FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 33 voi antaa alukselle navigointiapua auttamalla paikanmäärityksessä, ohjeistamalla turvalliselle kurssille tai antamalla etäisyyksiä ja käännöspisteitä. Tarvittaessa tieto välitetään meripelastukselle ja muille viranomaisille, joiden toimintaa VTS tukee ajantasaisella liikennetilannekuvalla. VTS:n tilannekuva ja radioliikenne tallennetaan. Tallenteita voidaan käyttää tapahtumien selvittämisessä, onnettomuustutkinnassa ja toiminnan kehittämisessä. TEKNIIKAN TAKANA ON MERENKULUN AMMATTILAINEN Alusliikenneohjaajan työ perustuu vahvaan merenkulun osaamiseen. Alusliikennepalvelulain mukaan alusliikenneohjaajan pätevyystodistuksen edellytyksenä ovat vahtiperämiehenkirja sekä vähintään 6 kk meripalvelua. Sen lisäksi alusliikenneohjaajan on suoritettava hyväksytty VTS-peruskoulutus. Traficom myöntää alusliikenneohjaajan pätevyystodistuksen, minkä lisäksi alusliikenneohjaajalla pitää olla vuosittain arvioitava VTS-aluekohtainen kelpuutus. Monilla alusliikenneohjaajilla on vähimmäisvaatimusta huomattavasti laajempi kokemus. Joukossa on alusten päällikköinä toimineita henkilöitä. Merikokemus auttaa ymmärtämään, mitä aluksen komentosillalla tapahtuu, miten erilaiset alukset käyttäytyvät ja kuinka nopeasti ne pystyvät käytännössä reagoimaan, jos ylipäänsä voivat. Työssä tarvitaan myös kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, käsitellä useita samanaikaisia tapahtumia ja tehdä päätöksiä epävarman tiedon perusteella. Radioviestinnän pitää pysyä selkeänä myös kiireessä, tarvittaessa englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Alusliikenneohjaajan on ennen kaikkea tunnistettava, milloin tilanteeseen pitää puuttua ja milloin seuranta riittää. ONNISTUMINEN NÄKYY USEIN SIINÄ, ETTÄ MITÄÄN EI TAPAHDU VTS ei navigoi alusta komentosillan puolesta eikä ota alusta hallintaansa. Vastuu aluksen turvallisesta navigoinnista säilyy aina aluksen päälliköllä. Aluksen pitää kuitenkin huomioida VTS:n antamat tiedot, neuvot ja varoitukset sekä noudattaa VTS:n liikennettä koskevia ohjeita, ellei siihen ole turvallisuuteen tai meriympäristön suojeluun liittyvää estettä. Jos alus ei voi noudattaa saamaansa ohjetta, sen on ilmoitettava asiasta VTS:lle. Myös kaikki muut poikkeamat on ilmoitettava VTS:lle. VTS:n kokonaiskuva ja komentosillan paikallinen tilanneymmärrys täydentävät toisiaan. Turvallisuus syntyy yhteistyöstä, ei vastuun siirtämisestä maihin tai laivalle. VTS toimii osana laajempaa turvallisuusverkostoa. Päivittäisiä sidosryhmiä ovat alusten lisäksi muun muassa luotsit, satamat, hinaajat, jäänmurtajat, väylänpito, meripelastus ja muut viranomaiset. Häiriötilanteissa VTS auttaa turvaamaan sekä muun liikenteen että viranomaisten toimintaedellytykset. Onnettomuus näkyy tilastoissa, tutkinnassa ja julkisuudessa. Ajoissa estetty vaaratilanne ei välttämättä näy missään. Siksi suuri osa VTS:n turvallisuusvaikutuksesta jää helposti näkymättömäksi. Vaikutus syntyy tuhansista pienistä toimenpiteistä: ajoissa annetusta liikennetiedosta, varmistetusta aikomuksesta, siirretystä lähdöstä, vältetystä kohtaamisesta, liikenteen porrastamisesta tai varoituksesta ennen kuin tilanne muuttuu vaaralliseksi. Suurilta osin turvallisuus on jo sisäänrakennettuna rakenteisiin: alusten aikatauluihin, pysyviin liikenteenjärjestelyihin ja alusten omaan asiantuntemukseen esimerkiksi sopivista kohtaamis- ja ohittamispaikoista. VTS:n turvallisuusvaikutusta ei siksi voida arvioida vain toteutuneiden onnettomuuksien tai läheltä piti -tilanteiden määrällä. Ennakoivat yhteydenotot, annetut varoitukset, tehdyt liikennejärjestelyt ja ehkäistyt vaaratilanteet kertovat toiminnan merkityksestä enemmän kuin alusten onnettomuudet. MISTÄ TULEVAISUUDEN ALUSLIIKENNEOHJAAJAT LÖYTYVÄT? Merenkulkijoiden määrän väheneminen voi tulevaisuudessa vaikeuttaa myös alusliikenneohjaajien rekrytointia. Moni verrokkimaa kipuilee jo nyt pätevän VTS-henkilöstön löytymisen kanssa, mutta Suomessa tilanne on toistaiseksi ollut hyvä. VTS kilpailee samoista kokeneista merenkulun ammattilaisista varustamojen, luotsauksen, viranomaisten ja muiden maapuolen tehtävien kanssa. Olen itse huolissani alan vetovoimasta tulevaisuudessa. Miten sen saman tunteen, jonka itse koin Katajanokalla vuonna 2011, voisi monistaa? Miten ammatista saisi kiinnostavan nuorille? Alusliikenneohjaajien noin 50 vuoden keski-ikä enteilee tulevien vuosien rekrytointitarpeesta. Kokeneilla alusliikenneohjaajilla on paljon sellaista käytännön ja paikallisten olosuhteiden tuntemusta, jota ei voida siirtää pelkästään ohjeita lukemalla. Siksi uusien osaajien kouluttamisen rinnalla on huolehdittava hiljaisen tiedon siirtymisestä uusille tekijöille. Samaan aikaan teknologia uudistaa työtä. Muutos tapahtuu turvallisuuskriittiselle toiminnalle ominaiseen tapaan verraten hitaasti ja varovaisesti. Digitaalinen tiedonvaihto, automatisaatio ja tekoälypohjainen päätöksenteon tuki voivat auttaa tunnistamaan poikkeamia ja vaaratilanteita nykyistä aikaisemmin ja tehokkaammin. Teknologia voi koota tietoa, ennustaa liikennetilanteen kehitystä ja nostaa ihmisen huomioon olosuhteita tai tilanteita, jotka vaativat tarkempaa arviointia. Se ei kuitenkaan poista tarvetta ymmärtää merenkulkua ja komentosillalla tapahtuvaa päätöksenteon prosessia jatkossakaan. Alusliikenneohjaajan on pystyttävä arvioimaan, onko järjestelmän havainto oikea, ovatko sen lähtötiedot luotettavia ja aiheuttaako ehdotettu ratkaisu uusia riskejä. Tulevaisuuden alusliikenneohjaajalla korostuvatkin merenkulun asiantuntemuksen rinnalla tietotekniset taidot ja kyky hyödyntää tekoälyä. Mitä enemmän järjestelmät tuottavat havaintoja ja suosituksia, sitä tärkeämpää on ihmisen kyky arvioida niitä kriittisesti. Ja suodattaa turhaa tietoa pois informaatiotulvan keskellä. Oma keskeisin havaintoni vuosien varrella on, kuinka pienistä tekijöistä turvallisen ja vaarallisen kehityskulun välinen ero voi joskus muodostua. Alusliikenneohjaajalla on oltava käytössään oikea tieto, tarkoituksenmukaiset työkalut ja selkeät toimintamallit, mutta niiden lisäksi tarvitaan osaamista, harkintakykyä ja rohkeutta puuttua tilanteeseen ajoissa. Turvallisuuden kehittäminen edellyttää siksi ymmärrystä työn arjesta: siitä, miten ihmiset todellisuudessa toimivat, mitkä tekijät tukevat onnistumisia, ja millaiset olosuhteet voivat johtaa poikkeamiin. Kun nämä tekijät tunnistetaan, turvallisuutta voidaan kehittää tavalla, joka tukee ihmisten onnistumista arjessa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==