FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 31 näkökulmana on kuitenkin säilynyt alusliikenteen turvallisuus. KATTAVA TURVALLISUUSPALVELU Suomen VTS-alueet kattavat koko rannikon. Käytännössä tämä tarkoittaa kauppamerenkulun väyliä ja niihin liittyviä vesialueita sekä Saimaan syväväylää. Rannikolla toimii kuusi VTS-aluetta: Bothnia VTS, West Coast VTS, Archipelago VTS, Hanko VTS, Helsinki VTS ja Kotka VTS. Lisäksi Saimaan syväväylällä toimii Saimaa VTS. Helsinki VTS jakautuu kahteen sektoriin. Rannikolla VTS-palvelua tuotetaan ympäri vuoden. Saimaa VTS toimii Saimaan liikennekauden mukaisesti, eli talvella toimintaan tulee parin kuukauden katkos. Operatiivista valvomotyötä tehdään Fintrafficin meriliikennekeskuksissa Helsingissä ja Turussa noin 80 alusliikenneohjaajan voimin. Heillä kaikilla on vahva merenkulun tausta. Rannikon VTS-palvelun lisäksi valvomme liikennettä kansainvälisillä vesialueilla. Suomenlahdella Helsinki Traffic valvoo Suomen vastuualuetta osana Suomen, Viron ja Venäjän yhteistä pakollista GOFREP-ilmoittautumisjärjestelmää. Ahvenanmerellä Åland Sea Traffic valvoo yhdessä Ruotsin kanssa perustetun reittijakojärjestelmän eteläisen osan liikennettä. Lisäksi Turku Radio vastaa Suomen rannikon turvallisuusradioliikenteestä ja laatii merivaroitukset. Väylävirasto vastaa alusliikennepalvelun järjestämisestä kauppamerenkulun väylillä. Palvelun tuottaa Väyläviraston tilauksesta valtio-omisteinen Fintrafficin meriliikenteenohjaus. Suomen toimivaltainen VTS-viranomainen on Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, joka vastaa muun muassa VTS- ja turvallisuusradiotoiminnan viranomaisohjauksesta, perustamispäätöksestä sekä toimintaan liittyvistä määräyksistä. Liikennevirastoa, johon tulin töihin 8 vuotta sitten alusliikenneohjaajaksi, ei ole enää olemassa. VTS EI OLE PELKKÄÄ ALUSTEN SEURAAMISTA VTS on maista tuotettava palvelu, jolla on kyky olla vuorovaikutuksessa alusliikenteen kanssa ja reagoida VTS-alueella kehittyviin tilanteisiin reaaliajassa. Kyse ei siis ole vain tutkakuvan tai alusliikenteen seuraamisesta tai reaktiivisesta radioon vastaamisesta, vaan proaktiivisesta turvallisuuspalvelusta, jota alusliikenneohjaaja tuottaa aluksen komentosillan hyödynnettäväksi. Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätöslauselman A.1158(32) mukaan VTS:n tarkoituksena on parantaa navigoinnin turvallisuutta ja tehokkuutta sekä tukea meriympäristön suojelua. Tähän pyritään ennen kaikkea ehkäisemällä vaarallisten tilanteiden kehittymistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. IMO:n päätöslauselmassa VTS:n toiminta jakautuu kolmeen keskeiseen kokonaisuuteen. Ensimmäinen on oikea-aikaisen ja olennaisen tiedon välittäminen aluksille. Toinen on alusliikenteen seuraaminen, suunnittelu ja järjesteleminen. Kolmas on kehittyviin vaaratilanteisiin reagoiminen. Tilanteen mukaan VTS voi antaa aluksille tietoja, neuvoja, ohjeistuksia ja varoituksia. Myös VTS-alueen liikennesääntöjen olemassaolo ehkäisee tilanteiden kehittymistä jo ennen kuin alukset ovat edes VTS-alueella. Suomen alusliikennepalvelulaissa tehtäväkokonaisuudet näkyvät tiedottamisena, kehittyviin ja syntyneisiin vaaratilanteisiin puuttumisena sekä alusliikenteen järjestelemisenä. VTS:n tärkein työväline on jatkuvasti ylläpidettävä alusliikenteen tilannekuva, jota valvomosalien suuret näytöt esittävät. Alusliikenneohjaajan pitää tietää, mitä aluksia alueella liikkuu, missä ne ovat, mihin ne ovat menossa ja mitä ne aikovat seuraavaksi tehdä. Yksikään alus ei toimi tyhjiössä, vaan samaan aikaan on ymmärrettävä yhden aluksen vaikutusta muihin. Lisäksi kokonaisuudessa pitää hahmottaa, miten olosuhteet, väylän ominaisuudet ja alusten mahdolliset rajoitteet ja esimerkiksi merivaroitukset tai väylätyömaat vaikuttavat tilanteeseen. Suomen rannikolla liikennetilannekuva perustuu tutka- ja AIS-tietoon. Tutka näyttää alusten todellista liikettä, kun taas AIS välittää esimerkiksi aluksen tunnisteen, sijainnin, suunnan ja nopeuden sekä aluksen itse ilmoittamia tietoja määränpäästä, syväydestä ja navigointistatuksesta. Tilannekuvajärjestelmässä AIS- ja tutkamaalit fuusioituvat yhteen. Aluksiin pidetään toistaiseksi yhteyttä vain meri-VHFradiolla. Sen kautta alukset antavat liikenneilmoituksia ja VTS selvittää niiden aikomuksia, jakaa tietoa, varoittaa vaaroista ja antaa tarvittaessa kulkuun vaikuttavia neuvoja ja ohjeistuksia. Tilannekuvaa täydentävät viralliset sää-, vedenkorkeus-, ja jäätiedot sekä tiedot väylien, turvalaitteiden, luotsauksen, jäänmurron, hinaajien ja satamien toiminnasta. Tulevaisuudessa erilaiset digitaaliset tiedonjako- ja vuorovaikutusmahdollisuudet tulevat nousemaan perinteisen VHF:n rinnalle. Tekniset järjestelmät kokoavat suuren määrän tietoa yhdelle työpisteelle, mutta tilannekuva ei synny automaattisesti. AIS-tieto voi olla virheellistä, vanhentunutta, spoofattua tai puuttuvaa, aluksen ilmoittama aikomus voi muuttua ja tutkakuvassa voi esiintyä häiriöitä. Alusliikenneohjaajan tehtävänä on yhdistää eri lähteistä tulevat tiedot, arvioida ovatko ne olennaisia ja luotettavia, ja lopuksi, onko niillä merkitystä sillä hetkellä alueella olevien alueella kulussa olevien alusten turvallisuuden kannalta. TURVALLISUUSTYÖ ALKAA TIEDON VÄLITTÄMISESTÄ Suuri osa VTS:n päivittäisestä turvallisuustyöstä on alusten oikea-aikaista informointia ja rutiininomaista tilanteen varmistamista. Aluksille voidaan kertoa esimerkiksi vastaantulevasta tai risteävästä liikenteestä, heikosta näkyvyydestä, kovasta tuulesta, väylien syvyyksistä, vedenkorkeudesta, jääolosuhteista, turvalaitevioista tai esimerkiksi merivaroituksista. Tiedon arvo riippuu sen sisällön lisäksi ajoituksesta. Liian aikaisin annettu tieto voi unohtua ennen kuin se muuttuu ajankohtaiseksi. Liian myöhään annettu tieto ei puolestaan enää tue komentosillalla tehtävää päätöksentekoa. Alusliikenneohjaajan on arvioitava, mitä tietoa kukin alus tarvitsee ja milloin se on annettava. Tämä ei ole aina aivan yksioikoista, koska tilanteisiin liittyy yleensä tulkinnan mahdollisuus. Toisinaan turvallisuuden kannalta tärkein toimenpide on yksinkertainen kysymys aluksen aikomuksesta. Jos aluksen liike ei vastaa odotettua tai liikennetilanteen kehitys jää epäselväksi, VTS varmistaa, mitä alus aikoo tehdä. Jo yhteydenotto voi saada komentosillan tarkastelemaan tilannetta uudelleen. Vähintään 24 metriä pitkien alusten on Suomessa osallistuttava alusliikennepalveluun. Niiden on seurattava Master’s Guidessa annettuja ohjeita, kuten annettava vaaditut ilmoitukset ja ylläpidettävä jatkuvaa päivystystä VTS-alueen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==