1 / 2026 25 kiaikainen kaupunki on antoisa kävelykohde. Sinne pystyi leirintäalueelta patikoimaan vähemmässä kuin varttitunnissa. Niinpä Senjin camping on näyttänyt säilyttäneen uskolliset läpivuodensuosijansa. Vain pari tuntia saapumisemme jälkeen ei enää yhtään vapaata paikkaa. Kuitenkin kaksi yhdessä reissaavaa moottoripyöräilijää sai luvan pystyttää telttansa hollantilaisen matkailuauton kylkeen. Sitten ei enää huolittu ketään. Puomi laskeutui alas. Ikivanha, mutta maksettu Senjissä sen näimme: ”Alt, aber bezahlt” isoin kirjaimin kulahtaneen saksalaisen matkailuauton peräpeilissä käsin raapustettuna. Kulkupelin omistajat, ikähippi vaimoineen ja vahtikoirineen taisivat vähän vinoilla lainarahoin (?) ostettujen kerskakärryjen haltijoille. Kyseinen elämäntapapariskunta viihtyi Senjin campingissä. Olivat saapuneet ennen meitä. Jäivät jälkeemme. Me olimme kolme täyttä päivää. Ehti fiilistellä. Koluta vanhat takuupaikat; kaupunkia saartavan linnoituksen, turut ja torit, kapeat kujat, ruokapaikat ja kirkon sekä muut. Vähän Senjin ulkopuolella mäellä seisoo kolossaalinen ritarilinna, entismallin mukaa ylösrakennettu. Olimme siihen joskus aikaisemmin tutustuneet. Senjin jälkeen matkaa hieman nopeutettiin. Karstisen vuorijonon lomaan istutettua moottoritietä ajaen säästettiin aikaa, päästiin pitemmälle. Sitten takaisin ”rantaraitille”, jolta löytyvät esimerkiksi Zadar, Split, Dubrovnik ym. yleisvetovoimaiset historiapaikat. Ne jäivät nyt väliin. Lokakuuhan oli jo pitkällä. Täytyi varautua paluumatkakeleihin. Kauan, hyvin kauan sitten, neitsytmatkalla olimme tiheällä kammalla kolunneet Adrian rannikkoa, silloista Jugoslaviaa. Nyt jo ikonisiksi kohonneet käyntipaikat olivat silloin tulleet tutuiksi ihan vain puskaparkeissa yöpyen. Nyt semmoinen ei enää onnistu. Kroatiassa ja muissa suvereeneiksi hallintoalueiksi irronneissa Adrianmeren valtioissa voi fiilistellä vain maksua vastaan ja yksinomaan leirintäalueilla asustellen. Tällä syysreissulla me jäimme Makarska-nimisen kaupungin Kamp Jesenovoon, joka tarjosi karavaanarille kahden rantaravintolan ym. luksuksen lisäksi kaikkea parasta. Se oli jäähyväiset Adria-reissulle. Meillähän oli vain tarkoitus tallentaa aivomuistiin kyseiset merelliset näkymät. Jos ei tulisi enää otettua haastetta vastaan, lähdettyä sinne. Syksyllä tai ylipäätään. Pätkä haikeutta, Kroatian kääntöpiste! Neretvan appelsiinit Makarskan jälkeen Kroatian rannikkotie jätti vuoret ja meren taakseen. Se laskeutui syvänvihreään Neretva-joen laaksoon. Mikä näky! Appelsiineja ja mandariineja! Joka puolella, puissa ja puskissa. Paikalliset kaupatkin niitä ihan pullollaan. Kullankeltaisia hedelmiä tuputettiin myös tien autokulkureille. Heräsi ajatus: Mitähän jos... ja kyllä! Ostimme tinkihintaan pari painavaa säkillistä. Siinä oli meille matkaevästä. Se piisasi ihan Suomeen saakka. Paras reissutuliainen! Neretvan kohdalla nyyh-jäähyväiset Kroatialle, auringolle ja Adrianmerelle. Kulkuvälineemme otti suunnan kohti Mostaria, tuota itsenäisyystaistelujen kaupunkia, joka on Bosnia Herzegovinassa. Paluu Suomeen ei siis tapahtunut samaa reittiä kuin Adrialle tullessa. Kertyi siltäkin kokemuksia. Mutta niistä joskus toiste. Ritarilinna Senjissä on täsmälleen vanhan mallin mukainen. Keskiaikaisen kaupungin rakennusten seinissä riittää muistoja menneiltä ajoilta. Tästä leijonan suuhun upotetusta putkesta saanee kesäkuumalla vettä. Nämä kiviurhot kuvaavat kroatialaisen pikkukaupungin pääelinkeinoa merenkulkua.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==