suunnittelijoita, joiden valaisimia kohta
kunnostetaan, Janne Ylönen uskoo.
Valaisintenmodernisointi säästää mer-
kittävästi energiaa ja se on usein yksi tekijä
korjauspäätösten takana. Kun esimerkiksi
Myrskylän kirkossa vaadittu valoteho saa-
vutettiin uudella led-teknologialla, putosi
energiankulutus yhteen kymmenesosaan
aiemmasta. Helsingin kaupunginteatterin
kokoisessa, 2 000 entisöitävän valaisimen
kohteessa säästetyn energian hinta tuo ajan
kuluessa korjauskuluja takaisin.
Janne Ylönen esittelee
Lasipalatsin baaritiskin
ylle tulevia arvokkaita
Paavo Tynellin suunnit-
telemia valaisimia.
Kaupunginteatterin wc-tilojen peiliseinän valaisimet saavat
vanhaa tyyliä mukailevat led-putkivalot. Osa vanhoista lam-
punkannoista kannatti purkaa ja korjata vaikka uusiakin saa
tilalle, koska niiden laatu oli parempi.
Yritys on saanut viime
aikoina julkisuutta myös
siitä, että se on ottanut
uudistuotantoon Carl-
Gustaf Hiort af Ornäsin
vuonna 1952 suunnitte-
leman Siesta-lepotuolin,
jota ei ole valmistettu 40
vuoteen.