2 / 2026 28 lemaan leirintäalueita. Eivätkä ne tietenkään olleet auki oikein missään. Sitten löytyikin Natalia Rest Domki & Camp -niminen alue, joka Googlen mukaan olisi auki. Soitto sinne. Kun kysyin, onko alue auki, niin vastaus oli yes. Kun kysyin, voiko tulla heti sinne, niin vastaus oli 50/50.. Ööhh.. Ja perään kysyin: ”alue on siis auki?”, niin vastaus oli yes. Hieman jäin ihmettelemään, mitä 50/50 tarkoitti. Se on auki ehkä tai ehkä ei? No sinne mentiin, ja eihän se auki ollut. Uudelleen soitto samaan numeroon ja kerroin, että olemme portilla. Vastaus oli yes. Kysyin voiko tulla avaamaan portin, niin vastaus oli 50/50. No lopulta hän antoi puhelimen ilmeisesti pojalleen, joka ihmetteli, mitä me teemme siellä, kun alue on kiinni. Kerroin, että meille sanottiin puhelimessa alueen olevan auki. Joten pienen väännön jälkeen he tulivat avaamaan portin ja pääsimme sisään. Samalla paljastui, että aluetta pitävä nainen ei ilmeisesti osannut englanniksi sanoa mitään muuta kuin yes ja 50/50. Hyvät sanat osata! Koska alue oli kiinni, niin meillä ei ollut kuin yksi vessa käytössä ja yksi suihku. Suihkuakaan ei ollut korjattu kunnolla, koska sieltä tuli vain kylmää vettä. Lavuaariin sentään tuli lämmintä vettä. Onneksi olin varautunut reissuun retkisuihkulla ja ämpärillä, joten lavuaarista vedet ämpäriin ja retkisuihku käyttöön. Hyvin toimi! Seuraavana päivänä katsottiin, mitä paikkoja löytyy, ja lähellähän oli Sudenpesä, natsien tekemä himmeä bunkkerikompleksi. Ei muuta kuin sinne ihmettelemään. Puolalaisilla on vaan hyvin mielenkiintoinen tapa tehdä tietöitä: nimittäin sinne johtava tie oli hieman remontissa, ja ei tietenkään mitään ilmoitusta asiasta. Ja kun tarpeeksi pitkälle ajettiin, niin tie oli vaan poikki; siinä oli aidat edessä, eikä mitään opasteita, mistä kierrät sen. Otettiin Google Maps käyttöön ja etsittiin ohitusreittiä. Se onneksi löytyi melko läheltä, pieni tie joka johtaa melko lähelle Sudenpesää. Tätä reittiä sitten lähdettiin ajamaan. Koko matka oli muuten mukulakiveä (todennäköisesti muinoin natsien tekemä tie?), ja se tie oli sen verran kapea, että onneksi ketään ei tullut vastaan. Muutama kohta oli myös hieman haastava, kun tie oli osittain romahtanut ja piti sitten ohittaa kohta melko pitkän akselivälin pelillä ilman, että pohja ottaa kiinni. Lopulta saavuttiin hieman leveämmälle tielle, joka ilmeisesti oli tehty betonilaatoista. Tässä kohtaa myös näkyi ensimmäiset tuhotut bunkkerit. Itse asiassa tuolla alueella on melko valtavasti bunkkereita. Suurin osa niistä on jollain tapaa räjäytetty, mutta oli siellä ihan ehjänä muutamia, joiden sisään pääsi palloilemaan. Jos yhtään sotahistoria kiinnostaa, niin erittäin vahva suositus käydä tuolla tutustumassa. Itse Sudenpesä on maksullinen paikka, ja siellä on muuten myös oma pieni leirintäalue hiekkaparkkipaikassa. Ainakin muutama asuntoauto siellä oli. Onneksi ei ollut kesä, koska vahvasti veikkaan tuon paikan olevan aivan täynnä. Nyt sai melko rauhassa siellä liikkua. Jostain syystä alueella on melko paljon vapaana olevia kissoja, ei selvinnyt miksi. Tuolla alueella saa kyllä helposti päivän kulumaan, kun ihmettelee bunkkerikomplekseja. Sudenpesän jälkeen piti taas miettiä, mihin mennään yöksi. Eikä viitsinyt häiritä ”yes yes” -naista, joten päädyttiin puskaparkkiin jonkinlaisen kanaalin viereen. Ei huonompi paikka yöpyä. Aamulla taas pähkäiltiin, mitä nyt tehdään. Puolassa on hieman haastavaa liikkua isolla kalustolla. Tiet ovat todella kapeita, mutkaisia ja jostain syystä aivan tiehen kiinni on istutettu puita. Sai koko ajan pelätä, ottaako alkovi niihin kiinni, kun vastaan tulee rekka. Siellä ei oikein kukaan myöskään puhu englantia ja ainakin itselleni oli myös hintataso vähän haastava, kun heillä ei ole eurot käytössä. Diesel oli sentään edullista. Tuolloin se maksoi vain n.1,70 € / litra kun Suomessa samaan aikaan se oli n. 2,30 € / litra. Mutta porukalla päätettiin, että siirrytään takaisin Liettuaan. Siellä pärjää hyvin englannilla ja eurot käyvät joka paikkaan. Puolasta Liettuaan siirryttäessä ei ollut mitään rajatarkastuksia, mutta näytti siellä edelleen olevan Liettuasta Puolaan tarkastukset käynnissä. Liettuan puolella piti päästä maistamaan shashlikiä, jota jostain syystä mainostettiin jonkun verran matkan aikana. Ringaudų šašlykinė oli tekoälyn mukaan Kaunasin paras paikka saada alueen parasta herkkua, ja sinne saavuttaessa näki kyllä, miksi paikka on melko suosittu. Joutui melkein tunnin odottelemaan ruokia, koska paikka on niin suosittu, ja olihan se todella hyvää. Heillä ei itse asiassa ole ruokalistalla kuin yksi ainoa annos, ja sitä saa kolmessa eri koossa. Eli valitset vain, missä koossa otat sen. Maittavan ruuan jälkeen hyvissä ajoin piti taas alkaa etsiä leirintäaluetta, koska ne eivät todellakaan
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==