24 • OHUTLEVY 2026 www.ohutlevy.com KUVA 1. SO2-, NO2- and O3-trendit ja niiden muutokset vuoteen 1987 verrattuna ICP Materials -testikentillä. Verkoston testiasemilla SO2-pitoisuuksien lasku on edelleen jatkunut 2000-luvulla tasaisena ja merkittävänä asemilla, jotka on luokiteltu ”teollisuusympäristöiksi”. Kuvassa 2 esitetään vuotuiset keskimääräiset SO2-pitoisuudet teollisuus-, kaupunki- ja maaseutuasemilla vuodesta 2000 vuoteen 2020. Teollisuusasemilla pitoisuudet ovat pudonneet alle arvon 10 µg m-³, kun taas maaseutu- ja kaupunkiasemilla ne ovat alle 5 µg m-³. Korroosio ennen ja nyt Korroosion määrä on vähentynyt ilman rikkidioksidipitoisuuden vähentyessä, mutta vähenemisen määrä riippuu materiaalista. Kalkkikivellä ja sinkillä muutokset eivät ole olleet niin suuria, kun taas hiiliteräksen kohdalla korroosion väheneminen oli suurta aina 2000-luvulle, erityisesti teollisuusalueilla (kuva 3). KUVA 2. Keskimääräiset SO2-pitoisuudet yksittäisinä vuosina teollisuus- (yhteensä 3 asemaa), kaupunki- (yhteensä 9 asemaa) ja maaseutuasemilla (yhteensä 7 asemaa). NO2-pitoisuudet eivät ole pudonneet teollisuus- ja kaupunkialueilla yhtä merkittävästi kuin SO2-pitoisuudet. Maaseutuasemilla pitoisuudet ovat pysyneet matalina, alle 5 µg m-³ tasolla vuodesta 2000 lähtien, kun taas teollisuus- ja kaupunkiasemilla taso on pysynyt noin 20 µg m-³ tuntumassa. Otsonilla tiedetään olevan monimutkainen vuorovaikutus muiden saasteiden ja sääparametrien kanssa. Ohjelmassa mitatut otsonipitoisuudet ovat vaihdelleet hieman vuodesta 2000 lähtien, mutta ne eivät ole laskeneet merkittävästi. Otsonipitoisuudet ovat tyypillisesti suurempia maaseudulla. Typpihappoa ja PM10-pienhiukkasia on mitattu testikentillä aiemmin rajallisesti. Esimerkiksi Birkenesissä (maaseutu) ja Madridissa (kaupunki) ei ole havaittu suuria muutoksia pienhiukkasten määrässä 25 viime vuoden aikana, kun taas Bottropissa (teollisuus) PM10-pitoisuudet ovat puolittuneet tässä ajassa. HNO3-pitoisuudet ovat laskeneet Bottropissa ja Madridissa, kun taas Birkenes on pysynyt samalla tasolla koko ajan. KUVA 3. Hiiliteräksen korroosio 1987–2009 teollisuus-, kaupunki- ja maaseutu testikentillä. Ohjelman alusta aina vuoteen 2000 asti oli selvästi nähtävissä korrelaatio ilmansaasteiden vähenemisellä ja hiiliteräksen, sinkin ja kalkkikiven korroosionopeuksilla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hiiliteräksen korroosiossa on edelleen havaittavissa laskeva suuntaus, joskin vähemmän jyrkkänä. Erityisesti kaupunki- ja maaseutualueilla massahäviötasot ovat vakiintuneet keskimäärin noin arvoon 30 g m-² kolmen viimeisimmän trendialtistuksen aikana. Huomionarvoista on, että vuosien 2014 ja 2017 välillä havaittiin merkittävämpi, noin 38 prosentin pudotus massahäviömittauksissa, ja se pysyi samankaltaisella tasolla seuraavissa altistuksissa vuosina 2020–2021 eli hiiliteräksen korroosio on testikentillä edelleen laskenut. Kuva 4 havainnollistaa hiiliteräksen massahäviötä yhden vuoden altistuksen jälkeen Prahan testiasemalla (kaupunki) ja mitattuja SO2-pitoisuuksia sekä keskimääräisiä arvoja muilta ICP kaupunkitestikentiltä. Prahan korroosiotasot noudattavat vuosien varrella muiden kaupunkialueiden yleistä kehityssuuntaa, ja SO2-pitoisuuksissa havaittu laskeva suuntaus on samassa linjassa tämän korroosion vähenemisen kanssa. Tietyt poikkeamat ovat kuitenkin ilmeisiä, ICP Materials verkoston tutkimusnäytteitä testeissä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==