1 / 2026 22 Ja tapahtui niinä päivinä... osa raamatullista joulusanomaa. Mutta meikäläisen tarina on syksyltä. Viime lokakuussa ponkaistiin aurinkoon Välimerelle. Tuli otettua riski, vaikka talvi jo kolkutteli ovella. Lähdön mahdollisti Onni-kissallemme järjestynyt hoitopaikka. Ei mikään huijaus Virossa olivat parannelleet Via Balticaa. Jälleen kerran. Oli lisää nopeusrajoituksia. Niiden noudattamista vaanivat poliisikorvikkeina automaattipöntöt. Ne räpsähtävät punaiselle, jos ajoit liian lujaa. Me noudatimme kiltisti tielakia. Pärnun kohdalla oli joku paikallinen ”kimiräikkönen” kokeillut onneaan. Henkilöauto tienposkessa selällään runsaiden varoitusvalojen ympäröimänä. Mitenkähän lie kyytiläisille käynyt? Ohitimme romun lisättyjen rajoitusten mukaisesti. Uskoimme niin tehneemme, mutta annapas olla! Saimme jälkikäteen Viron poliisilta kirjallisia terveisiä: Sakkolappu! Eikä ollut mikään huijausyritys. Kahdeksan kilometriä liikaa vauhtia: 20 € sakkoa! Harmitti, mutta maksettiin. Oli tullut jo myöhä, joten ennen rajaa yövyttiin K-asemalla Häädemeestessä. Kuten joskus ennenkin. Ei kannattanut väsyneenä kihnustaa Latvian puolelle. Yhtä kyytiä tai lähes Viron puolen sade rupesi Latvia-Liettua akselilla hieman tyrehtymään. Oltiin itsellemme armollisia. Jalkauduttiin kahvitauolle Iesavan kaupungissa. Siellä on 1600- luvulla rakennettu, mutta nykyhahmoon vuonna 1874 saatettu evankelisluterilainen kivikirkko ja sen edessä vapaaparkki. Se tarjosi tilaisuuden levähtää ja tutustua pyhäkköä saartavaan vanhaan hautausmaahan. Viimeisten leposijojen tekstit antavat tietoa paikan asukkaista ja historiasta. Oli muuten harvinaista tuuria, että kirkon ovi retkotti apposen auki. Päästiin kurkkaamaan sisälle rakennukseen. Sitä restauroitiin UNESCO:lta saadun raha- avun turvin. Myös hautojen rosoisia paasia oli ruvettu putsaamaan nimien osalta lukukelpoisiksi. Sinne oli tekstien mukaan haudattu mm. kymmenkunta ensimmäisen maailmansodan sankarivainajaa. Puolen tunnin ajomatkan päässä Iesavasta seuraava hiukan edellistä lyhyempi pysähdys Bauska-nimisessä kaupungissa. Kulkureitin varressa on iso Rimi, paikallinen ostoskeskus. Sen lämminruokatiskiltä sai laadukasta valmisruokaa ym. vatsantäytettä. Eteenpäin kohti Kaunasia. Lähestyttäessä Namuna (saksalaisnimi Niemen)- joen varteen sijoittuvaa Liettuan suurinta kaupunkia liikenne vilkastui. Reitti repesi monikaistaiseksi. Ulkomaalaisille hidastelijoille näytettiin herkästi keskisormea tai soitettiin torvea. Sai olla tarkkana myös kaistavalintojen suhteen. Jos erehdyksessä valitsi väärin, Varsovaan menevälle moottoritielle pääsi vain monen mutkan ja tööttäyksen kautta. On meille kokeneillekin joskus käynyt niin. Vaan ei tällä kertaa. Tarkkana rajalla Ennen iltahämärää rajalle! Siihen pyrittiin. Meillä oli aikaisemmilta Puolan reissuilta TEKSTI JA KUVAT HELJÄ KERVINEN Syksyllä aurinkoon tietoa useista TIR-ym. yöpymispaikoista. Mutta kuinkas kävikään? Illan pimetessä huristelimme vasta Marianpolen tietämillä. Liikenne oli koko ajan hidastumistaan hidastunut. Rekkajonot jopa kilometrien pituisia. Yksi ilmeinen syy kaistalukumäärä. Se oli supistettu kahteen, joskus jopa yhteen. Asiaa sopi ihmetellä. Lopultakin: Ponnistelun palkintona Puola. Kohta helpottaisi. Mutta saimmekin rajalla tiukan käskyn kurvata isolle kirkkaasti valaistulle alueelle. Aseistetut poliisit syynäsivät tarkoin maahan pyrkivät ulkomaalaisten kulkupelit. Virkavalta vaivautui kömpimään sisälle matkakotiimme, jopa vessaan. Eihän tämmöistä ennen ole ollut! Vaikuttiko tilanteeseen Puolan rannikolle toisen maailman1. maailmansodassa kaatuneen reservikorpraalin ja sotamiehen haudat Latvian Iesavassa. Kaupunkimarketti Plodinesta saa vaikka mitä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==