KEY 3/2026 15 KUN PERINTEINEN TYÖNKUVA MUUTTUU – monialaisuus haastaa työoikeuden myös kaupan alalla Kaupan ala on muuttunut viime vuosina voimakkaasti. Muutosta ovat vauhdittaneet verkkokaupan kasvu, digitalisaatio, asiakkaiden muuttuneet odotukset, tarve käyttää henkilöstöä aikaisempaa joustavammin ja vaatimukset johtaa paremmin. Samalla myös tehtäväkuvat ovat muuttuneet. Vaatimusten ja odotusten koventuessa myös tarve tai halu puuttua puutteelliseen tai odotuksista jäävään työsuoritukseen on alentunut. PROFESSORI Seppo Koskinen OTT, VTK Työoikeuden emeritusprofessori Kaupan myyjän ja esihenkilön toimenkuva on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Muutos on vienyt työtä perinteisestä kassatyöskentelystä ja hyllytyksestä kohti monikanavaista asiakaspalvelua, teknologian hallintaa ja laajempia palvelukokonaisuuksia. Siinä missä myyjän työstä on tullut monipuolisempaa asiantuntijatyötä, monen esihenkilön ajasta taas yhä suurempi osa kuluu nykyään suorittavaan työhön eli "lattiatason" tehtävien tekemiseen. Myymälän esihenkilön rooliksi on muodostunut muutoinkin annettujen prosessien jalkauttaminen käytäntöön. Moderni johtamisideologia myös korostaa, että esihenkilö ei saa olla "norsunluutornissa" istuva pomo. Teknologian vyöryminen myymälöihin on muuttanut myyntityön arjen tietotyöksi. Nykyään on hallittava useita laitteita ja sovelluksia, esihenkilön useita kymmeniä päivässä. Kaupan työssä vaaditaan entistä enemmän muutosvalmiutta, itseohjautuvuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Työpäivän aikana saatetaan siirtyä lennosta kassalta keräilyyn, hyllytykseen tai verkkokaupan chatin hoitamiseen taikka ruokarobotin täyttämiseen. Työn sisältö muodostuu useiden erilaisten tehtävien kokonaisuudesta. Työn sisältö määrittyy aikaisempaa enemmän sen mukaan, mitä myymälän toiminta kulloinkin edellyttää. Työoikeuden keskeiset lähtökohdat eivät muutu Vaikka työn sisältö muuttuu nopeasti, työoikeuden keskeiset lähtökohdat säilyvät edelleen ennallaan, vaikka irtisanomissuojaa on juuri lainsäädännöllisesti alennettu. Työsopimus määrittää edelleen työntekijän ja esihenkilön työntekovelvollisuuden, eikä työnantajan työnjohto-oikeus laajene irtisanomissuojan absoluuttisuuden takia pelkästään siksi, että liiketoiminnan tarpeet ja odotukset työntekijöiden monialaisuudesta muuttuvat. Mutta milloin kyse on tavanomaisesta työn organisoinnista ja työnjohto-oikeuden käyttämisestä, ja milloin työtehtävät muuttuvat niin olennaisesti, että kyse on tosiasiallisesti työsopimuksen muuttamisesta? Mitä saadaan tai pitää lain mukaan edellyttää, kun arvioidaan, onko työntekijällä tai esihenkilöllä enää riittävä osaaminen uusiin tehtäviin, ja esimerkiksi sitä, onko perehdytys ollut asianmukaista. Työnkuvan muutos vaikuttaa tänä päivänä usein työn vaativuuden arviointiin ja palkkaukseen, mutta joka tapauksessa ainakin aikaisempaa todennäköisemmin työkuormituksen hallintaan, tasapuoliseen kohteluun sekä työturvallisuuteen. Juuri tästä syystä yhdistelmätyötä tai tehtävien monialaisuutta ei voida pitää pelkästään uutena tapana järjestää työtä ja työnantajan työnjohtovaltaan yksinomaan kuuluvana oikeutena. Esihenkilökään kaupassa ei enää johda ensisijaisesti työtehtäviä vaan osaamista. Hänen on tunnettava työntekijöidensä vahvuudet, arvioitava heidän valmiuksiaan uusiin tehtäviin ja huolehdittava siitä, että perehdyttäminen on riittävää. Jokainen päätös työnjaosta sisältää samalla arvion siitä, kenellä on edellytykset suoriutua tehtävästä turvallisesti, tehokkaasti ja laadukkaasti. Esihenkilön ratkaisut eivät ole pelkästään tuotannollisia tai liiketaloudellisia päätöksiä, vaan niihin sisältyy – joskus huomaamatta - lähes päivittäin oikeudellista harkintaa. Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu, työntekovelvollisuuden rajat, perehdyttämisvelvollisuus, työturvallisuus sekä työkuormituksen hallinta konkretisoituvat käytännössä työnjaossa. Entä jos esihenkilön oma työ muuttuu vähitellen niin paljon, ettei hänen nykyinen työsopimuksensa enää vastaa todellista tehtäväkokonaisuutta? Työelämässä muutokset tapahtuvat usein asteittain. Yksittäinen muutos voi olla ensin vähäinen, mutta vuosien kuluessa tehtäväkuva saattaa muuttua olennaisesti. Tällöin on mahdollista, että työsopimus hiljaisesti vakiintuu toisen sisältöiseksi, mutta työn monipuolistuessa törmätään enenevässä määrin myös rajoihin, mitä voidaan yksipuolisesti määrätä ja mistä pitää sopia. Työsopimus määrittää työntekijän – myös esihenkilön – keskeiset työtehtävät. Työnantajalla on oikeus johtaa ja organisoida työtä, mutta työnjohto-oikeudella ei voida rajoituksetta muuttaa työn olennaista sisältöä. Jos tehtäväkokonaisuus muuttuu pysyvästi ja merkittävästi, on muutoksen perustuttava yhteiseen sopimiseen tai muuhun työoikeudellisesti hyväksyttävään menettelyyn. Vaikka työsopimukset laaditaan tänä päivänä sisällöltään joustaviksi, on muistettava, ettei oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi ehto, jonka mukaan ” työntekijä on velvollinen suorittamaan muitakin työnantajan hänelle osoittamia uusia tehtäviä, joiden suorittamispaikkana voivat olla kaikki työnantajan toimipisteet” tarkoita, että työntekijä ehdolla antaisi suostumustaan sovitusta tehtävästä riippumatta sellaisiin muutoksiin, jotka olennaisesti huonontavat hänen asemaansa. Työnantaja ei voi työsuhteen aikana yksipuolisesti edellyttää työsopimuksen päivittämistä vain sillä
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==