52
Rakennettu Ympäristö 1/16
Asuminen
linjasaneeraustalossa
Tutkimuksessa selvitettiin asukkaiden asumiskäytäntöjä ja arkiselviytymistä
tukevia ratkaisuja, kun taloyhtiössä on toteutettu linjasaneeraus. Useimmille
asukkaille yhden putkiremontin kokeminen omana elinaikana tuntuisi riittävän.
A
suminen poikkeusoloissa voi toisaalta pal-
jastaa ihmisen ja hänen asumistaan ylläpi-
tävän järjestelmän haurauden, toisaalta ih-
miset voivat neuvokkuutensa ja sopeutu-
mistaitojensa ansiosta selviytyä ja onnistua räätälöi-
mään uusia ratkaisuja väliaikaisen asumisensa sekä
asukasidentiteettinsä toteuttamiseksi.
Tarkastelussa on esillä linjasaneerauksen aikai-
seen häiriötilanteeseen varautuminen, mukautu-
minen ja sen hallinta, sekä näitä sivuavat asumista
helpottavat ratkaisut. Tarvitaan ymmärrystä poik-
keusajan asumiskulttuurista siitä huolimatta, että
kyseessä on vaikeasti ennakoitavissa ja hallittavissa
oleva prosessi.
Remonttipakolaisuus kerran 50 vuodessa
Asuntorakentamisen huippuvuosista on meillä ku-
lunut puoli vuosisataa. Tämä on merkinnyt myös
putkisaneerausten tungosvuosia. Kokonaisvaltaisen
putkiremontin kesto tarkoittaa asukkaalle 10–13 viik-
koa, mikä on samalla häirityn kotona asumisen tai si-
jaisasumisen edellyttämä aika. Haastatellut asukkaat
(N=15) pitivät kolmen kuukauden asumisjaksoa re-
montoitavassa talossa ja asunnossa vielä hyvinkin
mahdollisena, mutta vuosi olisi jo liian pitkä aika.
Yhden kuukauden mittainen saneerausjakso omas-
sa asunnossa asuen saattaisi puolestaan sujua ilman
suurempia ennakkojärjestelyjä niin asenteellisesti
kuin kodinhoidonkin kannalta.
Selkeä remonttipakolaisten ryhmä ovat ikäihmi-
set, joilla lykätty muutto vanhuuden asuntoon tai
palvelutaloon saattaa ajankohtaistua saneerauksen
yhteydessä. Yksiöissä asuvat ovat myös todennäköi-
siä muuttajia riippumatta siitä, ovatko he vuokralla
asuvia tai asuntonsa omistavia. Perheet, joissa on ai-
van pieniä lapsia, arvioitiin myös muuttohalukkaik-
si, kun taas kouluikäisten lasten tapauksessa oman
kodin läheisyydestä löytyvät ystävät, tutut palvelut ja
koulu puoltavat kotona pysymistä mahdollisimman
pitkään.
Sopeutuvat asukkaat ja notkeat tilat
Elämänhallinnan kannalta tietyt perusrakenteet, ku-
ten sujuva arki, eivät saisi kohtuuttomasti kyseen-
alaistua. Arkirutiinien ja tuttujen rituaalien säilymi-
nen entisenlaisina onmerkityksellistä turvallisuuden
tunteen kannalta. Asumiselta odotetaan jatkuvuutta,
ennustettavuutta ja luotettavuutta.
Saneeraustyön aikana asukkailta edellytetään
kuitenkin uudenlaista selviytymistä. Psykologiassa
puhutaan resilienssistä. Se on määritelty dynaami-
seksi prosessiksi, joka synnyttää positiivista mukau-
tumista tilanteessa, jossa koetaan merkittäviä vas-
toinkäymisiä. Käsite on suomennettu esimerkiksi
joustokestoksi, eräänlaiseksi selviytymistaidoksi.
Yksilö osoittaa resilienssiä, kun hän säilyttää toi-
mintakykynsä henkilökohtaisesta kriisitilanteesta
huolimatta ja kykenee jatkamaan elämäänsä mu-
kautumalla uuteen tilanteeseen haavoittuvaisuu-
den kokemuksesta huolimatta. Yksilön sosiaalisilla
taustatekijöillä, esimerkiksi perheen taloudellisella
asemalla, työtilanteilla ja asunnon koolla on yhteys
resilienssiin.
Kaksi eri tyyliä suhtautua remonttiin
Remontin kohtaavat asukkaat voitiin jakaa karkeasti
kahteen ryhmään heidän reaktiotyylinsä perusteel-
la. On niitä, jotka pyrkivät varautumaan ennalta sa-
neerausajan tuleviin haasteisiin, he ovat “varautujia”.
Heillä voi olla entuudestaan kokemusta nomadimai-
sesta elämäntavasta. Toiset asukkaat taas sopeutu-
vat tilanteeseen ja elävät hetken mukaisesti. Nämä
“sopeutujat” eivät varsinaisesti varaudu remonttiin,
vaikka hekin toki pakkaavat ja suojaavat tavaroitaan
kotona ennen saneeraustöiden alkua.
Sopeutumisen ja muutoksen hallinnan kannal-
ta saattaa perhetasolla olla tehokkain hierarkkinen
päätöksentekojärjestys. Yhden mielipiteen varas-
sa toimiminen oli remonttiasioissa helpotus, kun
piti tehdä nopeita päätöksiä liittyen asunnon kor-
jauksen ja varustamisen suunnitteluun. Samalla
TIMO KOPOMAA
