28 • OHUTLEVY 2026 www.ohutlevy.com den liimattavuusominaisuudet kannattaa varmistaa vähintään lyhyellä kiilakokeella, sillä jo siinä yleensä havaitaan todelliset adheesio-ongelmat pinnoitteen liimattavuudessa. Pidemmällä testillä voidaan toki hakea lisävarmuutta pitkän käyttöiän tuotteissa. Menetelmää kehitettiin hankkeen aikana ja kehitys jatkuu edelleen yritysten kanssa yhteistyössä. Haasteita menetelmässä riittääkin; käsin liimatessa kerrospaksuuksien vakioimisessa, veden lämpötilan kontrolloinnissa ja eri tahojen tekemien kiilakokeiden tulosten vertailtavuudessa. UV-kestävyyskokeet ja menetelmien vertailu Rankempana pidetyn korkean lämpötilan Hot UV -testin tuloksia verrattiin standardin SFS-EN 13523-10:2017 ”Coil coated metals. Test methods. Part 10: Resistance to fluorescent UV radiation and water condensation” mukaisen testin tuloksiin. UV-säteilyaltistusta näytteille tulee 2000 tunnin standarditestissä puolet testiajasta eli 1000 tuntia. Pidemmässä Hot UV -testissä näytteet saavat 2000 tunnin testiajassa kokonaisuudessaan hieman enemmän UV-altistusta, 1333 tuntia. Tämän lisäksi lämpötila on korkeampi, sekä UV- että kondenssivaiheissa (Taulukko 1). Testimenetelmä valitaan yleensä pinnoitteen mukaan, sillä kaikille materiaaleille ei ole tarpeenkaan saavuttaa parasta UV-kestävyyttä, vaan vähempikin riittää. 4000 tunnin standarditestiä käytetään yleensä korkeampaa UV-luokitusta vaativien pinnoitteiden kohdalla. TAULUKKO 1. Eri UV-testien olosuhteet. näytteillä yllättäen jopa hieman parempina kuin standarditesteissä. Värin ja kiillon muutos oli kuitenkin tasaisempaa standarditesteissä. Hot UV -testissä oli havaittavissa enemmän värimittauksissa mittaustulosten heittelyä tai tulosten paranemista (kokonaisvärinmuutoksen DE pienenemistä) testin edetessä. Tähän syynä voi olla pinnan epätasainen muuttuminen esim. kuplinnan takia tai erilaiset pinnoitetyypit kuten metallisävyiset näytteet. Korkean lämpötilan pidempää UV-testiä voidaan suositella, jos halutaan saada aikaan selkeämpiä eroja eri pinnoitteiden välille. Testi ei kuitenkaan ole relevantti kaikkien pinnoitteiden kohdalla. Pinnoitteiden lämpeneminen Vaaleiden materiaalien käyttö lisää kaupunkialueilta heijastuvan auringonsäteilyn osuutta, mikä on yksi tehokkaimmista keinoista lieventää lämpösaarekeilmiötä. Pinnoitteiden lämpenemisen roolia tulevaisuuden ilmastossa haluttiin osaltaan selvittää hankkeessa. UV-testauksen aikana tutkittiin, lämpenevätkö tumma ja vaalea maalattu ohutlevynäyte taustaltaan eri lailla UV-testin aikana. Testin aikana mitattiin ja seurattiin seuraavia olosuhteita näytteiden taustan lämpötilan lisäksi: testin lämpötila, huoneen olosuhteet (suhteellinen kosteus ja lämpötila) ja UV-kammion sisäilman lämpötila. Testin lämpötila pysyi varsin stabiilina, toki UV- ja kosteusvaiheiden vaihtuessa lämpötila muuttui. Huoneen olosuhteet vaihtelivat erityisesti suhteellisen kosteuden osalta, sillä huoneessa oli meneillään samanaikaisesti useita olosuhdetestejä. Huoneen suhteellinen kosteus on myös riippuvainen säätilasta, sillä laboratoriossa ei ole vakioituja olosuhteita. Kammion ilman lämpötila riippui selkeästi mittauskohdasta, eikä mittausdata tästä ollut kovin luotettavaa. Seurantaa tehtiin työpäivien aikana, joten datan keruu oli hyvin jaksoittaista ja testisyklin vaiheista (UV/ kosteus) riippuvaista. Näytteen taustan lämpötilassa havaittiin maksimissaan n. 10 °C vaihteluita eri näytteiden välillä. Erot olivat kuitenkin riippuvaisia myös muista tekijöistä kuin pintapuolen sävystä (tumma/vaalea). Teräksen paksuudella oli vaikutuksensa taustan lämpötilaan, kuten myös mittauskohdalla, joka siirrettävien antureiden kanssa vaihteli. Näytesarjassa ei ollut mukana toisiinsa verrattavissa olevia vastaavia tummaa ja vaaleaa näytettä täysin samaa pinnoitetyyppiä ja teräspaksuutta, mikä hankaloitti luotettavien johtopäätösten tekemistä. Mittausta voisi mahdollisissa jatkotesteissä kehittää jatkuvatyyppiseksi, jotta saataisiin syklin eri vaiheiden (UV/kosteus) aikainen lämpötila seurattua luotettavammin ilman antureiden siirtelyä. Mahdollisissa jatkotesteissä tuStandarditestien ja korkean lämpötilan testin tulokset mukailivat melko hyvin näytekohtaisesti toisiaan, mutta testien välillä havaittiin joitain systemaattisia eroja. Hot UV -testi havaittiin erityisesti kiillonpysymän osalta rankemmaksi testiksi hankkeessa testatuille pinnoitteille. 5000 tunnin Hot UV -testissä kiillot laskivat merkittävästi lähes kaikilla testatuilla pinnoitteilla, ja olivat laskeneet suurella osalla jo 2000 tunnin testiajassa, joten pelkkä testiajan pituus ei tulosta selitä (Kuva 2). Värinmuutokset Hot UV -testissä pysyivät puolestaan yleisesti ottaen maltillisina, yksittäisillä Luottamuksellinen - Confidential (3Y)# 0 20 40 60 80 100 120 0 500 1000 1500 2000 Kiillonpysymä (%) Testiaika (h) Kiillonpysymä (%) 2000h UV testissä Näyte 5 Näyte 6 Näyte 7 Näyte 9 Näyte 10 Näyte 11 Näyte 12 Näyte 13 Näyte 14 0 20 40 60 80 100 120 0 1000 2000 3000 4000 5000 Kiillonpysymä (%) Testiaika (h) Kiillonpysymä (%) 5000h Hot UV-testissä Näyte 5 Näyte 6 Näyte 7 Näyte 9 Näyte 10 Näyte 11 Näyte 12 Näyte 13 Näyte 14 KUVA 2. Kiillonpysymien vertailua eri UV-testeissä. Testi Testiaika Testisyklin vaiheet Irradianssi (W/m2) UV-testi EN 13523-10 2000h / 4000h 4h UV 60 °C / 4h kondenssi 40 °C 0,83 Hot UV-testi 5000h 8h UV 70 °C / 4h kondenssi 50 °C 0,83
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==