2 / 2026 27 ti pidetty paikka. Seuraavaksi taas tutkittiin hieman, minne voisi mennä ja huomattiin, että siinä lähellä olisi Ristien mäki, jonka ohi itse asiassa ajettiin edellisenä päivänä. Ei muuta kuin nokka kohti Ristien mäkeä. Jos jossain paikassa vedetään överit, niin tuo on se paikka: siellä oli ristiä joka lähtöön ja joka asian takia. Mitä korkeammalle kiipesi, niin sitä enemmän sinne oli tungettu ristejä. Alun perin tuolla varmaan on jotain ideaakin ollut, mutta nyt tuntui, että turistit vain tulevat sinne ja viskaavat krääsäkaupasta ostamansa puisen ristin sinne muiden ristien sekaan. Turistit ovat todennäköisesti tuonkin paikan pilanneet. Itse en kauheasti viihdy turistihelvetissä. Mitä enemmän paikassa on turisteja, löytyi vanhoja juoksuhautoja ja jonkin asteen konekivääripesäkkeitä. En tiedä, miksi siellä on sellaisia ollut. Koiratkin saivat juosta vapaana, kun ei siellä muita ihmisiä ollut. Tämä oli vaan melko suuri virhe: nimittäin kun palattiin autolle ja lähdettiin matkaan niin kovin pitkälle ei päästy, kun ihmeteltiin mikä lattialla oikein tallustaa. No sehän oli punkki! Eikä niitä ollut yksi tai kaksi, vaan niitä oli kymmeniä! Koirat autosta pois, ja vähän syynäiltiin läpi, löytyykö punkkeja. Kummastakin koirasta löytyi n.10–15 punkkia, mutta yksikään ei ollut vielä kiinni. Auto käytiin myös läpi. Siellä oli varmaan reilu 20 punkkia lattialla. Kun näytti, että kaikki punkit oli poissa, niin jatkettiin matkaa lähimmälle huoltoasemalle, missä päätettiin vielä tarkastaa, onko punkkeja. Niitä löytyi varmaan reilu 10 autosta. Koirista ei löytynyt kuin kaksi. Hieman oli virhe ottaa koirat sinne niitylle juoksemaan! Tämän jälkeen matka jatkui kohti Puolaa. Sattui siinä sopivasti tien vieressä olemaan vielä Eiffel-torni. Joku oli tehnyt halvan puisen kopion tornista, ja tuntui, että sekin oli parhaat päivänsä nähnyt. Ei sitä kauaa jaksanut ihmetellä, vaan matka jatkui. Liettuan ja Puolan rajalla olikin yllättäen tarkastus. Kaikki autot pysäytettiin ja tarkastettiin myös sisältä. Jostain syystä meillä riitti, kun näytti passeja, ja matka jatkui. Puolan puolelle kun päästiin, niin piti alkaa taas katsesen surkeampi se paikka yleensä on. Kun ristejä oli tarpeeksi nähty, niin jatkettiin matkaa Kaunasiin. Siellä tien vieressä näkyi Yhdeksäs linnake -niminen paikka – tai näin se ainakin oli suomennettu. Pitihän sitä käydä ihmettelemässä. Siellä ei kauheasti ollut edes porukkaa. Siellähän sitten paljastui, että natseilla on ollut jonkin asteen keskitysleiri siinä paikassa. Natsien uhreille oli tehty melkoinen monumentti, jonka vieressä oli iso nurmialue, johon on ilmeisesti haudattu 50 000 ihmistä. Itse linna oli kiinni, eikä ollut mitään tietoa, miten se olisi auki. Pihalla sai palloilla rauhassa. Seuraavaksi piti pähkäillä taas, mihin mentäisiin yöksi. Jälleen kaikki leirintäalueet tuntuivat olevan kiinni. Ilmeisesti ainoa auki oleva paikka oli Kaunas Camping, joka vaati ilmeisesti etukäteen paikanvarausta, eikä ollut kyllä saanut kovin kehuttavia arvosteluita. Todettiin, että sinne ei mennä. Sen jälkeen Google kertoi Forrest camping ground Barsukynė -nimisestä paikasta. Siitä ei oikein infoa ollut, miten se on auki ja mitä yöpyminen maksaa. Päätettiin käydä katsomassa. Sehän ei ollut leirintäalue, vaan jokin virkistysalue. Alkoi sen verran myöhäistä olemaan, että päätettiin jäädä sinne. Aamulla taas pähkäiltiin mihin mentäisiin. Todettiin jatkavamme Puolan suuntaan ja katsottiin, onko matkalla mitään ihmeellistä. Liubavasin suunnalla olisi jonkin asteen näköalatorni, ja päätettiin käydä tätä katsastamassa. Ilmeisesti kyseessä olikin joku vanha vartiotorni tms. Luultavasti sieltä valvottiin Puolan ja Liettuan rajaa joskus muinoin. Ei ole kyllä vuosiin ollut mitään valvontaa, ja sen kyllä näki. Käytiin broidin kanssa ihmettelemässä, missä se raja menee ja onko sitä merkattu mitenkään. Ei löytynyt mitään merkintää, miten raja menee, mutta
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==