Korjausrakentaminen 1/2017

KO R J A U S R A K E N TA M I N E N

2 7

jos vastaava mestari päräytti puhelimella,

Jauhiainen kuvailee mentaliteettia.

PAINOSTAVA AIKATAULU

Sami Kokkonen arvioi, että allianssimal-

li on mahdollistanut tavallista syvällisem-

män yhteistyön osapuolten kesken ja pe-

rusteellisemman ennakkosuunnittelun.

Hänenmielestään vastaavaa putkiremont-

tia ei voisi ylipäätään toteuttaa kahdessa

viikossa tavallisella toteutusmallilla.

Jauhiainenkin korostaa allianssimal-

lin etuja.

– Tärkein etu on, että allianssimalli vä-

hensi rajoitteita työmaan aikaisessa pää-

töksenteossa, missä suunnittelijan rooli oli

tavallista vähäisempi. Alussa on toki tär-

keää, että suunnittelija on mukana, mutta

esimerkiksi loppukuvat piirrettiin yhteisel-

lä päätöksellä vasta jälkikäteen. Urakoit-

sija sai melko vapaat kädet työmaalla. En-

nen on vähän turhaan tehty suunnitelmia.

Hankkeen kannalta kriittisimpänä asia-

na Jauhiainen pitää sitä, että vanhemmille

asentajille tuotti hankaluuksia siirtyä pak-

kotahtiseen aikatauluun. Töitä olisi haluttu

tehdä vanhaan tyyliin itsenäisesti ja omas-

sa rauhassa.

– Tämä oli meille ehkä suurin yllätys,

mutta jälkeenpäin asentajatkin ovat olleet

tyytyväisiä, koska hanke on ollut hyvää

mainosta, hän arvioi.

BUDJETTI ALITETTIIN

Kun aikaa ”kahden viikon remontista” on

kulunut reilu kuukausi, Jauhiainen arvioi,

että budjetoitu kustannushinta alittuu 10

prosentilla ja remontin neliöhinnaksi tu-

lee vähän alle 1 000 euroa. Viimeistelytyöt

Vesijohtojen haarat oli asennettu jo valmiiksi kahden

viikon putkiremonttia varten kylpyhuoneisiin.

ovat tässä vaiheessa vielä käynnissä.

Remontin valmistuttua vuodenvaih-

teessa lopputulokseksi tarkentuu, että ta-

voitekustannus alittuu noin 16 prosentilla

ja remontti tulee maksamaan taloyhtiölle

hieman yli 1 000 euroa neliöltä. Tässä ne-

liöhinnassa on huomioitu se, että taloyhtiö

saa pitää puolet tavoitehinnan alittavasta

osasta ja joutuumaksamaan loppuosan al-

lianssin muille osapuolille.

Korkean neliöhinnan Jauhiainen arvioi

johtuvan siitä, että taloyhtiö ja sen huoneis-

tokoko ovat pieniä. Remonttiin tuli myös li-

sätöitä, kuten porraskäytävienmaalaukset,

hormien korjaukset ja ulko-ovien vaihto.

Alun perin suunnitteilla oli hybridire-

montti – eli viemärit korjattaisiin sisäpuo-

lelta ja vain käyttövesiputket uusittaisiin.

Sukittaja kuitenkin vetäytyi viime hetkel-

lä ja uudet viemäriputket päätettiin vetää

rappukäytävän kautta. Siitä aiheutui muita

lisätöitä kuten rappukäytävienmaalausta.

– Putkikoteloiden väliin piti lisätä akus-

tiikkalevyjä ja maalauskierroksia tuli yl-

lättävän paljon. Kaikesta huolimatta olen

tyytyväinen siihen, että viemäriputket uu-

sittiin ja kylpyhuoneiden seinät revittiin

auki, koska rakenteista löytyi korjattavaa.

Suuria kosteusvaurioita ei onneksi löyty-

nyt – se olisi sekoittanut pakan eikä kaksi

viikkoa olisi riittänyt.

TURNAUSVÄSYMYSTÄ HAVAITTAVISSA

Allianssisopimuksen viisi osapuolta olivat

tilaaja, suunnittelija, päätoteuttaja ja sähkö-

sekä putkiurakoitsija. Sopimukseen kirjat-

tiin, ettei YSE-ehtoja (rakennusalan ylei-

set sopimusehdot) käytetä ja mahdolliset

erimielisyydet hoidetaan keskenään. Al-

lianssimallin periaatteisiin toki kuuluu,

että sopimuksen voi halutessaan purkaa,

jos yhteistyö ei toimi.

Logistiikkakumppani Starkilla oli tär-

keä rooli pitää niin sanotusti hankkeen pa-

lasia kasassa. Jauhiainen pitääkin tärkeä-

nä, että myös logistiikkapalveluja tuottava

yritys olisi jatkossa vastaavissa hankkeis-

sa allianssikumppanina.

Kehitettävää hän näkeemyös resurssien

suunnittelussa. Nyt havaittavissa oli selvää

turnausväsymystä remontin loppua kohti.

– Erityisesti vastaavalle mestarille pi-

tää saada jatkossa varamies, muuten täl-

lainen hanke on erittäin haavoittuvainen.

Asentajiakin olisi hyvä olla varalla, ettei-

vät työpäivät veny kohtuuttoman pitkik-

si, hän pohtii.

Ruokahalu kasvaa syödessä. Hankkeen

olisi voinut Jauhiaisenmielestä hieman toi-

sella tavalla organisoiden viedä läpi jopa

viikossa. Suunnitteilla onkin uusi tutki-

mushanke aiheen tiimoilta.

Soveltuuko allianssimalli myös pieniin

rakennus- ja korjaushankkeisiin? Tämä on

kysymys, joka esitetään usein alan seminaa-

reissa ja kahvipöytäkeskusteluissa.

Allianssimallin käynnistämistä on pidetty usein

työläänä verrattuna perinteisiin kilpailutuksiin

ja sitä on pidetty esteenä pienissä hankkeissa.

Toisaalta voi pohtia, onko kyse enemmänkin

puutteellisesta kokemuksesta ja kyvystä sovel-

taa laatukriteerejä hankinnoissa?

Myös kehitysvaiheen yhteistoiminnan

ylläpito työpajoineen ja kaikkien osapuolten

kuulemisineen tuo työläyttä suunnitteluvaihee-

seen. Tämä saattaa kuormittaa kohtuuttomas-

ti pienempää hanketta.

Panostamista kehitysvaiheeseen perustel-

laan sillä, että kustannukset saadaan takaisin

itse toteutuksessa. Mutta pienessä hankkeissa

siihen ei aina ole pelimerkkejä ja suunnittelu-

kustannusten kohtuuttomaan nousuun ei ole

varaa.

Tämä on asiallinen huoli ja korostaa tehok-

kaan projektinjohtamisen tarvetta suunnittelu-

vaiheessa. Jos tämä asia nousee allianssitoteu-

tusten myötä tapetille, se on varmasi hyväksi

kaikille muillekin hankkeille.

Mikäli hankkeessa törmätään ongelmiin ja

kustannukset nousevat, kannattaa verrata lop-

putulosta siihen, jos sama hanke olisi viety läpi

niin kutsutulla perinteisellä mallilla. Ongelmista

olisi perinteistä mallia käyttäen seurannut

lisätyöprojekteja ja luultavasti muhevat riidat

päälle. Kustannukset eivät todennäköisesti olisi

olleet ainakaan vähäisempiä.

On varmasti hyvä periaate pyrkiä yhteis-

työssä ehkäisemään ongelmia niin, että kaikki

osapuolet siitä hyötyvät. Sitä mukaa kun

kokemuksia erilaisista allianssi- ja yhteisvas-

tuutoteutuksista kertyy, ei kannata enää pohtia

sitä, sopiiko malli erityyppisin hankkeisiin. Tär-

keämpää olisi miettiä, miten mallia sovelletaan

niin, että siitä saadaan paras hyöty irti kussakin

hankkeessa.

SOPIIKO ALLIANSSIMALLI PIENIIN KOHTEISIIN?