2 / 2026 29 ole auki tähän aikaan vuodesta. Itse olen joskus 5 vuotta sitten käynyt Kempingas Medaus Slėnis -nimisellä leirintäalueella, ja se oli ihan positiivinen kokemus. Se oli myös sopivasti matkan varrella, kun haluttiin käydä läntisessä Liettuassa. Joten soitto sinne, ja se paikkahan oli auki. Tuonne saavuttiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä, eikä siellä tosiaan ollut ketään muita kuin me. Alueen pitäjäkin lähti yöksi pois. Tämä oli muuten reissun ainoa paikka, jossa tuli pestyä vaatteita. Melko myöhäisen aamulähdön jälkeen matka jatkui Klaipedaa kohti. Päädyimme siellä Pajūrio Kempingas -nimiselle leirintäalueelle, jossa yllättäen oli kaksi muuta matkailuautoa yötä. Alueen pitäjiltä sai myös hyvin vinkkiä, mihin voisi mennä katselemaan kaikenlaisia nähtävyyksiä jne. Ei vaan jaksanut lähteä mihinkään. Koska nukkumaan oltiin menty melko ajoissa, niin myös herättiin hyvissä ajoin. Melko aikaisin aamusta jatkettiin matkaa ja päädyttiin Liepajaan. Tämä on erittäin mielenkiintoinen paikka, koska sieltä löytyi useampi linnoitus, joita sai käydä katselemassa. Näitä kun käy katsomassa, niin kannattaa käyttää tekoälyä ja kysellä siltä tarkempia tietoja kohteesta. Tuolla tuli katsottua Liepajas Southern Forts -niminen paikka, joka oli täysin ehjä linnoitus. Erittäin vahva suositus kunnon valolle, jota itse en ottanut mukaan. Hieman pohjoiseen löytyi Artillery battery No.1, 2 ja 3. Näistä Artillery battery No.2 oli jonkinlainen museo, joka jälleen yllättäen oli kiinni. Mutta Artillery battery No.1 oli rannikolla ja sitä pääsi vapaasti katsomaan. Tämä linnoitus oli suurimmaksi osaksi sortunut mereen. Artillery battery No.3 -linnoitus oli myös osittain sortunut mereen. Siellä oli vaan enemmän maalla olevia bunkkereita, joiden sisään pääsi. Näitä bunkkereita kun siellä tutki, niin meni kyllä helposti taas koko päivä. Meni sen verran myöhäiseksi, että piti taas pähkäillä yöpymispaikkaa. Tiedossa oli, etteivät leirintäalueet oikein olleet auki, joten ei muuta kuin puskaan yöksi. Läheltä löytyi joku juutalaisten muistomerkki ja sen yhteydessä oli hyvä parkkipaikka, jossa voi olla yötä. Siitä oli sopivasti todella lyhyt matka rannalle, josta löytyi joku perin kummallinen neliöistä kasattu mikä lie rakennelma. Tekoälyn mukaan se oli pieni aallonmurtaja. mutta hieman outo rakennelma se oli aallonmurtajaksi. Aamulla todettiin, että etsitään hyvissä ajoin taas auki oleva leirintäalue. Sitä sai muuten melko kauan etsiä. Lopulta löytyi Hotel Usma Spa -niminen paikka. Ei muuta kuin sinne. Melko siisti paikka, mutta hieman epäilytti heidän kylpylänsä: kun rakennus ei todellakaan ollut kovin iso, niin en tiedä, millaista kylpylää siellä voi pitää. Kylpylävierailun ongelmaksi tuli uima-asusteet. Sellaisia ei ollut mukana, sellaisia ei saanut vuokrattua, eikä hotelli oikein osannut sanoa mistä sellaiset löytäisi tähän aikaan vuodesta. Ei päästy siis kylpylään koeponnistamaan. Koska aikaa oli, niin hieman pähkäiltiin, mihin mennään seuraavaksi. Todettiin, että Liettua ja Latvia on nyt sen verran nähty, että siirrytään Viron puolelle. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin ajamaan Viron puolelle. Päädyimme Helme koopad -nimisille luolille. Tässä kohtaa tekoäly taas kertoi hienosti paikan historiaa. Löysimme alueelta jopa jonkin asteen parantavan lähteen. Lähteen piti parantaa 7 tautia, mutta se näytti kyllä pikemminkin siltä, että lähteestä saa 7 tautia. Ehkä se oli käännösvirhe? Joka tapauksessa jäi kokematta, paraneeko 7 tautia vai saako 7 tautia. Tiedossa ei myöskään ollut, mitkä nämä taudit ovat. Opasteen mukaan sitä vettä käytetään edelleen. Vahva epäilys, ettei sitä kukaan juo. Tämän jälkeen päätettiin skipata Tartto, koska isolla matkailuautolla kaupungissa liikkuminen on ihan tuskaa. Päätettiin etsiä leirintäalue Peipsi-järven rannalta. Se oli aivan täynnä kaikenlaisia leirintäalueita, joista yksikään ollut auki, joten jälleen mentiin puskaparkkiin. Nyt löytyi Peipsi-järven rannalta hieno paikka, josta veneitä lasketaan vesille. Jonkin asteen vartiotorni oli aivan tuon paikan vieressä. Aamulla taas pähkäiltiin, mihin mennään. Päädyttiin katselemaan Valasten vesiputousta, jonka pitäisi olla Viron korkein vesiputous. Oli se sen verran korkealla, että itse en ihan viereen mennyt. Mielenkiintoisesti tuossa ojassa, josta vesi putoukseen tulee, oli kaikki puiden oksat jääpuikoissa, vaikka muutoin lunta tai jäätä ei ollut missään. Hieman yllättäen tämän tien varrella oli myös jotain vanhoja natsien asemapesäkkeitä. En tiedä, mitä lienevät natsit tehneet siinä. Ajateltiin samalla, että kun ollaan melko idässä, niin lähdetään Narvaa katselemaan. Tekoäly myös kertoi Narvasta löytyvän Viron itäisin piste. Ja totta kai tällainen paikka pitää käydä katsomassa. Tuon itäisen pisteen läheisyydessä on myös näköalapaikka, josta näkee hienosti Venäjän puolella olevan Ivangorodin linnoituksen ja Viron puolella olevan Hermannin linnoituksen. Itse itäisintä pistettä ei oikein ole merkattu yhtään mitenkään, toisin kuin Suomessa, jossa itäisin piste on merkattu omalla tolpalla. Vahvasti suosittelen käymään tuota Suomessa katsomassa, jos ei ole siellä käynyt. Viron osalta oletettiin valkoisen rajatolpan olevan tämä itäisin piste. Tämän jälkeen pähkäiltiin, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Oli pari päivää vielä aikaa ennen laivan lähtöä takaisin. Tässä kohtaa ei oikein jaksanut ajella kauemmas, joten päädyttiin ajamaan Tallinnan lähellä sijaitsevalle Vanamõisan leirintäalueelle, josta sitten ei jaksanut enää ajella yhtään mihinkään. Kahden viikon aikana tuli n. 3 500 km auton mittariin. Halvinta polttoaine oli Puolassa, kalleinta Liettuassa. Liettua taisi olla ainoa, missä ei tullut tankattua ollenkaan. Baltiassa nuo etäisyydet ovat melko lyhyitä, joten ei ole kovin kummoinen reissu ajaa esim. Tallinnasta Riikaan. Jos sattuu eksymään huhtikuussa Baltiaan, niin leirintäalueet eivät todellakaan ole auki. Jos niille haluaa, niin kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitkä alueet ovat auki. Edes Baltian leirintäoppaassa (vai mikä onkaan opus) tiedot aukiolojen osalta eivät pitäneet paikkaansa. Toisaalta huhtikuussa on hyvä reissata, koska ei ole kuuma ja missään ei ole ketään. Saa olla melko yksinään paikkoja ihmettelemässä – olettaen niiden ylipäätään olevan auki. Jotain hyötyä reissusta oli myös, sillä broidi innostui karavaanimatkailusta, koska voi mennä miten haluaa ja ei ole sidottu aikatauluihin. Voi yöpyä melkein missä vaan ja tehdä ruokaa missä vaan. Tosin hän oli sitä mieltä, että 8 m pitkä asuntoauto on liian pieni, ja jos hän ostaa jonkun pelin, niin se pitää olla isompi, jotta sinne mahtuu. B-kortti vaan pahasti rajoittaa kaluston kokoa. Saa nähdä, tuleeko hänestä karavaanari.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==