FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 9 on virheellinen. Tässä tilanteessa vastuu ei poistu sillä perusteella, että tekstin tuotti tekoäly. Arviointi kohdistuu siihen, onko työntekijä täyttänyt oman huolellisuusvelvollisuutensa. Tämä sama logiikka pätee kaikkiin tilanteisiin, joissa tekoälyä käytetään. On jo tiedossa tilanteita, joissa varsin korkeissakin tehtävissä toimivat henkilöt ovat lähettäneet tekoälyn tuottamaa materiaalia omissa nimissään ilman, että sitä on kunnolla luettu läpi. Kun sisältöön myöhemmin kiinnitetään huomiota, on vedottu siihen, ettei kirjoittaja ole “sitä tarkoittanut” tai edes “sellaista sanonut”. Miten tähän tulee suhtautua, kun vastakkainen tai virheellinen lausuma kuitenkin löytyy henkilön lähettämästä sähköpostista? Kun asiakirja, viesti tai raportti lähtee omissa nimissä, sen sisällöstä vastataan riippumatta siitä, kuka tai mikä sen tekstin on alun perin tuottanut. Tämä korostaa ammattitaidon merkitystä aivan uudella tavalla. Tekoäly voi helpottaa työtä ja säästää aikaa, mutta se ei poista tarvetta ymmärtää sisältöä ja tarkistaa sen oikeellisuutta. Päinvastoin voi sanoa, että mitä helpommaksi tekstin tuottaminen tulee, sitä tärkeämmäksi tulee kyky arvioida, mitä ollaan oikeasti hyväksymässä. SUURIN JURIDINEN RISKI: SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO Suurin juridinen riski tekoälyn käytössä ei itse asiassa liity siihen, että tekoäly tekee virheitä, vaan siihen, mitä tietoa sille annetaan. Tätä moni ei käytännössä tule ajatelleeksi. Tekoälyä käytetään arjessa nopeasti ja luontevasti, vähän samaan tapaan kuin kirjoitettaisiin muistiinpanoja tai luonnosteltaisiin tekstiä itselle. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan toinen. Kun tietoa syötetään avoimeen tekoälypalveluun, kyse ei ole sisäisestä työvälineestä, vaan ulkopuolisesta palveluntarjoajasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että syötetty tieto voi tallentua palvelun tarjoajan järjestelmiin. Käyttäjä ei näe tätä prosessia, eikä se tunnu miltään erityiseltä toimenpiteeltä, mutta juridisesti kyse on tiedon luovuttamisesta organisaation ulkopuolelle. Lisäksi on tunnistettava, että syötetty tieto voi päätyä palveluntarjoajan kehityskäyttöön. Moni avoin tekoälypalvelu käyttää kerättyä aineistoa palvelun parantamiseen ja mallien kehittämiseen. Käyttäjän näkökulmasta tämä jää usein epäselväksi, mutta käytännössä se tarkoittaa, että kerran syötetty tieto ei ole enää täysin hallinnassa. Tieto voi olla osa laajempaa kehitysaineistoa, eikä sen myöhempää käyttöä tai näkyvyyttä ole mahdollista tarkasti kontrolloida. Erityisen ongelmalliseksi asian tekee se, että työnantaja ei useinkaan tiedä, mitä tietoa työntekijät syöttävät tekoälyyn. Tilanne voi syntyä täysin hyvässä uskossa. Työntekijä haluaa muotoilla raportin selkeämmäksi, pyytää käännösapua tai hakee apua hankalaan kirjalliseen tilanteeseen. Samalla tekoälyyn kopioidaan kokonaisia asiakirjoja tai niiden osia ilman, että pysähdytään miettimään, mitä tietoa niissä todellisuudessa on. Tietoturvan näkökulmasta tämä avaa merkittävän riskin. Tekoäly ei ole työnantajan hallinnassa oleva järjestelmä samalla tavalla kuin esimerkiksi sisäinen tietojärjestelmä. Kun tietoa siirtyy tällaisen ulkopuolisen palvelun kautta, syntyy riski siitä, että luottamuksellinen tieto leviää tavalla, jota ei ole tarkoitettu eikä sallittu. Tämä riski ei ole teoreettinen, vaan hyvin konkreettinen, koska syöttäminen tapahtuu usein arjen kiireessä ilman syvällistä harkintaa. Käytännön tasolla tämä näkyy monissa tilanteissa, jotka vaikuttavat ensi silmäyksellä harmittomilta. Esimerkiksi työntekijä saattaa syöttää tekoälyyn sisäisen raportin ja pyytää sitä tiivistämään sisällön. Tällöin koko raportin sisältö, mukaan lukien mahdolliset henkilötiedot, turvallisuushavainnot tai operatiiviset yksityiskohdat, on jo siirtynyt ulkopuoliselle palvelulle. Toisessa tilanteessa tekoälyä käytetään oman tekstin parantamiseen, ja mukaan liitetään liitteitä tai taustatietoa, joka sisältää työnantajan luottamuksellista aineistoa. Usein tällainen tietojen luovutus sisältää myös liikesalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa. Ongelma on nimenomaan siinä, että siirto tapahtuu helposti huomaamatta. Tekoälyyn kirjoittaminen ei tunnu samalta kuin esimerkiksi dokumentin lähettäminen ulkopuoliseen sähköpostiosoitteeseen, vaikka lopputulos voi juridisesti olla hyvin samansuuntainen. Kyse ei yleensä ole tahallisesta toiminnasta, vaan siitä, ettei ymmärretä mitä teknisesti tapahtuu. Tähän liittyy suoraan työntekijän velvollisuudet. Työsuhteessa keskeinen lähtökohta on lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan. Sen rinnalla kulkee usein nimenomainen salassapitovelvollisuus, joka koskee kaikkea sellaista tietoa, jota ei ole tarkoitettu ulkopuolisille. Liikesalaisuuksien paljastamisen kielto tulee suoraan laista ilman erillistä sopimusta. Lisäksi tietosuojasäännökset asettavat tiukat rajat erityisesti henkilötietojen käsittelylle. Kun tietoa syötetään tekoälyyn, nämä velvoitteet eivät häviä mihinkään, vaikka toiminta tapahtuisi hyvää tarkoittaen. Kyberturvallisuuden näkökulmasta tilanne on osa laajempaa kokonaisuutta. Organisaatioilla on velvollisuus suojata tietoa ja hallita sitä, miten sitä käsitellään. Jos työntekijät käyttävät työssään palveluja, joihin aineistoa siirtyy organisaation tietämättä, tämä hallinta murtuu. Siksi monilla työnantajilla on jo ohjeistuksia tekoälyn käytöstä, ja näitä ohjeita on syytä noudattaa tarkasti. Usein yrityksillä onkin ei-avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, joihin on mahdollista syöttää tietoturvasensitiivistä materiaalia. Tällaisiin työnantajan työkaluihin ei liity vastaavaa riskiä, vaan nimenomaan siihen, että omin päin laitetaan ”oma työsuhderiita” taikka sisäinen muutosneuvotteluiden asiakirja ChatGPT:hen. Riski ei synny vain poikkeustilanteissa, vaan jo tavallisessa arjessa, jos tekoälyä käytetään huolimattomasti. Siksi perussääntö on yksinkertainen: jos tietoa ei voisi turvallisesti antaa ulkopuoliselle, sitä ei pidä syöttää avoimeen tekoälypalveluun. Juuri näin useimmat oikeudelliset riskit syntyvät. TEKOÄLY EI KORVAA AMMATTITAITOA Lopuksi hyvä nyrkkisääntö on yksinkertainen ja käytännönläheinen: kaikkea työssä käsiteltävää tietoa ei saa eikä pidä syöttää avoimen lähdekoodin tekoälyyn (esim. ChatGPT). Erityisesti vaaran vyöhykkeellä ovat miehistön henkilötiedot, terveystiedot sekä erilaiset turvallisuuspoikkeamia koskevat kuvaukset. Samoin aluksen turvajärjestelyihin liittyvät tiedot, reitti- ja lastitiedot, sisäiset raportit, viranomaisaineisto sekä työnantajan liikesalaisuudet kuuluvat siihen tietokategoriaan, jonka käsittely ulkopuolisissa palveluissa on lähtökohtaisesti kiellettyä tai ainakin erittäin riskialtista. Näissä tilanteissa
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==