2 / 2026 26 Tykkään reissata loma-aikojen ulkopuolella, koska joka paikassa on silloin tyhjää. Tämän vuoksi päätin lähteä pääsiäisen aikaan kahdeksi viikoksi Baltiaan ja Puolaan. Sen suurempaa suunnitelmaa ei taaskaan ollut mihin päin mennään – se selviäisi matkalla. Reissu pitäisi tehdä syksyllä ostamani Rimor Super Bring 729 -matkailuautolla. Pisin reissu, mitä sillä ennen tätä oli tehty, oli matka mökille Tampereen kupeeseen. Syksyllä ennen auton seisontaan laittoa tehtiin siihen hieman huoltotoimenpiteitä. Auton 14 vuotta vanhat kesärenkaat vaihdettiin uusiin kitkarenkaisiin, jotta saa ajella talvella, jos siltä tuntuu. Kaikki laitteet tarkastettiin, että ne toimii. Markiisista oli toinen tukijalka poikki. Se korjailtiin. Koska kyseiseen markiisiin ei myydä osia, niin piti hieman soveltaa toisten markiisien osia. Sai siitä lopulta ihan toimivan. Muuta suurempaa ongelmaa ei sitten ollutkaan, paitsi vuotava suihkun hana. Hanan vaihto on tehty melko haastavaksi, joten sen osalta päädyttiin vain tukkimaan hana. Ohjaamon alkuperäiset verhot vaihdettiin uusiin, ja myös ohjaamon ja asuinosan väliin asennettiin verho, joka siis puuttui alun perin kokonaan. Muuta suurempaa korjausta ei sitten tarvinnut tehdä. Normaali huolto riitti. Koska matkakampe oli huollettu, niin eihän tiedossa ollut muuta kuin kovaa ajoa. Emäntä ei saanut kahdeksi viikoksi pääsiäiseksi vapaata. Mökillä tuli taas puheeksi tämä tuleva reissu ja äitimuori ilmoitti halukkuuden lähteä katselemaan Puolaa ja Baltiaa. Se ei ollut ongelma, eipähän tarvitsisi itse kaikkea maksaa. Broidikin vielä ilmoitti, että hän voisi myös lähteä 5-vuotiaan tyttärensä kanssa matkaan mukaan. Sopiihan se, mukaan vaan, kun tilaa on. Itselläni on vielä kaksi saksanpaimenkoiraa, ja nekin tietenkin lähtivät matkaan mukaan. 28.3. oli lähtöpäivä. Eckerön M/s Finlandialla seilattiin Tallinnaan, ja koska Tallinna ja Viro on niin nähty, niin päätettiin ajaa suoraan koko Viron läpi. Sen verran myöhään laiva tuli Tallinnaan, että kun pääsimme Pärnun seudulle asti, alkoi jo ilta hämärtyä. Ensimmäinen yö meinattiin olla puskissa. Tähän löytyi hyvä varastorakennuksen piha, mutta eipä siinä kauaa tarvinnut olla, kun ilmeisesti omistaja saapui paikan päälle mesoamaan, että siihen ei saanut jäädä. Hieman Google Mapsilla karttaa tutkailuamme päädyimme kilometrin päässä olevaan jonkin asteen maankaatopaikkaan tms. Siellä ketään ei tullut häiritsemään, ja autojen äänetkään eivät kuuluneet savikasojen yli. Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui. Latvian puolella A1-tien varrella on Kuivizu niminen paikka ja siinä tien vieressä näkötorni. Tätähän piti mennä tietenkin katselemaan. Eipä sieltä kovin kummoiset näkymät ollut, mutta tulipahan sekin katsottua. Matka jatkui eteenpäin ja alettiin miettiä, että leirintäalueelle olisi kiva päästä, niin pääsisi suihkuun. Tämä osoittautui hieman haastavaksi, koska kaikki leirintäalueet olivat kiinni. Riiasta lopulta löytyi Camping & Yachts -niminen leirintäalue, tai oikeastaan matkaparkki se oli, ihan ok paikka. Vesi ilmeisesti tuli jostain joesta tms., koska se haisi melko pahalle. Olen aikaisemmin ollut Riga City Campingissa, joka oli melko lähellä, ja se oli kyllä karmea paikka. Illalla kylän teinit tulivat revittelemään läheiselle tielle ja bassot pauhasivat pitkälle yöhön. Peseytymistilat olivat myös aivan täynnä homepilkkuja. Tämän Camping & Yachts -paikan kanssa tällaista ongelmaa ei ollut. Vessat olivat ihan siistit ja samaten suihkut, eikä kuulunut mitään teinien autojen revittelyjä. Lähellä oli Olimpia-niminen kauppakeskus, jossa tuli myös käytyä. Matkaa tuli 2 km, ja se mentiin Boltin taksilla. Maksoi huikeat 4 €. Kaupasta haalittiin syötävät matkaan ja sitten palattiin takaisin parkkiin. Seuraavana päivänä sitten mietittiin, minne päin lähdetään ajelemaan. Broidi sai suosituksen käydä Jurmalan uimarannalla, joten ei muuta kuin sinne. Siellä paljastuikin, että päästäkseen uimarannalle pitää maksaa autosta joku maksu. Ei hajuakaan, mikä tuo maksu oli ja todettiin, että ei mennä sinne, ja päädyimme Kemeri-nimiseen paikkaan. Siellä oli melko iso puisto. Siellä sitten menikin melkein koko päivä, koska broidin tytsylle löytyi iso leikkipuisto, jossa leikkiä. Seuraavaa paikkaa kun mietittiin, niin todettiin, että lähdetään sinne Puolaa kohti ajelemaan. Päädyimme A12-tielle, ja sen varrella on Forrest-niminen ruokala. Oletin melko kurppasta esitystä, koska lähelläkään ei ollut mitään asutusta. Ruoka kuitenkin oli todella hyvää ja ruuan esillepanoon oli kyllä panostettu; hieman yllättävää sijainnin huomioon ottaen. Ruuan jälkeen piti taas alkaa etsiä, mihin mennään yöksi. Jälleen oli melko haastavaa löytää mitään leirintäaluetta, joka olisi auki. Lopulta löytyi Camping Atokvepis -niminen paikka. Sinne saavuttiin hämärän jo tultua, ja paikka näytti silloin joltain sarjamurhaajan asuinpaikalta. Paikkaa piti ihan mukavan oloinen nainen oman pienen maatilan pihassa. Siellä oli mahdollista saada aamiaista, niin tämä piti myös kokeilla. Aamiainen maksoi 6 € / henkilö. Ei paha. Aamulla mentiin sitten valmiiseen pöytään. Ei ollut kyllä huonoa sanottavaa aamiaisesta: kananmunia ja pekonia – tosin pekoni oli itselle melko suolaista. Salaattia oli myös tarjolla ynnä teetä ja kahvia, sekä tuoremehua. Siinä kun koiria käytti vähän lenkillä, tuli tätä leiripaikkaa hieman tarkemmin katsottua. Ei se enää valoisalla näyttänyt miltään sarjamurhaajan asuinpaikalta. SiistisPÄÄSIÄISREISSU Baltiaan ja Puolaan TEKSTI JA KUVAT: KIMMO RUOHO
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==