54 SUOMEN MERENKULKU ■ FINLANDS SJÖFART aluksella. Erityisen kiinnostava on aluksen historian alkuvaihe. Hiilellä lämmittäminen vaati paljon lämmittäjiä ja hiilen siirtäjiä. Täydellä teholla hiiltä kului 3 276 kiloa tunnissa. Tämä tarkoitti, että yhdessä vahtivuorossa tarvittiin kuusi lämmittäjää ja kolme hiilen siirtäjää! Jäänmurtajan toiminta päättyi Primorskissa, kun sen tekniikka ei enää toiminut. Koska Neuvostoliitto ei ollut kiinnostunut muuttamaan alusta museoksi, Virossa asiasta kiinnostuneet ottivat yhteyttä viranomaisiin. Vuonna 1988 he onnistuivat nimeämään aluksen jälleen Suur Tõlliksi, kun alus oli ensin tuotu Tallinnaan ja liitetty siellä merimuseon kokoelmiin. Aluksella aloitettiin uudet kunnostustyöt vuonna 1989 ja seuraavan kerran vuonna 1992. Vuonna 1990 alus voitiin avata yleisölle Tallinnassa. Suur Tõll vieraili Helsingissä vuonna 1998, ja olin tuolloin itsekin aluksella. Kirjassa on runsaasti kuvia aluksen sisustuksesta, teknisistä yksityiskohdista sekä miehistöstä eri aikakausina. Kirja antaa todella kattavan kuvan aluksen historiasta vuosisadan aikana. Samalla se tarjoaa myös välähdyksen Suomen historiasta, sillä alus on purjehtinut Suomen lipun alla. On hienoa, että kirja on käännetty suomeksi. Se sopii hyvin täydentämään merikapteeni Seppo Laurellin kirjoja Suomen jäänmurtajista. SVEN-ERIK NYLUND Kirja: Jäämurtaja Suur Tõll Kirjoittajat: Mihkel Karu, Priit Lätti ja Teele Saar Paino: Print Best Kustantaja: Eesti Merimuseum, 2016 armeija lähestyi kaupunkia. Saattue joutui niin sanottuun Jumindan miinakenttään, jonka saksalaiset ja suomalaiset sotalaivat olivat laskeneet. Kerrotaan, että noin 50 alusta upposi ja yli 14 000 ihmistä hukkui. Volõnets (entinen Suur Tõll) selvisi katastrofista. Kirjassa on lyhyt kuvaus yhden miehistönjäsenen, Kalju Sepp -nimisen lämmittäjän, kokemuksista. Toisen maailmansodan jälkeen, Viron liityttyä osaksi Neuvostoliittoa, Volõnets liitettiin Neuvostoliiton jäänmurtajalaivastoon. Alus jäi kuitenkin Leningradiin kaupungin pitkän piirityksen ajaksi, ja suurin osa miehistöstä lähetettiin rintamalle. Alukselle jäänyt miehistö sai samat ruoka-annokset kuin Leningradin väestö. Arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä olisi kuollut kaupungissa saksalaisten piirityksen aikana. Suurin osa heistä menehtyi nälkään. Sodan jälkeen Volõnets oli määrä modernisoida. Aluksen sisustus uudistettaisiin ja hiilikäyttöinen lämmitys muutettaisiin öljykäyttöiseksi. Aluksella aloitettiin työt vuonna 1950, tällä kertaa suomalaisella telakalla. Tehtävän sai RaumaRaahen telakka Raumalla. Uudet höyrykattilat tuotiin Ruotsista ja Englannista. Myös koneisto tarvitsi huoltoa ja uudistamista. Marraskuussa tehdyissä koeajoissa todettiin, että koneistosta saatiin irti 5 000 hevosvoimaa. Alus palasi Tallinnaan mukanaan nyt 68-henkinen miehistö. Vuonna 1957 Volõnets määrättiin kuitenkin Kronstadtiin, ja suuri osa miehistöstä jätti aluksen. Alukselle jäi vain kaksi virolaista. Vielä vuonna 1984 alus osallistui Primorskin öljysataman rakentamiseen (Koivisto). Kirjassa käsitellään edelleen laajasti aluksen sisustusta ja muita teknisiä muutoksia sekä kerrotaan miehistön elämästä Suur Tõll Helsingissä. / Suur Tõll i Helsingfors.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==