6 KEY 3/2026 Whistleblowing-kanava näyttää käytännön työelämässä helposti muuttuvan yleiseksi työpaikan epäkohtien ilmoituskanavaksi, vaikka ilmoittajansuojelulain aineellinen soveltamisala on paljon kapeampi. Laki ei estä työnantajaa antamasta kanavalle laajempaa käyttötarkoitusta kuin laki edellyttää, mutta silloin pitää erottaa lain mukainen ilmoitus, johon liittyy ilmoittajansuojelulain erityinen suoja; työnantajan vapaaehtoisesti tarjoama muu ilmoitusmahdollisuus, johon sovelletaan muuta työoikeudellista ja tietosuojallista sääntelyä sekä kanavan väärinkäyttö, jossa järjestelmää käytetään esimerkiksi henkilökohtaiseen mustamaalaamiseen. Kanavan tarkoitus ei ole, että kaikki kanavan kautta tuleva materiaali mielletään automaattisesti "whistleblowing-ilmoitukseksi". Ilmoittajansuojelulaki ei ole työntekijän yleinen anonyymin puheenvuoron suoja. Se on erityinen suoja vain tietynlaisten yhteiskunnallisesti merkittävien lainvastaisuuksien ilmoittamiseen. –Työnantajan ei tule edes luoda käsitystä, että ilmoittajalla olisi erityinen suoja myös silloin, kun hän käyttää kanavaa täysin muuhun tarkoitukseen, toteaa työoikeuden professori Seppo Koskinen. Whistleblowing-kanava ei ole tarkoitettu yleisen tyytymättömyyden esiintuomiseen työolosuhteisiin tai etuihin liittyen. Tavanomaiset asiakaspalvelu- tai tuotereklamaatiot eivät kuulu kanavaan. Kanava ei ole tarkoitettu tuotekehityksen virheiden tai asiakaspalvelun ruuhkien raportointiin, ellei kyseessä ole tietoinen ja tahallinen turvallisuusmääräysten laiminlyönti. Kollegan henkilökohtaiseen elämään liittyvä juoruttelu ei kuulu kanavassa esiin nostettavien tilanteiden piiriin. Työntekijän yksityiselämä tai vapaa-ajan käytös ei liity organisaation toimintaan tai siellä tapahtuviin väärinkäytöksiin. Pelko ja epätietoisuus hidasteena Pelko vastatoimista ja luottamuksen puute sinänsä nakertavat asiallisen järjestelmän toimivuutta. Lainsäädäntö kyllä kieltää suorat vastatoimet (kuten irtisanomisen), mutta ilmoittajat kohtaavat silti yhä hienovaraista syrjintää, sosiaalista eristämistä tai urakehityksen pysähtymistä. Se, tapahtuuko käytännössä näin, on toki eri asia kuin syntynyt näkemys tai kokemus. Pelko anonymiteetistä myös kalvaa. Työntekijät eivät usein luota digitaalisten järjestelmien täyteen anonyymiuteen, vaan pelkäävät IPosoitteiden tai muiden tunnistetietojen paljastuvan työnantajalle. Monet jättävät aiheellissakin tilanteissa ilmoittamatta jo siksi, koska uskovat, ettei organisaation johto ryhdy tosiasiassa kuitenkaan mihinkään toimenpiteisiin. Todennäköisesti on niinkin, ettei ilmoitusten käsittelijöillä aina ole riittävää riippumattomuutta tai ammattitaitoa puolueettoman sisäisen tutkinnan suorittamiseen. Organisaatioiden on varmasti vaikea joskus myös määritellä, kuuluuko tehty ilmoitus virallisen ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan vai onko kyseessä pelkkä tavallinen työyhteisön sisäinen ristiriita. On myös luultavaa, että vaikka laki velvoittaa antamaan palautetta kolmen kuukauden kuluessa, monimutkaisten tapausten selvittäminen ruuhkautuu myös monessa yrityksessä resurssipulan vuoksi. Suuret organisaatiot kärsivät lisäksi hajanaisista järjestelmistä. Työntekijöiden voi olla vaikea hahmottaa, milloin tulisi käyttää sisäistä whistleblowing-kanavaa, milloin esihenkilöä ja milloin ulkoista viranomaiskanavaa. Kohteen tunnistaminen ei ole lainvastaista Ilmoittajansuojelulain tarkoituksena ei ole tehdä ilmoituskanavasta yleistä työpaikan epäkohtien tai henkilöstöriitojen ilmoituskanavaa. Lain soveltamisala on määritelty varsin tarkasti laissa. Se koskee siinä lueteltuja lainsäädännön aloja, kuten julkisia hankintoja, finanssimarkkinoita, ympäristönsuojelua, kuluttajansuojaa sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa. Ilmoituksen tulee koskea laissa tarkoitettua rikkomista tai muuta siinä määriteltyä vakavaa menettelyä. Sen vuoksi esimerkiksi ilmoitus, jossa työtoveria moititaan henkilökohtaisista ominaisuuksista, työtehtävien hoitamisesta tai työyhteisökäyttäytymisestä, ei muutu ilmoittajansuojelulain tarkoittamaksi ilmoitukseksi vain sillä perusteella, että se tehdään whistleblowing-kanavassa. – On tärkeää erottaa ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen asema, korostaa professori Koskinen. Ilmoittajansuojelulaki suojaa tietyin edellytyksin ilmoittajaa, ei sitä henkilöä, josta ilmoitus tehdään. Ilmoituksen kohteena oleva henkilö voi siis olla hyvinkin tunnistettavissa jo ilmoituksen sisällön perusteella. Itse asiassa monissa työyhteisöissä voi olla niin, että ilmoituksen kohde tunnistetaan heti, vaikka ilmoittajan henkilöllisyys pysyy salassa. Ilmoituksen kohteen tunnistaminen ei ole sinänsä lainvastaista. Ilmoituksen käsittelyn tarkoitus on juuri selvittää, onko ilmoituksessa esitetylle epäilylle perusteita. Mutta jos ilmoitus sisältää esimerkiksi perusteettomia henkilöön kohdistuvia väitteitä, ilmoituksen kohteen tunnistettavuus voi tehdä seurauksista hänen kannaltaan merkittäviä. Kysymys voi silloin olla esimerkiksi työntekijän maineen, yksityisyyden tai työrauhan loukkaamisesta. –Toisaalta ilmoittajan anonymiteetti ei tarkoita sitä, että hänellä olisi yleinen oikeus käyttää kanavaa ilman henkilökohtaista vastuuta. Jos henkilön henkilöllisyys selviää lain sallimissa puitteissa esimerkiksi ilmoituksen sisällön, muun selvityksen tai työntekijän oman toiminnan perusteella, asiaa voidaan joutua arvioimaan normaalina työsuhdeasiana. Ratkaisevaa on Koskisen mukaan ensin kysyä: kuuluuko ilmoitus lain soveltamisalaan? Jos ei kuulu, ilmoittajansuojelulain erityistä suojaa ei voida käyttää perusteena sille, ettei ilmoittajan väärään ja epäasialliseen menettelyyn voitaisi ja pidäkin puuttua. Tahallinen väärinkäyttö on rangaistavaa Jos työntekijän todetaan tahallaan ja tietoisesti väärinkäyttäneen whistleblowing-kanavaa (esimerkiksi keksimällä valheellisia tarinoita toisen mustamaalaamiseen), organisaation on ryhdyttävä työnjohdollisiin toimenpiteisiin. Ilmoittajansuojelulaki WHISTLEBLOWING – ilmoittajansuojelujärjestelmää käytetään myös vääriin tarkoituksiin, silloin laki ei suojaa ilmoittajaa Whistleblowing- eli ilmoittajansuojelujärjestelmien toimivuudessa on havaittu useita merkittäviä käytännön epäkohtia. Vaikka Suomen ilmoittajansuojelulaki ja EU-direktiivi pyrkivät suojaamaan ilmoittajia, järjestelmien tehokkuutta heikentävät niin inhimilliset, kulttuuriset kuin teknisetkin tekijät. Kanavien väärinkäyttö ja perättömät ilmoitukset ovat käytännössä silti yksi järjestelmän suurimmista ja kuluttavimmista ongelmista. Ilmoitustapa on käytännössä muuttunut myös yleiseksi työpaikan epäkohtien ilmoituskanavaksi. Kysyimme kanavaan liittyvistä epäkohdista ja seuraamuksista asiantuntijalta.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==