OHUTLEVY 2026 • 25 www.ohutlevy.com erityisesti vuonna 2005, jolloin kohonneet SO2-pitoisuudet eivät vastanneet korkeampia korroosionopeuksia. Tämä eroavuus korostaa useiden eri saasteiden yhteisvaikutuksen (multi-pollutant condition) monimutkaisuutta ja viittaa siihen, että pelkkä SO2 ei pysty täysin selittämään korroosiokäyttäytymistä. Esimerkiksi erityisen kuiva vuosi voi johtaa alhaisiin korroosiotasoihin suhteellisen korkeista SO2-pitoisuuksista huolimatta. KUVA 6. Korroosiosta johtuvan hiiliteräksen massahäviön keskiarvot maaseututestiasemilla (lukuun ottamatta Birkenesiä) sekä Birkenesin maaseututestiasemalla. Birkenesin keskimääräiset SO2-pitoisuudet on esitetty oikeanpuoleisella akselilla. Kuva 7 esittää sinkin (hiekkapuhallettujen levyjen) keskimääräisen vuotuisen massahäviön vuodesta 2000 alkaen teollisuus-, kaupunki- ja maaseutuasemilla yhden vuoden altistuksissa. Sinkin korroosiotrendit osoittavat kaiken kaikkiaan maltillista laskua ilman hiiliteräksen kaltaista selkeää alaspäin suuntautuvaa kehityskaarta ja tuloksissa esiintyy myös vaihtelua. Sinkin korroosion yleinen taso on suhteellisen matala, keskimäärin alle 15 g m-². Vuoteen 2014 asti teollisuusasemat olivat korroosioltaan keskimäärin ankarampia, seuraavana maaseutuasemat ja kaupunkiasemilla korroosiota oli vähiten. Vuonna 2017 tämä järjestys muuttui siten, että maaseutuasemilla oli keskimäärin suurempi massahäviö kuin teollisuusasemilla, joskin lukemat olivat hyvin samankaltaiset (8 g m-² vs. 7 g m-²), kun taas kaupunkiasemilla päädyttiin noin 5 g m-² keskiarvoihin. KUVA 4. Korroosiosta johtuvan hiiliteräksen massahäviön keskiarvot kaupunkitestiasemilla sekä Prahan kaupunkitestiasemalla. Prahan keskimääräiset SO2-pitoisuudet on esitetty oikeanpuoleisella akselilla. Toinen merkittävä kaupunkitestiasema on Madrid, joka poikkeaa verkoston kaupunkialueiden keskiarvosta vielä enemmän kuin Praha (kuva 5). Madridin SO2-pitoisuudet ovat historiallisesti olleet alhaisempia kuin Prahassa, mikä näkyy myös vastaavasti matalampina hiiliteräksen korroosionopeuksina. Maaseutuasemilla, kuten Birkenesissä (kuva 6), SO2-pitoisuudet ovat pysyneet johdonmukaisesti alle arvon 0,5 µg m-³ vuodesta 2000 lähtien; hiiliteräksen korroosionopeuksissa ei kuitenkaan ole havaittavissa selkeää tai johdonmukaista laskevaa suuntausta. Viimeisimmän trendialtistuksen aikana Birkenesin massahäviötasot olivat lähes kolme kertaa korkeammat kuin muiden maaseutuasemien keskiarvo. Nämä havainnot vahvistavat käsitystä siitä, että tuloksia arvioitaessa ja tulkittaessa on välttämätöntä ottaa huomioon myös muut saasteet ja ympäristötekijät kuin pelkkä rikkidioksidipitoisuus. KUVA 5. Korroosiosta johtuvan hiiliteräksen massahäviön keskiarvot kaupunkitestiasemilla (lukuun ottamatta Madridia) sekä Madridin kaupunkitestiasemalla. Madridin keskimääräiset SO2-pitoisuudet on esitetty oikeanpuoleisella akselilla. KUVA 7. Sinkin keskimääräinen massahäviö yhden vuoden altistuksen jälkeen teollisuus- (yhteensä 3 asemaa), kaupunki- (yhteensä 9 asemaa) ja maaseutuasemilla (yhteensä 7 asemaa). Ilmakehässä tapahtuva korroosio on monimutkaista ja sen vuoksi annos-vaste-funktioita täytyy päivittää säännöllisesti ilmaston ja ilmansaasteiden määrän muuttuessa. Tällä hetkellä tarkastelussa on erityisesti sinkin annos-vastefunktio, sillä testikentillä havaittujen korroosionopeuksien ja ennustettujen arvojen välinen korrelaatio ei ole ollut riittävän hyvä. >
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==