KEY 3/2026 7 suojaa vain työntekijää, joka ilmoittaa epäilyksistään vilpittömässä mielessä. Jos ilmoitus on tehty pahantahtoisesti ja tietoisesti valehdellen, työntekijä menettää kaiken lain suoman suojan vastatoimia vastaan. Mutta voiko asiaton kanavan käyttö olla myös työsuhteen päättämisperuste? – Voi, mutta ei automaattisesti, vastaa professori Koskinen. Yksittäinen ilmoitus, joka osoittautuu vääräksi, ei vielä tarkoita, että työntekijä olisi menetellyt moitittavasti. Työntekijällä voi olla ollut perusteltu syy epäillä väärinkäytöstä, vaikka epäily osoittautuu myöhemmin aiheettomaksi. Ilmoittajansuojan kannalta olennaista on muun muassa se, että ilmoittajalla on ollut ilmoittamishetkellä perusteltu syy uskoa tietojen pitävän paikkansa ja että asia kuuluu lain soveltamisalaan. – Työoikeudellisesti tilanne on toinen, jos voidaan osoittaa, että työntekijä on tietoisesti käyttänyt kanavaa väärään tarkoitukseen. Jos hän esimerkiksi keksii perättömiä väitteitä työtoverista, käyttää ilmoituskanavaa tämän mustamaalaamiseen tai tekee toistuvasti ilmoituksia tarkoituksenaan aiheuttaa toiselle haittaa, menettely voi merkitä työntekijän työsuhteeseen liittyvien velvollisuuksien rikkomista. Jos anonyymi ilmoitus sisältää valheellisia väitteitä, jotka aiheuttavat kohteelle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa, kyseessä on rikoslain mukainen kunnianloukkaus. Jos työntekijä tekee viranomaiselle tai työnantajalle tietoisesti perättömän ilmoituksen rikoksesta, kyseessä on väärä ilmianto, josta voi seurata sakkoja tai vankeutta. Väärinkäyttäjä voidaan tuomita samalla myös korvausvelvolliseksi niistä taloudellisista vahingoista, joita hänen valheellinen ilmoituksensa on aiheuttanut. – Tässäkin on tärkeää tehdä soveltamisalarajaus, muistuttaa Koskinen. Jos kyse on ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan kuuluvasta ilmoituksesta ja henkilö ilmoittaa siinä tahallaan vääriä tietoja, ilmoittajansuojelulaki sisältää nimenomaiset seuraamukset. Tahallisesti vääriä tietoja ilmoittanut voidaan tuomita sakkoon, ja hän voi joutua korvaamaan ilmoituksen kohteelle aiheuttamansa taloudellisen vahingon. Jos taas kyse ei ole ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan kuuluvasta ilmoituksesta, mahdollinen rikos- ja vahingonkorvausvastuu arvioidaan muun lainsäädännön perusteella. Esimerkiksi tietoisesti perättömien ja henkilöä loukkaavien väitteiden esittäminen voi tilanteesta riippuen täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Lisäksi vahinkoa kärsinyt voi tietyissä tilanteissa vaatia vahingonkorvausta. Koskinen kiteyttää eron näin: vääräksi osoittautunut ilmoitus ei ole sama asia kuin tahallisesti väärä ilmoitus. Hän myös näkee, että ilmoittajansuojelun toimivuuden kannalta olisi erittäin ongelmallista, jos työntekijä joutuisi vastuuseen aina, kun hänen tekemänsä ilmoitus ei osoittaudu oikeaksi. Vastuu tulee ja pitääkin hänen mukaansa tulla kyseeseen silloin, kun voidaan osoittaa tahallinen väärien tietojen antaminen tai muu selvästi moitittava menettely. Anonymiteettisuoja ilmoittajansuojelulain mielessä väistyy, kun asiassa tehdään rikosilmoitus. Vaikka kanavat ovat teknisesti anonyymeja, väärinkäyttäjät paljastuvat kuitenkin siksi, että valheellinen tarina sisältää sellaista yksityiskohtaista sisäpiiritietoa, jonka tietää vain hyvin rajattu joukko ihmisiä. Jos asiasta käynnistetään poliisitutkinta, viranomaisilla on kuulustelemisen lisäksi oikeus pyytää teknisiä tunnistetietoja järjestelmän tarjoajalta. Vastuu- vai ohjauskysymys Kanavan tarkoitus on varmistaa, että lainvastaisia tekoja ja vakavia väärinkäytöksiä ei sallita työyhteisössä, ei tuoda työyhteisöongelmia muutoin esille. Jos kanavasta tulee yleinen palautelaatikko, jo sen uskottavuus murenee. Työnantajan vastuulla on pitää käsittely prosessina, jossa keskitytään vain todellisiin rikkomuksiin ja järjestelmän tarkoitukseen. – Mielestäni työnantajan pitäisi suhtautua tähän ennen kaikkea vastuukysymyksenä eikä pelkästään ohjaus- tai koulutuskysymyksenä. Ohjeita toki tarvitaan, mutta jos käytännössä tiedetään, että ilmoituskanavaa käytetään toistuvasti esimerkiksi työtovereiden mustamaalaamiseen, henkilökohtaisten riitojen käsittelyyn tai muuhun kanavan tarkoitukseen kuulumattomaan toimintaan, pelkkä uusi ohjeistus ei ratkaise ongelmaa. Työnantajan pitäisi tällaisessa tilanteessa selvittää ilmoitus asianmukaisesti ja ratkaista ensin, kuuluuko se ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan. Jos ei kuulu, kyse on tarvittaessa normaalista työoikeudellisesta asiasta, linjaa Koskinen. – Jos selvityksessä pystytään osoittamaan, että työntekijä on tietoisesti käyttänyt kanavaa toisen työntekijän vahingoittamiseen, työnantajan pitää mielestäni myös puuttua tähän työntekijän menettelyyn. Seuraamuksen pitää määräytyä teon vakavuuden perusteella. Se voi olla lievemmässä tapauksessa huomautus tai varoitus, mutta vakavassa ja tahallisessa väärinkäytössä kysymykseen voi tulla työsuhteen päättäminen. En siis pitäisi hyvänä ajatusta, että työnantaja vain toteaa: "Älä tee näin uudelleen." Jos väärinkäytös on tahallinen ja sillä on vahingoitettu toista työntekijää, tällainen suhtautuminen voi päinvastoin antaa signaalin, ettei väärinkäytöksillä ole käytännössä seurauksia. Koskinen muistuttaa siitä, että työnantajan on kuitenkin oltava varovainen siinä, ettei puuttuminen kohdistu aitoon ilmoittajansuojelulain mukaiseen ilmoittamiseen. Työntekijää ei saa rangaista siitä, että hän tuo perustellusti esille lain soveltamisalaan kuuluvan epäilyn, vaikka asia myöhemmin osoittautuisi aiheettomaksi. – Pidänkin tärkeänä kaksinkertaista rajaa: aidosti suojattua ilmoittamista on suojattava voimakkaasti, mutta ilmoituskanavaa ei pidä muodostaa välineeksi, jolla voidaan nimettömänä vahingoittaa muita työntekijöitä ilman vastuuta. Koskinen samalla korostaa, että ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeusturva on todellinen kysymys. Jos henkilö on ilmoituksen perusteella tunnistettavissa, työnantajalla on velvollisuus käsitellä hänen asemaansa asianmukaisesti. Ilmoitus ei itsessään todista mitään ilmoituksen kohteesta. Työnantajan on selvitettävä asia puolueettomasti eikä kohdella ilmoituksen kohteena olevaa henkilöä syyllisenä ennen kuin väitteiden paikkansapitävyydestä on saatu selvitystä. – Lopulta kysymys on mielestäni siitä, että ilmoituskanavan uskottavuus edellyttää kahta asiaa yhtä aikaa: todellisten väärinkäytösten ilmoittajaa on suojattava, mutta kanavan tahallista väärinkäyttöä ei saa suojata. Jos nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisiinsa, sekä ilmoittajansuojan tarkoitus että ilmoituksen kohteena olevien työntekijöiden oikeusturva vaarantuvat.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==