8 KEY 3/2026 Työn tekeminen vuosilomalla Vuosilomalain näkökulmasta tilanne on hyvin selkeä: työnantaja ei saa teettää työtä työntekijän vuosiloman aikana, eikä työntekijä saa sitä loman aikana tehdä. Silti 6,4 % vastaajista ilmoittaa, että työnantaja joko määrää tai vähintäänkin "hiljaisesti odottaa" heidän tekevän töitä loman aikana. 19,7 % vastaajista tekee töitä omasta halustaan, koska kokee sen kuuluvan toimenkuvaan tai koska se ei "haittaa elämää". Vaikka työntekijä tekisi työtä omasta tahdostaan, vuosilomalaki kieltää työnteon loman aikana. Työnantajalla on korostettu valvontavelvollisuus. Työnantajan täytyy aktiivisesti puuttua tilanteeseen ja kieltää työnteko vuosilomalla. Yli neljännes vastaajista (26,1 %) tekee töitä vuosilomallaan joko pakosta, painostuksesta tai omasta aloitteestaan. Tämä altistaa työnantajat juridisille riskeille ja työntekijät uupumukselle, sillä lakisääteinen palautumisaika jää vajaaksi. Työn teettäminen tai salliminen vuosilomalla on rikos. Työ vapaalla muutoin Peräti 49 % vastaajista tekee töitä vapaa-ajallaan palkatta (24,8 % painostettuna/määrättynä ja 24,2 % omasta valinnastaan). Jos työntekijä kokee, että työt "kuuluvat toimenkuvaan" mutta niitä on pakko tehdä vapaa-ajalla, työmäärä on mitoitettu väärin. Työnantaja ei saa katsoa sitä sormien läpi. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus valvoa työaikoja ja huolehtia, ettei työntekijä kuormitu liikaa. Vain neljännes työnantajista toimii lainmukaisesti (pakollinen seuranta: 25,5 %). Suurin laiton ryhmä on "Itse pidetään kirjaa, jos pidetään" (39,5 %). Yli neljännes yrityksistä sulkee täysin silmänsä siltä, mitä virallisen työajan ulkopuolella tapahtuu (Ei seurata "omia ylitöitä" lainkaan: 26,9 %). Työnantaja rikkoo näin tietoisesESIHENKILÖBAROMETRI2026 PALJASTAA VAKAVIA PUUTTEITA LAIN JA SOPIMUSTEN NOUDATTAMISESSA Lähes puolet kyselyn vastaajista (49,3 %) on osittain tai täysin eri mieltä siitä, että heidän työhyvinvointinsa kehittyisi tulevaisuudessa myönteiseen suuntaan. Kyseessä on hälyttävä viesti koko toimialalle. Vain alle 9 % uskoo vahvasti parempaan huomiseen. Esihenkilöiden pessimismi ei ole yleistä muutosvastarintaa tai "valitusta”. Kysely paljastaa, että syyt löytyvät muualta: kaupan työnantajat rikkovat tietoisesti tai piittaamattomuuttaan laajalti TES- ja lakisääteisiä suojamekanismeja. Esihenkilöbarometriin vastasi kaikkiaan 1400 esihenkilöä. ti tai tietämättömään työaikalakia ja altistaa yrityksen rikosoikeudellisille seuraamuksille. ”Keskustellaan jos otetaan puheeksi” (8,1 %) -malli on lain silmissä sekin riittämätön. Työehtosopimuksen mukaan työajan ulkopuolella tehty työ on lisä- tai ylityötä, eikä se saa vähentää tasoittumisjakson tunteja, ellei esihenkilö itse tee aloitetta muusta järjestelystä. Se on korvattava ylityökorotuksineen rahana tai vapaana. Datan valossa jopa 57,9 % työnantajista rikkoo suoraan tätä pykälää, ja lisäksi 27,9 % toimii juridisesti harmaalla ja riskialttiilla alueella. Yli neljännes vastaajista kohtaa argumentin, että vapaa-ajalla tehty työ on "oma valinta" tai "kuuluu palkkaan". Tämä ei ole vain TES-rikkomus, vaan myös työaikalain vastainen tila. Työnantaja ottaa vastaan työn suorituksen (puhelut ja sähköpostit, jotka on pakko hoitaa kaupan pyörimiseksi), mutta kieltäytyy maksamasta siitä tai muutoin jättää sen tekemättä. Korkeimman oikeudenkaan linjauksen mukaan työnantaja ei voi vedota omien ylitöiden osalta "omaan valintaan", jos työn luonne vaatii tavoitettavuutta. Vastuu sairaslomapaikkuista ja muusta Kyselyn tulokset paljastavat avoimen ristiriidan työpaikkojen todellisuuden ja työehtosopimuksen välillä. Kun TES toteaa, ettei sairaslomapaikkauksia voida jättää esihenkilön ratkaistavaksi työajan ulkopuolella, työnantaja rikkoo sopimusta siirtämällä vastuun esihenkilöille. Selkeä enemmistö (60,2 %) esihenkilöistä joutuu vastausten perusteella venymään ja hoitamaan paikkuut vapaa-ajallaan, koska työnantaja on laiminlyönyt velvollisuutensa rakentaa toimiva järjestelmä. Se, että lähes kaksi kolmasosaa tekee tätä, osoittaa laittoman käytännön "normalisoituneen". Data paljastaa, että ongelma ei ole yksittäisen esihenkilön huonossa ajanhallinnassa, vaan työnantajan prosessien pettämisessä. Kun yli puolet esihenkilöistä kantaa vastuun, työnantaja säästää rahaa siirtämällä sijaisjärjestelyjen kulut ja vaivan esihenkilöiden vapaa-ajalle ja jaksamisen kustannuksella. Kuudennes vastaajista ilmoittaa lisäksi olevansa palkatta tehtävävastuussa muista toiminnoista työajan ulkopuolella (esim. ovien avaaminen, järjestelmien toimivuus). Yli kymmenen prosenttia kaupan yrityksistä toimii täysin "oman onnensa nojassa". Tapauskohtainen sopiminen tarvittaessa (28,3 %) koskee kolmasosaa yrityksistä. Tämäkin malli rikkoo TES-kirjausta ollessaan esihenkilön vastuulla. Delegointi omalle esihenkilölle tai kollegoille (16,1 %) on sen sijaan toimiva malli edellyttäen, että se on aukoton. Vapaan tarkoitus kuitenkin vaarantuu, jos delegointi on tehty ilman todellista resursointia. Varallaolo ja päivystäminen Kyselyanalyysi paljastaa vakavan, laittoman harmaan talouden rakenteen kaupan työpaikoilla. Vain 4,4 % vastaajista on todella sopinut varallaolosta työnantajan kanssa työsopimuksessa tai erikseen. 24,5 % ilmoittaa työnantajan määräävän tai hiljaisesti odottavan tätä ilman virallista sopimusta. Tämä on suora työaikalain ja työehtosopimuksen rikkomus. Työnantajalla ei ole oikeutta yksipuolisesti edellyttää työntekijää "hiljaiseen" varallaoloon ilman sopimusta. Koska kyseessä on sairaslomien paikkaus (joka vaatii puhelimeen vastaamista ja aktiivista työtä), tämä aika tulisi korvata vähintään varallaolokorvauksena, ja sijaisten etsimiseen käytetty aika ylityönä. Työnantaja siis teettää lähes neljänneksellä työntekijöistä laitonta, palkatonta työtä. Vastaajista 14,1 % tekee tätä omasta valinnastaan. Työehtosopimus ja työaikalaki kuitenkin kieltää näiden asioiden jättämisen esihenkilön ratkaistavaksi. Vaikka työntekijä tekee tämän "omasta valinnastaan", työnantaja rikkoo silti valvontavelvollisuuttaan sallimalla tämän. Tämä ryhmä paikkaa organisaation rakenteellisia valuvikoja jaksamisellaan ja vapaa-ajallaan. Kun lasketaan yhteen suoran painostuksen alla olevat (24,5 %) ja "vapaaehtoiset" (14,1 %), saadaan tulokseksi se, että 38,6 % vastaajista hoitaa varallaoloa ja päivystystä ilman virallista sopimusta. Kun tämä suhteutetaan edelliseen tietoon (60,2 % hoitaa sairaslomapaikkauksia työajan ulkopuolella), data osoittaa aukottomasti, että työnantajat käyttävät
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==