11 Pro terveys IINA AALTO Marja Härkänen Ikä: 46 Koulutus: Lääkitysturvallisuuden dosentti, hoitotieteen dosentti, TtT, sh Työ: Hoitotieteen professori, akatemiatutkija, Itä-Suomen yliopisto. Tutkimusprofessorin sivuvirka Pohjois-Savon hyvinvointialueen Hoitotieteen sekä sosiaali- ja terveysjohtamisen tutkimuskeskuksessa. Työhön kuuluu mm. vaaratapahtumien raportointiin liittyvän tutkimushankkeen johtaminen, rahoitushakemusten tekemistä, opetustehtäviä, opinnäytetöiden ohjaamista sekä tohtorikoulutukseen liittyviä vastuutehtäviä. Paikkakunta: Savonlinna, kotoisin Tuusniemeltä Perhe: 24-, 21- ja 17-vuotiaat tyttäret, puoliso ja 13-vuotias Vieno-koira Vapaa-aika: Kuoro, kuntosali, jooga, neulominen ja kesäisin puutarhanhoito. Aikaisemmin oli kanoja, ehkä taas jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Supervoima: Se, että innostun herkästi. jois-Savon hyvinvointialueen Hoitotieteen sekä sosiaali- ja terveysjohtamisen tutkimuskeskuksessa. Yliopistojen ja hyvinvointialueiden yhteistyö tuo alueille lisää tutkimusosaamista ja ennen kaikkea tieteellisen tutkimuksen ja käytännön lähemmäs toisiaan. Se on Härkäsen mielestä tärkeää, sillä tutkimuksen ja käytännön työn välillä on edelleen kuilua kurottavana. – Tulisi edelleen vahvistaa ymmärrystä siitä, että tutkimus ei ole hoitotyöstä erillistä vaan sen tarkoitus on kehittää työtä turvallisemmaksi, vaikuttavammaksi ja kustannustehokkaammaksi. Härkänen on mukana järjestämässä Pohjois-Savon hyvinvointialueella tutkimusklubi-toimintaa, jossa esitellään kliinistä työtä tekeville sekä johtajille ja muille työntekijöille tuoreita tutkimustuloksia ja kerrotaan hoitosuosituksista. – Tavoitteena on, että tilaisuuksista jäisi konkreettisia asioita korvan taakse, mutta ajatuksena on myös herättää kiinnostusta tutkimusta kohtaan. Ammattilaisille järjestettävien tilaisuuksien lisäksi Härkäsen mielestä tarvitaan myös tutkijoiden ja yliopistojen suunnalta enemmän helposti ymmärrettävää viestintää olennaisista tutkimustuloksista – välillä se saattaa unohtua syvällä omassa tutkimusaiheessaan olevilta tutkijoilta. Edistystä turvallisuuskulttuurissa Härkänen on tutkinut potilasturvallisuuden teemoja pitkälle toistakymmentä vuotta. Oman tutkimuksensa alkuajoista sotealan turvallisuuskulttuurissa on hänen mukaansa tapahtunut paljon edistystä. Tietoisuus on lisääntynyt, eikä potilasturvallisuuden huomioimisen tärkeyttä juurikaan tarvitse perustella. Ymmärretään paremmin, minkä takia vaaratapahtumista täytyy raportoida ja tietoa jakaa. – Monissa organisaatioissa turvallisuuteen liittyvät tapahtumat eivät ole enää asioita, joista täytyy vaieta. Tämä luo mahdollisuuksia oppimiselle ja potilasturvallisuuden edelleen kehittämiselle, Härkänen sanoo. Muutos näkyy myös yhteiskunnallisella tasolla: – Nykyisin meillä on Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus ohjaamassa. Eli hyvin alkaa olla potilasturvallisuuden kehittämisen rakenteitakin. Edistymisestä kertoo Härkäsen mukaan sekin, että turvallisuus ymmärretään aiempaa laajempana kokonaisuutena. – Pitkään puhuttiin vain potilasturvallisuudesta, mutta nyt kehitetään vahvasti myös asiakasturvallisuutta ja ymmärretään, että tämä ei ole pelkästään erikoissairaanhoitoa koskeva asia, Härkänen kertoo. Turvallisuuskulttuuria lähestytään myös uusista näkökulmista. Yksi keskeinen on terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset ja heidän tukemisensa vaaratapahtumien jälkeen. – On tärkeää huomioida myös se, minkälaiset seuraukset ammattilaisille aiheutuu henkisellä tasolla, Härkänen sanoo. – Puhutaan second victim -ilmiöstä tai oheiskärsijöistä. Nämä asiat ovat esillä nykyään paljon enemmän. Toimintakulttuuri, jossa potilasturvallisuustilanteista keskustellaan työpaikoilla avoimesti, tukee myös ammattilaisten hyvinvointia. Vaaratilanteesta saattaa seurata poissaoloja ja jopa työuran katkeaminen, jos ammattilainen jää yksin ilman tarvitsemaansa tukea. Tämän puolen kehittäminen motivoi Härkästä tutkijana erityisesti; siinä ollaan sen kokemuksen äärellä, joka aikanaan vei hänet juuri potilasturvallisuuden teemojen pariin. Tynnyri, joka ei tyhjene Potilasturvallisuudessa riittää edelleen tehtävää sekä globaalisti että Suomessa. – Vaikka olen tehnyt jo jonkin aikaa tutkimusta, niin huomaan, että eivät asiat ole vieläkään ratkenneet. Yhä edelleenkin toimitaan myös aika samankaltaisten asioiden äärellä, kuin vuosia sitten. Härkänen listaa, että haastetta potilasturvallisuudelle tuovat sote-alan työympäristön kiivastahtisuus ja lomautukset sekä ylipäätään kova työkuorma. Muuttuva maailma tuo mukanaan myös uudenlaisia kehittämistarpeita potilasturvallisuudelle. Esimerkiksi digitalisaatio toisaalta voi lisätä turvallisuutta mutta luo samalla tarpeen huomioida sitä aivan uudesta suunnasta. Tutkimus ja uusi tieto avaavat aina myös uusia ulottuvuuksia aihepiiristä ja toisaalta ruokkivat Härkäsen uteliaisuutta jatkuvasti. – Vielä ei tynnyrin pohja tässäkään mielessä näy, ja eihän tästä varmaan koskaan tule ”valmista”, Härkänen pohtii. Tämän voi nähdä kuitenkin positiivisen kautta. Härkäsestä on hienoa nähdä, miten potilas- ja asiakasturvallisuuden tutkimus kasvaa ja kehittyy, kun kehitettävää kerran on. Erityisen innostavaa hänestä on kohdata aina uusia opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita samoista ilmiöistä ja löytävät niihin uusia näkökulmia. – Siinä oppii itsekin ja saa innostua aina uudestaan ja uudestaan.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==