FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 53 Kirjan kirjoittajat ovat tehneet todella perusteellista työtä. Itse alusta kuvaillaan yksityiskohtaisesti, ja samalla käydään läpi sen historian eri vaiheet ja lipunvaihdot. Lisäksi kirjassa kerrotaan perusteellisesti vuosien varrella tehdyistä muutoksista niin sisustuksen kuin teknisen kehityksenkin osalta. Alus on palvellut eri lippujen alla siitä lähtien, kun se laskettiin vesille Stettinissä (nykyisessä Szczecinissä) vuonna 1914. Aluksi jäänmurtajia tarvitsi lisää Venäjän keisarikunta, joka halusi vahvistaa Itämeren satamien jäänmurtokalustoa. Venäjän kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoitti vuonna 1912, että Tallinnaan rakennettaisiin uusi jäänmurtaja. Tehtävä annettiin tunnetulle Stettinin telakalle. Rakennustyöt aloitettiin seuraavana vuonna, ja jäänmurtajan ensimmäiseksi päälliköksi nimitettiin Grigori Hagman. Hän kokosi aluksen suuren miehistön jo ennen sen vesillelaskua. Alus kastettiin nimellä Tsar Mihail Feodorovits, kun se laskettiin vesille 18. maaliskuuta 1914 (Venäjällä tuolloin käytössä olleen vanhan ajanlaskun mukaan). Ennen vierailua Kronstadtissa aluksella tehtiin koeajoja jääolosuhteissa. Jäänmurtaja saapui Tallinnaan vasta 2. heinäkuuta 1914 (uuden kalenterin mukaan), ja ensimmäinen maailmansota alkoi 28. heinäkuuta. Saksa julisti sodan Venäjälle 1. elokuuta. Jäänmurtaja ei osallistunut suoraan sotatoimiin, mutta avusti sotalaivoja talvisin. Vuoden 1917 niin sanotun helmikuun vallankumouksen jälkeen aluksen nimi muutettiin muotoon Volõnets. Nimi viittasi Volynetsin rykmenttiin, joka oli ensimmäisenä liittynyt vallankumousjoukkoihin. 29. maaliskuuta 1918 Volõnets aloitti matkansa Helsingistä Tallinnaan. Merikapteeni Stanislaus Juchnewicz sai määräyksen ottaa alukselle 57 luotsia ja työntekijää kuljetettavaksi Kuivasaareen. Jäänmurtajan kannelle kokoontuneet henkilöt osoittautuivat kuitenkin merikapteeni Theodor Segersveniksi, suomalaisiksi opiskelijoiksi ja suojeluskuntalaisiksi. Gråharan ja Kuivasaaren välisellä merialueella suomalaiset aloittivat yhdessä virolaisten ja latvialaisten miehistönjäsenten kanssa toimet aluksen ottamiseksi pois punaisten johdolta. Aluksen haltuunoton jälkeen nostettiin salkoon Suomen leijonalippu, joka muistutti väritykseltään lähes punaisten lippua. Miehitetyn Viron lippua ei uskallettu nostaa, koska pelättiin saksalaisten joukkojen kaappaavan aluksen. Saksalaiset ottivat kuitenkin aluksen haltuunsa huhtikuussa kuljettaakseen saksalaisia joukkoja Helsinkiin. Helsinkiin tuotiin myös seitsemän kauppalaivaa. Toukokuun 12. päivänä Volõnets siirrettiin perustetulle Suomen merenkulkuhallitukselle. Suomalaiset olivat jo 28. huhtikuuta antaneet alukselle nimen Wäinämöinen. Talvella 1919 Wäinämöinen kuljetti 135 suomalaista vapaaehtoista Tallinnaan, missä he osallistuivat Viron vapaussotaan (1918–1920). Myös tanskalaisia vapaaehtoisia kuljetettiin. Viron itsenäistymisen ja Neuvostoliiton kanssa käytyjen rauhanneuvottelujen jälkeen Virolle luovutettiin suuri määrä aluksia. Niiden joukossa oli myös jäänmurtaja Volõnets (entinen Wäinämöinen), joka sai Viron lipun alla nimen Suur Tõll. Suomen ei ollut helppoa luopua Wäinämöisestä, mutta kolmen maan välisten neuvottelujen jälkeen Viron ulkoministeri Ants Piip pääsi lopulta 23. marraskuuta 1922 sopimukseen Neuvostoliiton johdon kanssa aluksen luovutuksesta. Luovutus toteutui saman vuoden marraskuun 30. päivänä. Kapteeni Ernt Attermanin johtama 36-miehinen virolainen miehistö otti aluksen haltuunsa Helsingissä 7. joulukuuta 1922. Saman vuoden joulukuun 29. päivänä alus kastettiin nimellä Suur Tõll. Nimi annettiin Saarenmaalla asuneen tarujen jättiläisen mukaan. Jäänmurtaja aloitti nyt jäänmurtotyöt Tallinnan ja Suomenlahden alueella. Talvi 1926 oli poikkeuksellisen ankara, ja Viron pekoni- ja voinvienti oli vaarassa. Helmikuussa Odensholmin edustalla jäänmurtajien saattue joutui rajun lumimyrskyn kouriin. Myrskyn laannuttua Suur Tõllin saattueessa oli 18 alusta. Suur Tõll työskenteli Viron hyväksi aina vuoteen 1940 saakka, jolloin Neuvostoliitto miehitti maan kesäkuussa. Jo syksyllä aloitettiin yksityisen ja valtion omaisuuden haltuunotto. Viron viranomaiset lakkautettiin, ja niiden tilalle tulivat neuvostoviranomaiset. Kaikki Viron jäänmurtajat luovutettiin Neuvostoliitolle. Miehistö jäi aluksi alukselle, mutta myöhemmin se vaihdettiin. Aluksen päälliköksi nimitettiin Herman Tõnissoo, ja sen nimi muutettiin takaisin muotoon Volõnets. Kesällä 1941 alus sai tehtäväkseen hinata neuvostoliittolaisia aluksia Leningradiin. Neuvostojoukkojen ja siviiliväestön suuri evakuointi Tallinnasta alkoi, kun natsi-Saksan Jäänmurtaja Suur Tõll Merihistoriallisen yhdistyksen Forum Marinumissa järjestämässä seminaarissa osallistujat saivat maksutta kirjan jäänmurtaja Suur Tõllistä. Alus ei ehkä ole Suomessa kovin tunnettu, mutta Virolle sillä on suuri merkitys, ja nykyisin se toimii museolaivana Tallinnassa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==