8 SUOMEN MERENKULKU ■ FINLANDS SJÖFART Tekoäly on tullut osaksi arkea nopeasti, usein lähes huomaamatta. Moni käyttää sitä jo päivittäin esimerkiksi hakukoneissa, sähköpostissa ja käännöspalveluissa. Myös meriliikenteessä kehitetään jatkuvasti tekoälyyn perustuvia järjestelmiä esimerkiksi reittisuunnitteluun, polttoaineenkulutuksen optimointiin ja raporttien käsittelyyn. Nopea kehitys ei silti tarkoita, että laivanpäällystön työ olisi katoamassa tai että aluksia ohjattaisiin lähivuosina ilman ihmisiä. Vaikka autot liikkuvat jo osin itseohjautuvasti, on vielä pitkä matka siihen, että alukset toimisivat täysin ilman ihmistä, enkä pidä tällaista kehitystä todennäköisenä. Merenkulku on turvallisuuskriittinen ala, jossa vastuu päätöksistä säilyy viime kädessä ihmisellä. Aluksen päällikön ja muun päällystön työ ei koostu pelkästään teknisestä suorittamisesta, vaan ennen kaikkea harkinnasta, kokemuksesta ja kyvystä arvioida muuttuvia tilanteita. Vaikka tietokone kykenee laskemaan vaihtoehtoisia reittejä tai ehdottamaan toimintamalleja, se ei kanna oikeudellista vastuuta eikä kykene arvioimaan tilanteita samalla tavalla kuin kokenut merenkulkija käytännön työssä tekee. Tekoäly voi auttaa työssä, mutta se ei korvaa ammattitaitoa. Monelle työntekijälle tekoäly näkyy tällä hetkellä ennen kaikkea arjen pienissä asioissa. Sillä voidaan esimerkiksi laatia koonteja, tiivistää pitkää sähköpostiketjua tai hakea tietoa nopeasti. Jotkut saattavat käyttää tekoälyä juristina ”miten tämä menee lain mukaan” -tyyppisesti. Juuri tällaisissa tilanteissa piilee kuitenkin myös yksi merkittävimmistä riskeistä työsuhteen näkökulmasta. Kun työntekijä kopioi tekoälypalveluun työssä syntynyttä materiaalia, mukana voi samalla siirtyä ulkopuoliseen järjestelmään luottamuksellista tietoa. Kyse voi olla esimerkiksi miehistön henkilötiedoista, turvallisuuspoikkeamista, aluksen teknisistä tiedoista, lastitiedoista tai sisäisistä raporteista. Kaikki tieto, joka tuntuu työssä arkipäiväiseltä, ei välttämättä ole sellaista, jota voidaan turvallisesti syöttää avoimeen tekoälypalveluun. Tämän lisäksi en voi tarpeeksi korostaa, että tekoäly ei ainakaan vielä ole riittävän kehittynyt, että se tunnistaa työoikeudessa työehtosopimuksen, lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden keskinäisen suhteen sekä peilaisi sitä vakiintuneeseen käytäntöön ja ennakkotapauksiin. Tekoälyltä saa vakuuttavan kuuloisen vastauksen, jonka paikkansapitävyydestä ei kuitenkaan ole aidosti takeita. Tietojen syöttäminen avoimeen tekoälypalveluun on myös juridisesti merkittävä kysymys. Työntekijällä on velvollisuus suojata työnantajan luottamuksellisia tietoja, eikä salassapitovelvollisuus poistu siksi, että tietoa käsitellään uuden teknologian avulla. Käytännössä velvollisuus voi rikkoutua Lopullinen vastuu tekoälystä on aina ihmisellä Liiton juristi Susanna Kankainen kirjoittaa lehdessä jostakin työoikeuden teemasta käytännönläheisesti arkikielellä ja avaa käytännön työelämään liittyviä kysymyksiä ja aiheita. huomaamatta esimerkiksi silloin, kun tekoälyltä pyydetään apua sisäisen raportin muokkaamiseen tai yhteenvedon laatimiseen omasta työsuhderiidasta. Teknologia nopeuttaa ja helpottaa työtä, mutta samalla huolimattomuuden riski kasvaa. Tekoälyyn liittyvä keskustelu työelämässä keskittyy usein siihen, korvaako teknologia ihmisen. Merenkulussa olennaisempi kysymys on kuitenkin todennäköisesti se, miten tekoälyä käytetään turvallisesti, vastuullisesti ja työntekijän oikeudet huomioiden. Kyse ei ole vain uudesta teknisestä työkalusta, vaan myös siitä, ymmärretäänkö sen käyttöön liittyvät vastuut, riskit ja rajat riittävän hyvin. VASTUU EI SIIRRY TEKOÄLYLLE Kuten todettua, tekoälyn käyttö on tullut nopeasti osaksi työpaikkoja. Sitä käytetään tekstien muotoiluun, käännöksiin, raporttien runkoihin ja joskus jopa päätöksenteon tukena. Tässä kehityksessä on paljon hyvää, mutta juristin näkökulmasta siinä on myös yksi keskeinen perusasia, joka helposti unohtuu: vastuu ei siirry tekoälylle. Tekoäly ei ole oikeudellinen toimija. Sillä ei ole omaa vastuuta eikä velvollisuuksia. Siksi vastuu tekoälyn käytöstä jää aina sille, jonka nimissä asia etenee, olipa kyse työntekijästä tai työnantajasta. Jos päätös perustuu tekoälyn tuottamaan tietoon, olennaista ei ole tiedon alkuperä vaan se, kuka on hyväksynyt ja käyttänyt sitä. Merityössä tämä kytkeytyy suoraan vastuujärjestelmään, joka on muutenkin selkeä. Päälliköllä on kokonaisvastuu aluksesta ja sen turvallisesta operoinnista. Tätä vastuuta ei voi siirtää pois, eikä myöskään jakaa tekoälyn kanssa. Vahtipäällikkö vastaa vahdinaikaisista ratkaisuistaan, ja myös hänen kohdallaan arvioidaan, onko toiminta ollut huolellista ja ammattimaista. Jos tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi raportoinnissa, suunnittelussa tai ohjeiden laadinnassa, tämä ei muuta vastuusuhteita millään tavalla. Sama näkyy turvallisuusjohtamisessa. Jokaisella kirjauksella, raportilla ja menettelyllä on merkitys. Jos tekoälyä käytetään näiden tuottamiseen, se on vain väline. Vastuu siitä, että sisältö on oikein ja että se vastaa aluksen todellista toimintaa, on edelleen ihmisellä. Konkreettinen esimerkki tekee tilanteen selväksi. Kuvitellaan, että aluksella tapahtuu turvallisuuspoikkeama, ja siitä laaditaan raportti. Työntekijä käyttää tekoälyä apuna ja syöttää sille kuvauksen tapahtumista. Tekoäly muotoilee raportin nopeasti ja sujuvasti, mutta jättää olennaisen tapahtumaketjun vaiheen pois tai tulkitsee tilanteen väärin. Työntekijä hyväksyy raportin ilman huolellista tarkistusta ja lähettää sen eteenpäin. Myöhemmin havaitaan, että raportti
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==