Rakennettu Ympäristö 4/2016

Rakennettu Ympäristö 4/16

Nolo

Kun kaikki osatekijät ovat koossa – joko heti alusta

saakka tai yhteen saatettuna – ja käsissä on hanke,

jossa on yhtaikaa rohkeutta ja maalaisjärkeä, inno-

vatiivisuutta ja koettua, ansaitsee hanke vain sileän

tien toteutukseen. Viranomaisen kuuluu olla muka-

na kelkassa, vaikka hanke saattaa kyseenalaistaa, sil-

lä se voi myös tuottaa käyttökelpoisia työvälineitä tu-

levaisuutta ajatellen. Jos viranomaisen selkänahkaa

aristaa, voi asioita sälyttää hakijalle. Usein onkin niin,

että hankkeeseensa ryhtyvä on valmis ottamaan vas-

tuuta viranomaisen sanelemaa enemmän.

Mikään ei sitten olekaan niin noloa kuin se, että

kollegaviranomainen asettaa kaiken jarrutuksensa

hankkeelle, joka hiukankin kyseenalaistaa totutut

käytännöt. Näin tapahtuu, koska ohjeista on tullut

määräyksiä – linjauksista sitäkin vahvempia sane-

lijoita. Mikä on linjausten juridinen status – ei mi-

kään, mutta niiden seurauksena on velttous tehdä

harkintaa silloin, kun sen tekeminen on mahdollis-

ta. Tämä on nolomuuri. Se ei mahdollista rakennus-

teknistä kehitystä kohti varmoja, koettuja rakennus-

tapoja. Talotohtori

Panu Kaila

toteaakin maallikko-

kysyjälle jopa akateemisella tasolla tehdyn kyseen-

alaistusta nykyistä normirakentamista kohtaan.

Asemakaavan laatija vetoaa kaavan henkeen, kun

vasta-argumentointi asemakaavanmukaisuudesta

ei riitä. Rakennusluvanmyöntämisen edellytyksiä ei

katsota olevan, kun jokin aivan toissijainen asiakirja

ei ole ohjeiden mukaisessa formaatissa. Jokapäiväi-

nen työmatka kulkee ohi työmaan, jossa takuuvar-

masti rakennusluvan liitemassa lisälisälisäselvityk-

sineen on ollut oikeassa kuosissa. Silti paljaat eris-

teet karaistavat itseään syksyisessä myrskysateessa.

Kollegalta tuli kaino kysymys koskien lailla suo-

jellun rakennuksen korjaamista. Kollega on maan

parhaita korjausrakennussuunnittelijoita, jolla on

kysyntää myös valtakunnan rajojen ulkopuolelle.

Harmillisesti hankkeessa ei ole yhtä ammattitai-

toista rakennesuunnittelijaa. Rakennusvalvontavi-

ranomaiselle on faktoina esitetty korjausrakenta-

miselle mahdottomia rakennesuunnitelmia, mutta

määräysten mukaisuuteen vedoten ne on todettu

ainoiksi oikeiksi ratkaisuiksi. Ei ole vaikeaa arva-

ta, että rakenneratkaisut saavat rakennusvalvonta-

viranomaisen tuen. Onko tehtävissä mitään, kysyy

kaino kollega – joka samaan hengenvetoon paljas-

taa myös leijonankyntensä toteamalla kääntävän-

sä kaikki kivet suojelurakennuksen tuhon välttä-

miseksi. Ilmeisimmin ainoa tapa edetä on vihjata

suunnittelijakollegaa edellyttämään hankkeeseen

kiinnitettäväksi kolmas osapuoli. Noloa on se, että

kolmas osapuoli saattaa joutua toteamaan viran-

omaisen argumentit virheellisiksi. Nolon asian voi

välttää siten, että viranomainen asettautuu neutraa-

liksi ja on se, joka edellyttää erityismenettelyä. Vii-

saana hän edellyttää kolmannen osapuolen, joka on

rakennushankkeen jokaisen osapuolen kelvollisek-

si toteama. Erityismenettely on rakennettu palvele-

maan tätäkin tilannetta. Mutta antaako viranomai-

sen pokka myöten.

Noloa on myös selittää ja rajata asioita, joista

aika on jo ajanut ohi. Asuminen on saanut muoto-

ja, jotka eivät vastaavalla tavalla ole kategorisoitui-

na säädöstasolle. Onkin hyvä, että asia on todettu

ajankohtaisesti ja sen eteen on oma-aloitteisesti et-

sitty ratkaisuja. Pääkaupunkiseutujen rakennusval-

vonnat ovat saamaisillaan valmiiksi jotenkinkaan

ajan tasalla olevaa tietoa asettaa asiaa normiraami-

tukseen. Noloon asiaan on tartuttu nopeasti ja asi-

assa on edistytty lainlaatijaa – virallisesta normitar-

kastelijasta puhumattakaan – sukkelammin. Vastaa-

via noloja asioita on vielä liikaa, mutta estettä niihin

tarttumisen ei ole.

Ilo, valo ja nolo – siinäpä tolpat, joiden väliin vi-

ritetty naru rakentaa aitauksen hankkeiden perus-

ominaisuuksille. Rakennusvalvontaviranomaisen

käsityksen mukaan.

■

Arkkitehti SAFA

Ulla Vahtera

Arkkitehti. Helsingin kaupungin

rakennusvalvontavirasto.

Mikään ei sitten olekaan niin noloa kuin se, että

kollegaviranomainen asettaa kaiken jarrutuksensa hankkeelle,

joka hiukankin kyseenalaistaa totutut käytännöt.

Näin tapahtuu, koska ohjeista on tullut määräyksiä

– linjauksista sitäkin vahvempia sanelijoita.