Rakennettu Ympäristö 3/2016

Rakennettu Ympäristö 3/16

levästi. Tutkittu tieto ja erilaiset hypoteesit ja väittä-

mät esitetään samanarvoisina argumentteina. Jospa

kyse onkin psyykkisistä reaktioista? Eikö tiivistyskor-

jaus tai ilmanpuhdistin riittäisi? Jospa ympäristö-

herkkyys onkin ihmisen erityisominaisuus eikä ul-

koisten ärsykkeiden aiheuttama reaktio? Pintare-

montteja ja tiivistyskorjauksia tehdään yhä useam-

min, vaikka terveydensuojeluviranomainen ei niitä

suosittele.

Psyykkisiä reaktioita saattaa toki seurata, kun ih-

minen menettää yhtäkkiä sekä omaisuutensa että

terveytensä ilman omaa syytään, mutta vuosikym-

menien tutkimus sekä eläimillä että soluviljelmillä on

osoittanut vedenpitävästi, että toksisten ja allergisoi-

vien mikrobien terveyshaitat ovat totta ja immuno-

logiset vasteet ovat mitattavissa sekä verikokein että

ihotestein. Sitä paitsi psykoterapialla ei ole onnistuttu

vähentämään altistuneiden oireita – ei Suomessa eikä

muissa maissa.

Pintaremonttien ja tiivistyskorjausten huono teho

on osoitettu jo vuosikymmenet sitten. Tuore tutki-

mustieto rakennusalan omana työnä on vahvista-

nut tämän. Lisäksi monet tiivistysmassoista sisältävät

herkistäviä ja ärsyttäviä kemikaaleja. Monia useaan

kertaan tiivistyskorjatuista rakennuksista on jouduttu

purkamaan kun korjaukset eivät onnistu.

Ilmanpuhdistimien ja viherseinien hyötyjä ei ole

osoitettu ihmisen terveyteen kohdistetuilla tutkimuk-

silla. Koettu ilman laadun paraneminen yksittäistapa-

uksissa ei riitä näytöksi, kun immunologisia mittarei-

ta on käytössä. Tietyistä ilmanpuhdistimista on seu-

rannassa todettu olevan jopa haittaa eli oireet ovat li-

sääntyneet.

Muissa maissa todetut ilmiöt

toistuvat nyt meillä

Mitä monikemikaaliyliherkkyydestä ja ympäristö-

herkkyydestä pitäisi sitten ajatella? Monikemikaali-

yliherkkienmäärä on voimakkaasti yleistynyt samaan

aikaan kun sisäilmaongelmien hoitoon on kokeiltu

erilaisia hajunpoistomenetelmiä, desinfektiokemi-

kaaleja ja tiivistyskorjauksia. Tutkimustietoa näiden

ilmiöiden välisestä yhteydestä ei ole vielä käytettä-

vissä, mutta muissa maissa todetut ilmiöt näyttävät

toistuvan myös meillä. Pesu- ja desinfektioaineiden

sekä hajusteiden käyttö on esim. Yhdysvalloissa ollut

perinteisesti yleisempää kuin meillä. Monikemikaa-

liyliherkkyydestä on siellä julkaistu tutkimustuloksia

jo vuosikymmenien ajan.

Onko ympäristöherkkyys sitten uusi oikea sairaus,

vai annetaanko nyt vaan uusi nimi vanhalle ilmiölle?

Ainakaan ympäristöherkkyys ei oikeuta sairauspäivä-

rahaan, hoitoon eikä kuntoutukseen. Aikaisemmin

näiden potilaiden ominaisuutta kutsuttiin termillä

hyperreaktiivisuus, eikä sitä aikaisemminkaan ole pi-

detty sairautena, vaan potilaan ominaisuutena vähän

samaan tapaan kuin vasenkätisyyttä. Hyperreaktiivi-

suus ei yleensä ole invalidisoivaa, mutta saattaa toki

vaikuttaa esimerkiksi ammatinvalintaan.

Tulevaisuus ei sisäilmasairaille näytä kovin hyväl-

tä. Varsinkin lapsena tai nuorena sairastuneille ei ole

tarjota korvauksia, hoitoa tai kuntoutusta. Kaikilla po-

tilailla olisi kuitenkin oikeus tulla tutkituksi asianmu-

kaisesti, kaikilla sairastuneilla tulee myös olla oikeus

asialliseen kohteluun ja ihmisarvoiseen elämään,

vaikka terveyttä ei enää pystytä palauttamaan. Nykyi-

sessä taloustilanteessa tulisi ymmärtää, ettei meillä

kansakuntana ole varaa menettää viidennestä tai kol-

mannesta rakennuskannasta ja 10–15 % työvoimasta

pelkän vähättelevän asenteen tai tieteellisten oppirii-

tojen vuoksi.

■

Lääketieteen tohtori, työterveyshuollon

erikoislääkäri

Tuula Putus

Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen

professori. Turun yliopisto.

Kuva: Tuula Putus