20 • OHUTLEVY 2026 www.ohutlevy.com prosessiteollinen perusta, energiaintensiivistä teollisuutta, satamia, logistiikkayhteyksiä, uusiutuvan energian potentiaalia sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioita. Lisäksi alue muodostaa Suomen ja Ruotsin välille ‘’teollisen käytävän’’, jossa molemmilla puolilla rajaa on meneillään vihreään siirtymään liittyviä investointeja ja kehityshankkeita. Alueen vahvuus ei siis perustu vain yhteen tehtaaseen, yhteen investointiin tai yhteen teknologiaan. Vahvuus syntyy siitä, että samalla maantieteellisellä alueella on useita arvoketjun kannalta olennaisia osia. Terästeollisuus tarvitsee vähäpäästöistä energiaa ja vetyä. Vedyn tuotanto tarvitsee sähköä, vettä, teknologiaa ja asiakkaita. Infrastruktuuri tarvitsee riittävää käyttöastetta. Yritykset tarvitsevat ennakoitavaa kysyntää ja investointien tueksi pitkäjänteisiä sopimuksia. Tämä tekee vetyekonomiasta ennen kaikkea kokonaisuuden hallinnan kysymyksen. Yksittäiset hankkeet voivat olla tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Ratkaisevaa on, saadaanko eri osat etenemään samaan suuntaan ja riittävän samassa aikataulussa. Potentiaali ei vielä tarkoita valmista markkinaa Välkky-hankkeen tuotantotalouden näkökulmasta yksi keskeinen havainto oli, että Perämerenkaarella on vahva potentiaali, mutta alue ei vielä muodosta valmista vetypohjaisen teräksen arvoketjua. Tämä ero on tärkeä. Potentiaalia on helppo kuvata: alueella on teollisuutta, energiaosaamista, tutkimusta, satamia ja rajat ylittäviä yhteyksiä. Toteutusvalmius on kuitenkin eri asia. Teollisen mittakaavan vetyekonomia vaatii suuria investointeja ja selkeitä päätöksiä sähkön, vedyn tuotannon, varastoinnin, siirron, teollisen käytön ja markkinoiden osalta. Keskeisiä pullonkauloja ovat sähkön hinta ja saatavuus, vedyn tuotannon teollinen mittakaava, varastointi- ja siirtoratkaisujen keskeneräisyys, korkeat investointikustannukset sekä vielä kehittymässä oleva markkina vähäpäästöisille tuotteille. Lisäksi Suomen ja Ruotsin välillä on eroja esimerkiksi luvituksessa, tukimalleissa, investointien ajoituksessa ja teollisuuspoliittisissa painotuksissa. TP2-tulosten perusteella etenemisen kannalta ratkaisevia ovat erityisesti kolme rinnakkaista kokonaisuutta. Ensinnäkin vedyn tuotantokapasiteettia on kasvatettava kilpailukykyisen sähkön varaan. Toiseksi infrastruktuuria ja logistiikkaa on tarkasteltava yhteisenä kriittisenä polkuna, ei irrallisina investointeina. Kolmanneksi Suomen ja Ruotsin kehitystä on sovitettava yhteen sääntelyssä, luvituksessa, aikatauluissa ja toimijoiden rooleissa. Näiden kokonaisuuksien on edettävä riittävän samanaikaisesti, jotta alueen potentiaali voi muuttua toteutuskelpoisiksi investoinneiksi. Tästä seuraa, että alueen kehitystä ei voi arvioida vain hankejulkistusten tai yleisen kiinnostuksen perusteella. Olennaista on, muuttuvatko suunnitelmat investointikelpoisiksi kokonaisuuksiksi. Silloin tarvitaan konkreettisia asiakassuhteita, pitkäaikaisia sopimuksia, yhteisiä infrastruktuuriratkaisuja ja riittävää varmuutta siitä, että arvoketjun eri osat toteutuvat oikeassa järjestyksessä. Sähkö, vety ja teollinen kysyntä kytkeytyvät toisiinsa Vetypohjaisen teräksen arvoketjussa sähkö on yksi keskeisimmistä lähtökohdista. Jos vety tuotetaan elektrolyysillä, tuotannon kustannukset riippuvat vahvasti sähkön hinnasta, saatavuudesta ja käyttöasteesta. Samalla sähköverkon kapasiteetti, uusiutuvan sähkön tuotanto ja teollisuuden muut sähköistymistarpeet vaikuttavat siihen, millaisessa mittakaavassa vedyn tuotanto voi kasvaa. Vedyn tuotanto puolestaan tarvitsee teollisia käyttäjiä. KUVA 1. Vetypohjaisen teräksen ympärille rakentuvan vetyekonomian keskeiset osat.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==